Terrierin tarmolla

Peetu, kisällinä kompostilla

Vilpittömästi iloitsen, että tämä kovien koettelemusten viikko (omalta osaltani) päättyy näköjään oikein hyviin tunnelmiin. Ellei se meteoriitti mäjähdä ihan näillä näppäimillä maahan. Toivottavasti viheltää mennessään ja katoaa jonnekin avaruuden uumeniin.

Iltapäivällä sain soiton, erittäin tärkeän ja erittäin onnelliseksi tekevän. Paljon huolta, harmaita hiuksia ja harmia on tämän episodin takia tuhlattu, aikaa selvittämiseen käytetty, sekin vähitellen tympii. En avaa tätäkään asiaa enempää, koska yksityisasista kyse. Muotoilen asian niin, että taloudelliset menetykset, harmit ja hankaluudet olisivat olleet huomattavat ilman tämän puhelun tuonutta ratkaisua. Ratkaisu oli kannaltani paras mahdollinen ja erittäinkin oikeudenmukainen. Näin on hyvä. Kiitos sinne minne se kuuluu. Sanoin sen kyllä ääneenkin, ihan siihen osoitteeseen minne pitikin.

Se, että yhden luikun kanssa jäi kananen kynimättä ei haittaa. Tilaisuus tulee vielä tilien tasaamiseen.

No, se siitä. Jumala armahtaa, minä en.

Vispilähäntä ja tyhjän pakkauslaatikon ihanuus

Aamu oli aurinkoinen ja ihan pikkuisen pelmahteli kaunista valkoista puuteria lumen olomuodossa maahan, ei sen vertaa, että olisi kuorruttanut hevoset. Tai peittänyt penkkojen keltaiset kusiläntit, nuo uroskoirien kansainväliset käyntikortit.

Mietittiin Juniorin kanssa eilen, että vaikka tämä talvi on ottanut henkisesti tosi koville, niin hevoshoidolliselta kannalta on ollut aivan unelma.

Lunta on just sopivasti, pakkasia ei ole ollut niitä muutamaa joulun aluspäivää lukuunottamatta kohtuuttomasti. Hevoset eivät ole tarvinneet vielä yhtenäkään yönä talliloimia ja toppanuttujakin vain parina pakkaspäivänä. Juuri sen verran, että Soosipossu sai oman loimensa riivityksi avomalliksi. Älkää minulta kysykö miten se sen teki. Vuonohevonen on kekseliäs hevonen.

Tarhan vedet ovat pysyneet sulina, korkeintaan iltapäivällä on tarvinnut lisätä sankollinen tai kaksi lämpimämpää vettä, että iso palju pysyy sulana iltaan saakka. Ei ole ollut hirmumyrskyjä eikä tolkuttomia tuiskuja. Yhtenäkään päivänä ei ole tarvinnut evakuoida hevosia talliin kesken kaiken. Loppujen lopuksi saatan vielä joskus muistella tätä talvea helppona talvena.

Tälle yllättävälle ja äkilliselle asenteeni pehmenemiselle on syy. Aurinko lämmitti tänään. Tunsin sen ihan selvästi. Vein mattoja tuulettumaan ja etelästä killöttava mollukka paistoi ihanasti ja kaiken hyvän lisäksi lämpimästi. Pysähdyin kuulostelemaan joko kuuluu hangen pinnalta sulamisen sihinää. Ei vielä. Mutta ei siihen enää kauaa mene.

Se on siis ihan kohta täällä, kevät!

Repsikka

En kuitenkaan rynnännyt marketissa siemennyssäköiden kimppuun ja viileästi sivuutin rairuohotkin. Ei tässä nyt parane hosua. Kissat söisivät kuitenkin kaikki taimikasvatusyritelmäni. Niinhän ne joka kevät tekevät eivätkä ole osoittaneet tänäkään vuonna tämän asian suhteen minkäänlaisia aikuistumisen merkkejä.

Illan tullen Iso-J:n esikoinen ja Suosikkivävy kurvasivat pihaan. Peetu ja Nasse, nuo maajusseista mainioimmat saivat kaupunkilaismorsiamen, basenjitytön. Voi sitä nylkytyksen määrää. Nassekin, vanha kehno kosiskelee ja yrittää tehdä itseään tykö. Ihan tulee mieleen setä-Silvio, tuo italian ikiviriili playboy.

Nyt on hepat hyssytelty yöpuulle ja nuoripari hiippaili pihasaunaan. Minä pakkaan lehtinivaskan ja poikapiskit mukaani ja siirryn yöpuulle. Jääkööt virkeämmät valvomaan.
Veikkaan, ettei yöunta tarvitse kauaa odotella. Löysin eilisen treenin jäljiltä aivan uusia piilolihaksia. Pieniä ja kiukkuisia ovat kun ruususen unestaan ne prässäsin hereille.

Iltalenkki oli pakko jättää väliin, pohjepoloinen kuumottelee penikkatautisena. Huomenna sitten vetäisen reippaamman kierroksen.

Tähän loppuun vielä legendaarinen Terrierin tarmo -kuva. Tästäkin viikosta selvittiin.
Tra-la-laa vaan sullekin, missä lienetkin!

Nasse, King of the Hill

PeeÄäs:  aamulla tirppojen ruokabaarin läheiseltä kinokselta löytyi henkihieverissä nyyköttänyt urpiainen. Punaisesta otsasta tunnistin. Meillä asuu niin häijyjä tinttejä, että ihan varmasti sekin parka oli kokenut tintin aamuraivon. Käsiini se pikkuinen kuoli, mitäpäs tuolle olisi voinut tehdä. Mikähän noita talitinttejä tänä talvena riivaa? Ruokaa on yllin kyllin ja säät kohtuulliset. Ei pitäisi olla isompaa tuskaa heidänkään elämässään. Rankka talvi käy sielun päälle, jopa tinteillä.