Otetaas osumaa

Landelook classics

Töttiksen talvimaha alkaa olla jo huolestuttavissa mitoissa joten usutin hevosen hankeen. Hiki hänelle puuhastelussa tuli, mutta oli kovasti paljon innoissaan kun pääsi taas leikkimään ratsuhevosta.
Itse keskityin pitämään itseni suorassa ja käyttämään huolella piinattuja keskivartalon tukilihaksia. Ei mikään helppo nakki äkkinäiselle. Lihasmuisti on buutattu tyhjäksi ja nyt pitäisi rakentaa koko systeemi uudelle, pitävämmälle perustalle. Sanokaa mun sanoneen, ei tule olemaan helppo kevät.

Eihän tuo lumitemmellys viisas veto ollut, monta päivää kytenyt ja kärynnyt flunssanpoikanen iski täydellä höökillä päälle. Ääni ei ole kulkenut moneen päivään ja nyt se on jalostunut räkäiseksi raakkumiseksi. Kaupan kassa säikähti kun kauppaan astuessani aivastin sarjatulella. Hyvä, ettei hedelmäpeliä transsissa takonut eläkeläinen unohtanut kotiuttaa voittojaan kun kavahti sekin ressukka niin kovin.

Vaan pakkohan se oli kaupassa piipahtaa. Valitsin tarkoituksella illan viimeisen, kitutunnin, ostoksiani varten. Silloin siellä ei ole kuin Hönö-Lyydia ja pari muuta vakiovaivaista. Kylän jonnetkin ovat jo päristelleet mopoillaan koteihinsa.

Ainoa mitä olen saanut kurkustani alas on vihreä tee ja kaikki sen variaatiot. Inkivääriä menee jo niin pelottavat määrät, että taidan olla siedättynyt sille kokonaan.

Ratsastustuokin päätteeksi tamma heittäytyi piehtaroimaan. Ei tietenkään puhtaaseen lumeen vaan heinän ja lantahitusten sekaan. Varmisti, että illan harjaustuokio on työläs ja pitkä.

Puhettakaan ei ole ollut liikunnasta saati punttien kolistelusta, ei sitten sunnuntain jolloin Siskolikan kanssa käytiin äheltämässä salilla. Tuota eilistä ulkoilutuokiota hevosten kanssa ei lasketa. Se meni pääkopan kuntouttamisen piikkiin. Pakkomykän ilot ovat vähissä.

Ja tokihan minä osumaa otin tuostakin vähästä. Näin sitä nähdään, että kuuluisa kuuma kivi voi osua ihmispoloon ennennäkemättömälläkin tavalla.

Ratsastushanskat riisuessani tuntui vasemmassa kämmenessä vähän hassulta mutten kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Vasta kun pääsin kotiin, tuvan lämpöön, tunsin miten käpälä suorastaan tulvahti lämpimäksi ja kas, komeaakin komeampi mustelma, varsinainen luumu mollotti kämmenselässä. Tämä kuva tältä aamulta kun pahin pöhö oli jo asettumaan päin.

En todellakaan tiedä, mikä tuon aiheutti. Etusormen ja keskarin välissä, siinä rystysten nyt kadonneen kuopan välissä on pieni vekki. Joko minä kalautin sen tallissa satulaa kantaessani tai sitten tarhan veräjän lukko teki minulle sen mistä aina saarnaan lapsille: pistäkää se lukon salpa kunnolla, ettei kolhi hevosten kylkiin...

Se mikä ei tapa, se v-tuttaa. Kyllä. Tismalleen.

Tämä päivä on mennyt lämpimien juomien kanssa läträtessä ja samaa ohjelmaa vaikuttaisi olevan vielä huomisellekin. Torstaita en voi enää sluibailla kotona millään verukkeella. Niin ja Iso-J haki hänkin tänään lääkäristä reseptin eikä ole paljoa paremmassa kunnossa kuin minäkään. Naislukijat tietävät, että miesflunssa on paljon rankempi kuin naisten versio joten kyllä tässä on ihan tosi kyseessä kun Iso-J sairastaa.

Hän douppaa chilimaustetuilla nuudeliliemillä. Minä tyydyn vihreän teen (kalanpesuvettä jos suoraan sanon) maustamiseen erinäisillä yrteillä.

Tämmöisissä merkeissä huhtikuu on alkanut täällä torpalla. Toivottavasti se kovan onnen komeetta häipyy jo sinne mistä tulikin.

Parempaa viikonjatkoa sinulle, missä lienetkin!