torstai 28. helmikuuta 2013

Kuuta kummempi


Komeata kuutamoa on tällä viikolla ihasteltu useampana iltana ja yönä. Välillä se paistaa niin kirkkaasti suoraan nukkuvan naamaan, että väkisinkin valoon havahtuu. Jäin yhtenä yönä herättyäni katsomaan vähäksi aikaa ja rusakothan ne ilakoivat eteläpellolla. Ilakoikoot vaan, kunhan pysyvät poissa omenapuista.

Hevosten tarhassa hillutaan ainakin yövuorossa, papanoita on paljon ja vaihtoaskel-hyppy -yhdistelmällä on jäljistä päätellen tanssittu rivakkaan tahtiin.

Yhdet jäljet ovat semmoisesta hirviöstä, etten mokomaa tahtoisi tavata nokatusten. Iso on kuin kenguru.
Pitääkin olla iltalenkillä tarkkana, ettei keväthuuruissaan hortoileva jättirusakko lähde völjyyn.


Aurinko paistoi aamulla niin räikeästi, että pelkäsin migreenin iskevät kuin metrinen halko. Onneksi selvisin ihan pienellä ohimoiden kiristelyllä.

Illan ohjelmassa olisi pakkaaminen. Huomenna aamupäivällä olisi meininki kurvata leipomon kautta valtatielle ja sujutella kohti etelää. Valoisan aikaan päästään varmaan jo ihan perille saakka. Viikonlopun aikataulut ovat ihan levällään joten ei ole minkäänlaista käryä vielä siitä, missä ollaan mihinkin aikaan. Saapusalla olevat rouvat on hyvät ja laittavat viestiä johonkin välineeseen. Inkoon puolella nyt ainakin piipahdetaan.

Uudella autolla ei päästä reissuun, se tulee viikonlopun aikana ja on luovutuksessa joskus ensi viikon puolella. Tyypillistä tuuria. Olisi ollut kiva kurvailla uudella kiesillä ensimmäiset kilometrit mutta se ilo jää näemmä ensi viikkoon. Enkä pääse kuskiksi kuitenkaan, ainakaan ekana. Epistä.

Eniten tässä jännittää (taas kerran) se, pysyykö Iso-J viikonlopun aikana aikataulujen herrana. Hänelle se on tunnetusti joskus yleensä hieman haasteellista. Ilmoitin kyllä, että hevoset eivät tule ruokapöydän ääreen tinkimään eväitään vaan odottavat kiltisti ulkona ja auta varjele mikä metakka siitä seuraa jos saan tietää ohjelmasta lipsutun.

Pelaan varman päälle ja ohjeistan Äitikullan kellokalleksi. Hän saa vetää rastin jokaisen ruokintakerran yli jonka on varmistanut tapahtuneen. Mikäli havaitsen vähäistäkään lipsuntaa, keskeytän reissun ja sitten ei hyvä heilu.


Tämmöistä tänään. Kukaan ei ole onnistunut saamaan kuumetta (vielä) joten niin tästä sitten taisi tulla reissuun lähtö.

Kalevalan päivän kunniaksi liehuvat liput saloissa. Minulta on runosuoni niin ehtynyt, ettei tämän kummoisempaa rustausta nyt heru eikä irtoa.
Joka aamu armo uus, sen toivossa kohti perjantaita.

Toivorikasta torstaita, missä lienetkin.




5 kommenttia:

  1. Sulle on eilisessä Luostarin blögissä AIV-säiliövinksu!!! :D Kliffaa reissua ;)

    VastaaPoista
  2. Hemmetin hyviä kuvia, niissä on se "oikea" tunnelma. Hyvää reissua ja ajelehan turvallisesti vaikka tiet suli jo ovatkin, ainakin pääsääntöisesti. Iltasin kyllä jäätyvät tosi nopeasti ja olen useammankin kerran iltalenkillä meinannut vetää lipat kun asfaltti onkin ollut heti helvetin liukas. Nautihan oikeasti eli älä stressaa Torpan asioita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, sä änkesit kiilapojaksi kun vastasin Polgalle :-)

      Suliahan ne tiet on, nyt tulee ihan hullunraivolla uutta, märkää lunta. Minä kieputtelen kiesin etelään ja kuittaan kyllä huomenna tännekin jahka Espoon valoihin päästään.

      Televalvonta ja tuplavarmistus kunnossa, voin lähteä reissuun. Äitikulta toimikoon sisäpuhelimen kautta ns. Etäjäkättimenä joten ei Iso-J pääse sohvassa loikomaan :D

      Poista
  3. Jeppis, nyt äkkiä osallistumaan kaikkin mahdollisiin telkkarin sisustus/rakennus/remppausohjelmiin, muutoskohteena Virtaspönttö. Voin vain kuvitella miten Glorian kodin ja Avotakan toimittajat kierivät mehuissaan kun kaikki tahtovat tehdä kahdeksan aukeaman jutun siilon karun puhuttelevasta muotokielestä, kubistisesta tila-avaruudesta ja innovatiivisesta toteutuksesta. Thänx Polga, sulle on vinttisviitti peltonäkymin varattu heti avajaisviikolle :-)

    VastaaPoista
  4. Mitä noihin kuviin tulee, käsivaralta räiskäisin siihen suuntaan jossa kuu kumotti. Kuten kuvista näkee, käteni ei ole vakaa vaikka yritinkin tukea omalla *sangen kuihtuneella* rintamuksellani kameraa piteleviä käsiäni.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com