Helmikuun ensimmäinen

Kyllä vaan, rakkaat naispuoliset lukijani. Kuukausi on vaihtunut ja minulla on tilaisuus, velvollisuus ja ilo esitellä kuukauden Kilpisoturi.

Miespuoliset lukijani (kaikki kolme?), huomaavaisena ja ehtoisana emäntänä ajattelin teitäkin ja järjestin teille ihan omaa aktiviteettia siksi aikaa kun me hiljennymme ihmiskehon upeuden äärelle. Runoutta lihaksissa, runoili jo 80-luvun lopussa Jaana Rinne, tuo sanoittaja Luojan armosta.

Ja nyt, hyvät herrat, voitte siirtyä tähän testiin:

Ammatinvalintatesti

Kerron tuolla muutaman kuvan päässä, mikä minun oikea ammattini pitäisi olla. Valittaen on todettava, että todella suuri harmini määrä on, kun en tälle oivalliselle ideaaliuralleni aikanaan päässyt, maamme lainsäädäntö oli silloin sangen vanhakantainen. Minulla olisi niin paljon annettavaa isänmaallemme. Nyt on vain tämä vähäinen blogi. Enkä veronmaksajanakaan ole häävi.

Päivä on ollut kiireinen, as usual.
Heti aamusta riensin kaupunkikeikalle ja itsekin yllätyin kun löysin itseni, arvannette kyllä mistä.
Tietotekniikka, tuo ihmisen luoma hirviö, teki taas kerran ilkityön. Minun treeniohjelmani elää omaa elämäänsä muistitikulla jonka tungen kulloinkin vuorossa olevan härvelin holetsekkiin. Härvelin näyttötaulu kertoo paljonko sarjoja, minkä verran kiloja, montako toistoa jne.

Käytössäni on harmaa ja hiljainen, mutta tappavan tehokas personal trainer, TGS Key. Passar bra. En kyllä kestäisi hetkeäkään siinä vieressä otsasuoni pullistellen meuhkaavaa könsikästä: jaksaa jaksaa, vielä menee, menee, menee. Ja sitten multa menisi hermo ja tipauttaisin kymppikilon kiekon jäpikän varpaille.

Vaan tänään ei ollut tikulla mitään dataa. Ihan piti ulkomuistista vedellä sarjat läpi. Koska olen perin sinnikäs ihminen, korvasin muistini puutteet tekemällä jokaisella härvelillä yhden ylimääräisen toistosarjan. Eli jos muistin vastuspainot alakanttiin, korvasin sen ylimääräisellä sarjalla. Loogista, rakas Watson. Nyt jo tiedän katuvani vatsarutistusten määrää, huomenna ei paljon uskalla nauraa. Ei pysty.

Seuraava kaupunkikeikka sujuikin autojonossa madellen. Kutostiellä on tänään pelti rytissyt urakalla ja yhden tämmöisen rytäkän takia matelimme kaupunkia kohden hitaasti, voi miten hitaasti. Aivan hermoja kiristi se hitaus. Mutta onnettomuuspaikan raivaustyöt vievät aikansa. Oli aikaa ajatella omaa ajotapaansa ja ainakin hetkeksi havahduin ajorutiineistani. Tuttua tietä sitä posottaa aina samalla tyylillä. Ja sitten sää yllättää autoilijan -otsikot kertovat kuinka siinä sitten kävikään.

Vähitellen ilta alkaa olla siinä vaiheessa, että voin vaihtaa farkut verkkarihousuun ja keskittyä olemaan laiska ja joutilas. Se siunattu tila.

Mitään tipatonta tammikuuta en viettänyt,  mutta ihan vaan helmikuun kunniaksi ja tammikuun tappioksi tirautin iltapihvin seuraksi jokusen sormenleveyden verran valkoviiniä. Semmoista vähäsokerista eli dieettiviiniä.

Viikonlopun to do -lista on kimurantti. Huomisen täytekakun ja suolaisten tarjottavien loihdinnan välissä pitäisi irtaantua moneen suuntaan. Ja olla kotona viideltä jolloin tulee kakutettavia. Ja tallissa seitsemältä. Ja sitten juoksemaan ja saunaan. Minä en suoraan sanoen tiedä mihin väliin sen kissanpentukeikan tungen, menee vääjäämättä sunnuntaiaamun hommiksi.

Ja nyt, rakkaat lukijani, saanko esitellä, kuukauden Kilpisoturi Antti Halonen!!!

PeeÄäs: se ammatti... onko se kenellekään yllätys. Upseerihan se! Kakkostilalla oli jotain maisema-arkkitehti -osaston hommaa. Muita en muista koska tuo ykkösvaihtoehto on itsessään niin veret seisauttava. Hieno testi.