Kevät ei ole jumissa, se etenee niin, että humina kuuluu. Sitä mukaa kun maata paljastuu lumen alta, sieltä puskee esiin kaikenlaisia piikkejä ja kiekuroita. Nuo kotkansiipisaniaisen (keskimmäinen kuva) alut ovat vinkeitä. Linnut mekastavat aamusta iltaan ja tänään näin ensimmäiset kolme mustarastasta. Vielä ne eivät laula, mutta ei siihen kauaa mene, eihän? Toivottavasti satakielikin liittyy laulukuoroon.
Minä sen sijaan olen hyvin jumissa. Tämän vakavan jumitilan niska/hartiaseudulle aiheutti mikäs muu kuin kevään ensimmäinen fillarilenkki jonka polkaisin eilen. Oli niin hieno vesisade ja vastatuuli, että olisi ollut haaskuuta jättää lenkki väliin.
'Fiksuna' likkana arvelin, että fillarilla koipiosasto ei rasitu niin paljoa kuin juostessa, ennakoinnille oli tarkoitus, tänään oli vuorossa The Legday, raskas sellainen.
En sitten ollut ihan riittävän fiksu vaan onnistuin jumittamaan koko hartiaseudun aivan tukkoon.
Fillarikin reistaili vähän, ehkä olisi syytä tehdä jotain vaihteistolle, kymmenvuotishuolto? Kai ne joskus pitäisi putsata ja öljytä?
Hyvä pyörä se on, semmoinen tätimalliston dirttipyörän ja maastofillarin sotkos, raskaat kumit ja paljon (turhan) vaihteita. Älyttömän näpsä peli näihin mäkisiin ja vaihteleva-alustaisiin maisemiimme.
Mutta kun asfaltti oli roudan rökityksen jäljiltä niin röpelöinen, että hampaat kalisivat suussa, tietäähän sen, että jäkitystä tulee myös niskoille.
Kaivelin pilatespötkylän esiin ja varmistin linimenttivarastojen riittävyyden, tänään pitää ottaa semmoinen voitelu, että vieressä ei nuku pierevä terrierikään.
 |
| Äiti, auta, poni kiusaa! |
Koirat ottavat kevään iloista kaiken irti. Syövät kaiken minkä löytävät ja vetävät raparallia ympäri pihaa. Onneksi Iso-J on reissussa, verisuonet päästä napsuen pesisi piskien koipia ja tasoittelisi pihan märkyyteen tulleita kaahausjälkiä. Koirat ja kissat kaahaavat, en minä.
Sitä mukaa kun maata paljastuu, routakin sulaa ja maa imee kaiken veden. Jos sinne ylipäätään mahtuu mitään sateisen kesän ja syksyn jäljiltä. Pikkuhiljaa näkyvät pellotkin paljastuvan ja eilen bongasin ekan lietetankkikuljetuksen. Pelloille ei ole koneilla menemistä vielä, laineet lyö.
Eilisen heinänhakureissun jälkeen totesin, että meillä on heinän suhteen pullat hyvin uunissa. Hyvin riittää laidunkauden alkuun asti ja sateisemman kesän sattuessa sitä riittää vaikka hevoset olisivat yönsä tallissa.
Tänään taisi joku lämpöennätyskin rikkoutua, pihalla tuli lämmin. Pihakeinukin on paljastunut ja kohta pääsevät kanatkin päivisin ulkoilemaan. Se meinaa sitten sitä, että kiireettöminä aamuina voin taas viihdyttää itseäni aamukahviaikaan pihalla, kanojen touhuja katsellen.
Tämä oli ihan hyvä päivä ja jos nyt saan tämän niskajumin auki, ensi yöstäkin tulee hyvä. Unohdin tosin piipahtaa apteekissa hakemassa migreenin estolääkkeet.... olisi tosi kökköä tuuria jos aamulla heräisin vanhan tuttuni Mr. Migreenin kolkutteluun. Ei kiitos!
Tämmöistä tänään, mitähän se huominen tietää? Peetu menee ainakin ranskan tunnille pokaaleineen. Opettajan pyynnöstä.
Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin!
 |
| MOT! |
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus, tässä pari hauskaa pätkää:
EDIT: nyt russeliryhmän linkki toimii.
"Jumi on voimaa" sanoi yksi penkkipunnertaja, joka umijumissa saapui vastaanotolleni. Kysyin nääs venyttelystä tai mitä ilmeisimmästä puutteesta.
VastaaPoistaUrheilijan lihashuolto, osa 1: liiku ja treenaa. Osa 2: huolehdi ravitsemuksessa riittävästi proteiineja ja elektrolyyttejä ja nesteytystä. Osa 3: venyttele. Jokaisen suorituksen jälkeen.
