Ohjelmattomat iltamat

Kisakatsomo jännittää

Suoritusvuorossa Vanha Vaakku.
Ylimääräisiä pelivälineitä areenalla.

Opin tänään uuden asian vuorokaudenajoista. Aamu on ilmeisesti -sanojasta riippuen-  kello 5-8 välinen aika. Aamupäivä on 8-12, eikö? Kun kuljetusliike sanoo ajavansa pellettikuorman meille aamupäivällä, se tarkoittaa täkäläisessä ajanlaskussa 07.45.

Olin juuri taluttelemassa hevosia aamiaiskattaukselle kun Scanian kärsä jyrysi mäkeä ylös. Ja se pellettinyytti pönötti lavalla. Onneksi kuski oli kieputellut autoa ennenkin ja sai sen persus edellä tallinmäkeen. En joutanut jäämään sille työmaalle pomoksi, vaan jätin miehet touhuamaan hiabin kanssa.

Kun tulin seuraavan kerran katsomaan, pellettinyytti nökötti ylhäisessä yksinäisyydessään heinävaraston nurkassa. Niin sievästi omalla paikallaan.

Nyt se on hieman hankalasti tavoitettavissa, mutta kunhan tuo vasemmanpuoleinen heinäpaali on syötetty, minulla on esteetön pääsy kuivikenyytille. Tuolla 1100 kilon nyytillä pärjätään pitkään.

Se, että minä tarvitsen tallin tikkaat säkillä käydessäni ei suinkaan ole este,  ihan vaan väliaikainen hidaste vaan. Vähän akrobatiaa pitää talikkomestarin notkeana.

Jos minusta ei kuulu ensi viikon jälkeen, käskekää jonkun käymään katsomassa olenko luiskahtanut otsa edellä pellettien sekaan.

Aamuun avautui parin tunnin aikaikkuna ja minähän hilpaisin koululta suoraan kaupunkiin. Oli se (toistaiseksi) helpompi kakkostreeni tekemättä. Ennätysten kirjaan voidaan nyt merkitä, lankkupitoa uuteen ennätysaikaan 4.04, hallitusti lopetettu, en romahtanut. En edes notkunut.

Kylkilankuissa rikoin jo helpolta tuntuvan minuutin rajan ja sangen tyytyväisenä poistuin takaisin palvelukseen.

Tällävälin rautavaari Viljami oli tuonut kärryllisen klapeja ja ne oli jo pinottukin omalle paikalleen. Aikaansaapaa miesväkeä tänään. Nostan virtuaalista hattuani. Ja kiristän vähän nutturaani, ei nyt pidä heti luulla...

Kevät saa, minä en

.... luulemisesta puheenollen, taisi jäädä karitsasuunnitelmat tältä keväältä. Laskeskelin juuri, että jos nyt bäbättimille näytetään pässiä, satoa korjataan heinäkuussa. Eihän niitä pikkuisia voi vielä marraskuussa päiviltä päästää, ovat alamittaisiakin. Näin ollen meille jäisi syksyksi/talveksi epälukuinen sakki lampaita. Ei käy. Ei ole tilaa erotella pässipoikia erikseen.

Että hoitakoon kauppias vaan homman, paistit ja fileet haen jatkossakin muualta kuin omasta pakastimesta. Onneksi lähiseudulla on useampikin pientuottaja jolta tietää saavansa lammasta lampaana eikä sikanautaa höystetä hevosella. Kebap -eläinkin paljastui hevosnaudaksi. Hevospaistit myydään täällä ihan reilusti erikseen. Mitä enemmän tätä uutiskouhotusta kuuntelee, sitä tyytyväisempi olen siihen, että pystyy tuottamaan edes osan ruuastaan itse tai ostaa pientuottajilta.

Ehdin kyläleipomollekin leivän hakuun ja sain oman ruislimppuni viime hetkellä. Tiellä taivalsi tomeran näköinen tätijoukko kohti leipomon myymälää. Niiden rouvien jäljiltä hyllyyn ei jää kuin rasvaläntti ja haju. Tästä tulikin mieleen, nyt on etelän rouvilla tilaisuus huutaa Heppiä sillä tuon mielelläni leipäkuorman tullessani jos rouvat ovat tavattavissa 1.-4.3.2013.

Ilmatilassa tapahtuu

Illan ohjelmassa ei ole tämän päiväkirjamerkinnän jälkeen muuta kuin linimenttien läträystä ja ansaittua lepoa. Flunssa piti välipäivän ja toivottavasti unohtaa piinaamiseni tälläkin kertaa lyhyeen.

Huomenna on perillisillä koulupäivä, ulkoiluaktiviteetteja. Eihän niillä raukoilla ole enää määrärahoja jäljellä joten tänään oli tyttöjen käsityössäkin lettukestit. Ilomielin sponssasin munat lettutaikinaan, niitä piisaa. Kankaat ja materiaalit ovat valitettavasti finaalissa. Kuulema koko maan keskiarvo per mukula on n. 140 euroa jolla hankitaan kirjat ja oppimateriaalit. Meidän kaupungissa summa on n. 70 euroa. Siinä saa vanhempaintoimikunta myydä kakkua ja pullaa, että vääjäämätön vaje paikataan.

Jotenkin tuntuu, että päätöksiä ei tehdä järjellä vaan jollain ihan muulla. Ja ensimmäiseksi säästetään opetuksesta. Kuulin, että muutaman kyläkoulun sulkemisella säästetään huimat 200000 euroa. Sehän menee äkkiä siihen, kun lapset kuskataan kunnan kustannuksella isompaan kouluun. Hölmöläisten hommaa sanon minä. Ne koulut jäävät tyhjilleen, kuka niitä ostaa. Joten kunta ei saa latin hyrrää tästä nimellisestä säästöstään mihinkään kassaan.

Tähän loppuun vielä koirien tempaus. Jätkät jallittivat meitä ihan mennen tullen. Kun tulin Esikoisen kanssa kauppareissulta, koirat riehuivat hullun lailla, tuijottivat vaativasti ruokakippojaan ja esittivät nälkiintymisen viimeistä astetta ennen suorilta jaloilta kupsahtamista. Tottakai koirat ruokittiin.

Kun ne roistot nuolivat viimeisiä hitusia kuppiensa reunoilta, tuli Nuorimmainen mummolan leipomistalkoista (koulun myyjäisiin) ja kysyi: ai saiks koirat toisen ruuan? Mä ruokin ne vartti sitten.

Just. Viekkaita ovat retaleet. Mahat pyöreinä lyllersivät iltatalliin ja röyhtäilivät kuin porsaat. Kehtasivat vielä pummia hevosten iltapuuroista porkkanoita ja nuolivat pellavapuuronjämät kuin henkensä pitimiksi.

Ei niillä ole mitään tolkkua tuon ahneutensa kanssa. Saapa nähdä minkälainen silavatiinu Nasse-Chewbaccan karvojen alta paljastuu kunhan se aika tulee. Vielä en ikämiestä riivi aluspaitasilleen, pakkasta tulee kuitenkin, maaliskuu on paskiainen. Lupaa kevättä ja sitten vetää taivaan täydeltä räntää ihmispolon niskaan.

Tälleensä tänään, huomenna jotain muuta.

Leppoisaa iltaa, missä lienetkin.

Talven lumisumma riihen katon pohjoispuolella.

Huojuva Lato: Lieksan tyttö (live)