Kovaa teetä

 

Ennen kuin siirrytään otsikon lupaamiin ns. kovempiin aineisiin, pari pientä juttua tähän alkuun.

Aamu oli aurinkoinen, kaunis ja muutenkin ihana. Lämmitti mukavasti talven aikana puurokuorrutuksen pintaansa keränneen urhean öykkäriuntuvatakkini selkäpuolta. Kohta pitää ottaa erä talvivaatteiden kanssa. Pesun kautta säilöön ne mitä armottoman raakkaamisen jälkeen jäljelle jää ja loput lumppukeräykseen.

Sinne samaan minne tekisi mieli kipata myös eräs umpimielinen tylsimys, Elli.
Siinä on semmoinen kedon kukka joka ei täällä kukoista. Juuri nyt se ilkiö mulkoilee minua kiukkuisesti yläkerran portaiden rakosesta. Ilmeisesti minä ja niskani takana lojuva Veli Winston edustamme hänelle kaikkea maailman kuonaa ja pahuutta.

Pitää olla tarkkana Ellin kanssa. Sillä kissalla on pahan voimat puolellaan ja äkkiä löydän itseni sieltä lumppukeräyksestä.

Tanssii hiiren kanssa

Luottaisitko tähän kissaan? En minäkään.

Olo oli huomattavasti parempi, ainakin jos toissapäiväiseen vertaa. Totuuden nimissä on myönnettävä, että koville otti lepuuttaminen, ei oikein malttaisi. Mutta tiedän, että tämä minulle ansioksi lasketaan. Aivan liian usein ihmiset törmäävät kiireisiinsä vedoten puolikuntoisena liikkeelle heti kun olo vähän kohenee. Ja sitten ollaan jälkitaudeissa.

Jaksoin jopa piipahtaa leipomon kaupassa tankkaamassa ruislimppuvarastoa.
Esikoinen on niin mieltynyt  samaan ruislimppuun kuin minäkin joten sen kulutus on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Kunnollinen, hiivaton ehta juureen tehty ruisleipä on parasta evästä. Mielelläni sitä lapsille syötän. Huttupullaa syökööt sitten kun siirtyvät omiin eväisiinsä.

Muilta osin päivään ei tämän huimempia käänteitä mahdukaan. Kaikki oikeastaan aika hyvin.
Iso-J lähtee huomenna reissuun ja minun pitää kohdata talvikauden treenien tulos kl. 8.30. Tasan.
Saan taas rätingit pöytään ja todennäköisesti palkkiona on parin kuukauden kovennettu versio.
Kyllä se passaa. Nyt alkaa ollakin purkamatonta energiaa monen huilipäivän takia.

Pitääkin ryhtyä ajatuksista tekoihin. Lupasin laitella reissumiehelle eväät valmiiksi ja omakin kassi on syytä ladata lähtökuntoon.

Tässä vielä sitä kovaa teetä, olkaapa hyvät. Kupin pohjalla roima kerros tuoretta inkivääriä lastuina, kanelitanko koristeena ja on siinä vihreää teetäkin höysteenä. Hirvittävän pahaa mutta tehokasta.

Tehokasta torstaita, missä sen vietätkin!

PeeÄäs:
tänään sain Kuningasidean. Kun Peetu on nyt niin kovasti hieno ja stara ja ramppaa näyttelyissä niin päätin ryhtyä minäkin samaan puuhaan. Kunhan Nassen läskiniskamakkarat on saatu kiivaalla Bootcampilla sulateltua, kuosittelen urhean terrierini karvat kondikseen ja me lähdetään Nassen kanssa Veteraaniluokkaan. Kyllä! Nasse tekee semmoisen comebackin näyttelykehiin, että nuo tappijalkaiset terrierit tikahtuvat omaan erinomaisuuteensa.

Tästä puhutaan vielä!