Ei se ole niin vaikeeta... :) Ota Hirnu myös lämpö avuksi. Sauna, lämpöpakkaukset, linimetit ja varaa aika sille mukavalle miehelle, joka tekee aina niin hyvää :D Se maksullinen mies :)
Kahdehdittavan paljon sulaa maata ja piippoja! Kahlataan kiivaasti mekin kevättä eteenpäin, mutta edellä olette. Paitsi linnut on ehtineet ensin tänne. Mustarastaan konsertit ja peipon liverrykset on nautinnollisia.
Jeppis, jumi osittain aukeni yön aikana, aamulla piti kuitenkin lääkitä tukevammalla buranalla. Nyt on jo enemmän auki.
PoistaUrheilijan (hah, minäkin kuulun ehkä tuohon joukkoon, ainakin vasen jalka on inessä) lihashuollon osat 1 ja 2 on aika hyvin hallussa. Kohta 3 tuottaa vähän enemmän tuskaa kun heti treenin päälle en lähde paineistettuja lihaksia enää vatkaamaan vaan hoitelen pulssin tasauksen ja loppuverkat crosstrainerissa. Kotona sitten yritän muistaessani vähän venytellä. Paino sanalla VÄHÄN. *huok*
Maksullisia miehiä en olekaan aikoihin tarvinnut, olisi vieläkin käyttämättä Joulupukkelin tuoma 90 minuutin hoitokortti urheiluhierojalle. Iso-J kehui jotta oli ronskiotteinen tyyppi, pelottaa vähän mennä moisen käsittelyyn. Jospa hältä löytyisi toinenkin, vähän iisimpi ote?
Aamulla taivas helotti sinisenä, nyt jo pilvistyy. Sieltä tulee lisää sadetta :(
Mon Dieu, Peetu opiskelee ranskaakin vielä... (Minunkin pitäisi kerrata sitä). Todellinen monitoimikoira. Olen niin yllättynyt. Kohta Monsieur Peetu haukkuu ranskaksi ja syö ranskalaisen keittiön klassikkoruokia.
VastaaPoistaToivotttavasti Mr Migraine ei tule kylään ja yrittäisi kylään entistä harvemmin. Peukut pystyssä - kevätauringossa on vaaransa.
Pitää katsoa tuo alin video vielä. OP
Merci Beaucoup, Peetu kiittää. Klassikkoruokia saa kyllä etsiä muista kyökeistä, täällä koirat saavat lihapuuroa. Voin toki nimetä sen ranskaksi heti kun saan selville mitä sikanautaeläimen jauhelihan ja tattarin sekä tumman riisin kombinaatio on ranskaksi avec huille d'olive (meniköhän tuokaan oikein?).
PoistaMr. Migraine pysyi poissa, so far. Varmistelin paksulla buranalla sen, että selvinnen apteekkiin hakemaan estolääkkeet.
PS tuon russeliryhmän treenivideo ei toimi, vissiin. OP
VastaaPoistaNyt toimii, ei jumita enää! Olin jumipökkyröissäni (en päissäni) liittänyt ihan oman koodin :D
PoistaKevät tulee kohisten myös täällä korvessa ja eilen tein huollon pyörälle, samana päivänä vedettiin Lätkiksen kanssa kanssa kaksi lenkkiä ja kummasti tuollaiselle luupäälle jää jotain muistiinkin, sillä juoksi todella hienosti rinnalla vaikka viime kesänä pääsi reppana vasta ensimmäistä kertaa tuota hommaa kokeilemaan. Vanhassa kodissa kun ei muutenkaan ulkoilutettu. Jopa suojateiden ylitykset (kylän kaikki kolme :D ) menevät odota - ja yli-komennoilla ilman häsäämistä. Omat reidet olivat kyllä ihmeissään että mitäs ukko touhuat mutta kyllä ne taas siitä.
VastaaPoistaIhan hemmtin hyvä video ja nostan Peetulle lakkia puomilla olemisesta: "Tätä kun ravaa edestakaisin niin aina on makupala toisessa päässä" - ei mikään tyhmä koira! :D
Otahan rauhallisesti ettet ole jumissa koko nainen.
Ps. Lisää koiruusvideoita - vaikkapa omalta tontilta toivoopi hän.
Lätkis on onnenkoira, pääsee hölköttämään fillarilenkeille ja taitaapa saada liikuntaa muutenkin ihan hyvät määrät.
PoistaPeetu on mainio. Räyhärusselit osaavat sittenkin keskittyä. Ja heiluttaa kaikelle häntää. Namia ropisee kitaan hyvällä tahdilla, siksipä ne kai luulevatkin, että hännänheilutukesta kaikki palkitseminen johtuu. Oppivat ihan huomaamatta monenmoista temppua.
Minulla jumit hellittävät, tänään lähden jolkottelemaan. Tosin onnistuin jotenkin jättämään vasemman polveni auton oven väliin. Älä kysy miten. Kaikki onnistuu :D Toivottavasti polvi ei nyt kämähdä turvoksiin vaan pääsen lenkille. Hermo männöö jos jää tupaan jäkittämään.
Noita koiruusvideoita tekevät ne jotka osaavat. Mulla on kamerat ja pelit mutta en vaan saa aikaiseksi a) kuvata b) fiksata c) julkaista.
Kaikkea minä olen tähän vanhaan ikääni mennessä kuullut mutta aina sitä yllättyy kuinka monitaitoisia te naiset olette. Miten ihmeessä joku voi jättää POLVENSA auton oven väliin?! :DDDD
PoistaPlease, jaa tämä kokemus tai pohdin sitä loppuelämäni. Jos vastaus on "etten mä tiedä,se vaan jäi" - niin meikä alkaa huolestumaan todella ;D
Heh, miten hauskaa. Itse en ole kyseiseen "peetuilulajiin" tutustunut ja selvisi nyt se mysteeri, että miten niitä koiria opetetaan puikkelehtimaan niiden tolppien välistä. Aina oppii siis uutta :) Ja taustalla vilahti meidän tuttuja (joilla myös teidän mallin "peetukoira"), pieni on siis tämä maailma...
VastaaPoistaJep, noi johteet on kähvät. Silloin kun minä (!) opettelin agilityn alkeita yhden jo edesmenneen terrierini kanssa, johteita ei ollut. Sitä vaan juostiin itse rinnalla ja ohjeistettiin nakkimakkaran palasen avulla koiraa puikkelehtimaan. Oli hidasta hommaa ja koira oppi lähinnä sähläämään.
PoistaMaailma on pieni, se on niin nähty :D
Joo, fillaroinnille ja lenkin tekemiselle kunnon kaatosade on oikeen oivallinen sää. Siellä pääsee elämän alkulähteille.
VastaaPoistaTimo, tekisi mieli sanoa, että elämän alkulähteiden sijasta potutuksen alkulähteille :D
PoistaMutta se fiilis, se antaa säälle paljon anteeksi. On niin winneri kun laahustaa puuskuttaen kotiin. Ja nykyisillä goresunmuutexeillä liikkuminen on ilo, ei ryysyt ahista.
Tänne etelään on selvästi pyrähtäneet nyt ne muuttolinnut, jotka ovat tuolla Suomen eteläpuolella odotelleet ilmojen lämpenemistä. Mustarastaita juoksentelee jokaisen pensaan alla ja huilu laulaa. Muutenkin liverrys alkaa olla moniäänistä, eli lajimäärä on kasvanut. Mulle rannikkokaupunkilaisena lokkien kailotus on yksi kevään äänistä.
VastaaPoistaTeidän nuoriso oli pätevän näköistä tuolla agility-videolla. Myös mulle oli uutta tuo pujottelun opetteluväline. Peetun häntä vispasi koko ajan. :)
Mulla pyöräilyn aloitus oli tyssätä kumien täyttöön. Toisen venttiilin tulppa oli juuttunut talven aikana kiinni. Vaihtoehdot olivat joko se ettei saanut ilmaa sisään tai se että kaikki suhahtivat ulos. Onneksi tuli mieleen ottaa remonttievakkoon mukaan pyöränpaikkausrasia, josta löytyi varaventtiili.
Pyöräily on vapautta, vaikka lihakset alkuvaiheessa valittavatkin.
/Anu
Mua nauratti ihan kamalasti kun näin tuon videon ekan kerran. Juurikin se että ne 'räkyttävät superpallot' kulkevatkin hiljaa ja nätisti ja keskittyen. Ja häntä heiluu. Voi hyvänen aika sentään tuota hännänhuiskutusta. Kaikki on niin kivaa :D
PoistaFillarointi on kyllä varsinaista hyötyliikuntaa. Pystytkö ajamaan työmatkoja?
Koirat olivat selvästi mielestään töissä :).
PoistaTyömatka on just sen verran pitkä, etten saa aikaiseksi. Aamu-uniselle tulisi työlään aikainen herätys, jotta ehtii polkea, käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet.
Olen yhden kerran testannut, ja kyllähän se periaatteessa onnistuisi. Reittioppaan mukaan matkaa olisi yhteen suuntaan n. 13 kilometriä.
Siinä kieltämättä kunto kohenisi halvalla. Lupaan näin puolivirallisesti kokeilla ainakin toisen kerran.
/A.
No kokeile, se maksaa vain vaivan ja ties miten kiva kokemus se onkaan? Puhun siis työmatkapyöräilystä :D
PoistaJa koirilla on kyllä hyvä asenne työntekoon, ilon kautta ja hyvällä sykkeellä!
Peetu (The Bodari, onpa se vankka ja hieno !) on ihan älyttömän fiksu, noin niinkuin pingispalloksi ;)
VastaaPoistaHauska oli katsoa treenipätkää !
Selväksi tuli ettei moiset pujottelut ja aktiiviradat olisi meikäläisen laji, pyörrehuimaus iski ihan videotakin katsoessa.
Luojan kiitos Pätkiksen kasvattaja hyväksyi aikoinaan ehtoni kun ilmoitin että koiran haluan, mutta meitä ei missään kinkereissä tulla näkemään. Olen pitänyt lupaukseni ;)
Mutta onneksi jotkut jaksavat harrastaa ! Temppurusseli oli hyvin tyytyväisen näköinen, onnellinen rekku.
Muuttolintu rintamalta sen verran että viime sunnuntaina siuntion pellolla huilasi lauma pingviinejä. Tai ainakin ne näytti ihan pingviineille. Mutta mikäs niiden täällä olisi elellessä. Puolet vuodesta tarjolla jäätä, puolimetriset nietokset ja nyt kevään merkkinä extrabonuksena notkelmissa seisova hyinen vesi.
Olin kyllä odottanut peippoja ja pääskyjä, mutta minäs teet. Tänä talvena on näillä leveysasteilla eletty niin monta tammikuuta putkeen, ettei jaksanut enää edes yllättyä kun viikonloppuna säätyyppi vaihtui suoraan marraskuuksi...
Ah tätä harmaata matalapainetta. Päänsärkydroppia kuluu :( Huoh.
Kadehtien luen haravoinneistanne sun muista kevätriennoista, kevät taitaa tulla karjalaan ennen muuta suomea. Hyvä teille !
Kiitos Salla, sydän ylpeydestä pakahtuen katselen tuota videota, Perillinen on elementissään ja koira tykkää. Siinä toteutuu se Happy Athlete -unelma joka on meille hevosharrastajille tuttu vähemmän happyhappyjoyjoy -yhteyksistä.
PoistaTosin siinäkin asiassa on muutama ison nimen iso lehmä ojassa ja monella ketunhäntiä kainalossa, että en rohkene ihan suoralta kädeltä asettua keskiviivan kummallekaan puolelle. '
Anyway, itsekin hämmästyin kuinka asiallisia russeleita voikaan olla. Riekkuvat ja räyhäävät tallipirut ovat valitettavasti äänekkäänä vähemmistönä leimaten koko rodun.
Ja sorry, osittain hajosin kommentillesi Siuntion pingviineistä. Suomi on pitkä maa ja yleensä sähköt tulee näihin syrjänkyliin viikon viiveellä, kesästä puhumattakaan. Kesä alkaa myöhään ja loppuu aikaisin, vähän niinkuin entisen tytön leninki.
Tänä vuonna nyt sitten näin päin. Kyllä minä muistan ne etelän vesisateiset 'talvet' jolloin ei ollut lumista tietoakaan, rapaa, kuraa ja loskaa sekä jäätä sen neljä kuukautta. Nyt saitte ne sateet lumena ja ottaa aikansa kun ne sulavat. Me jäätiin vähemmille sateille ja lumet sulivat sukkelaan.
Voin kertoa, että nyt sataa. On lämmintä mutta tasaisesti sataa. Njet kiva.
Paremmin muuten sopisi tuohon Happy Athlete -juttuun keskiviivan sijasta luotiviiva, kun siitähän siinä kärhämässä on kyse ;-)
PoistaHienoja penskoja, kiva video. :)
VastaaPoistaEdelleen olen sitä mieltä, että Peetu näyttää siltä, mikä kuva russelista minulla on päässäni.
Minäkin olen nyt parina iltana nähnyt mustarastaita, mutta laulua en ole ainakaan tietoisesti kuullut. Mutta voihan se olla, että laulavat vaikken sitä huomaakaan.
Ja kukkapenkistä pilkottelee jo jotain täälläkin suunnalla. :)
Kuoma hyvä, käännä kuulokojeen namikkaa kaakkoa kohti, Anu tuolla ylempänä kertoi, että kova on huilunsoiton sävellaji mustarastailla. Meillä on pari nähty eli kuvaa on, ääntä ei. Pohjoisessa on jo västäräkkejäkin.
PoistaPeetu on hieno, mä luulin ennen, että ne ksikki ovat lyhytrunkoisia ja vääräsäärisiä. Ja äänekkäitä! Onneksi olin väärässä.