Kevään merkit

Sunny spot

Veli Winston sen tietää. Musta lämmittää ja kun lämmön heijastaa mustan lumikolan kautta mustaan turkkiin, on kissalla hyvä olla. Tästä meillä on kuvan myötä mustaa valkoisella. Hauskuutta tuohon tilanteeseen toivat sekä taustalla mekastaneiden tinttien ja sirkkujen laulelot, myös mustasta kissasta kuulunut pärinä. Eli kehräys. Veli Winston ei kuulu vaatimattomien heimoon volyyminsä suhteen.

Kyllä kissa tietää. Kevättä on ilmassa. Sen tietää myös Elli joka mouruaa kevään merkkejä sisätiloissa. Se kuitenkin poistuu tästä arestistaan vain ja ainoastaan kantokopassa, eläinlääkäriä tapaamaan.

Viikonloppu kuitataan olleeksi ja menneeksi. Univelkaa jäi yllättävän vähän vaikka sinnittelin jalkeilla liki puoleen yöhön kaikkina iltoina. Eilen katsoimme pitkästä aikaa leffan, Hypnotisoija -oli nimi. Ja olipa kaikesta ahdistavuudesta huolimatta yksi parhaista elokuvista pitkään aikaan. Taattua ruotsalaista leffaosaamista, pääosissa tosin tällä kertaa Tobias Zilliacus ja aina särmä Mikael Persbrandt aivan erilaisessa roolissa. Leffan jälkeen tarkistin torpan ovien lukituksen tavallista huolellisemmin...

Vaikka pidänkin ruotsalaisia maailman omanatuntona joka terapoi itseään lesekekseillä ja kimppahalailutuokioilla, myönnän mielelläni, että he osaavat leffahommat. Komisariot Beck ja Wallander ovat omaa luokkaansa. Ja on niitä muitakin, nimiä en nyt just muista, ainakaan tähän hätään. Meillä on leffa-arkistossa ne kaikki.

Lumien lähtölaskenta

Perjantain hyvät uutiset ja auringon lämmittävä vaikutus piristivät niin paljon, ettei tämä maanantai tunnu oikeastaan miltään. Ei siinä ainakaan vielä ole tympeää tunnelmaa.

Päivän ohjelmassa olisi yksi kaupunkireissu, pitää käydä kietaisemassa puumerkit autokauppaan. Saadaan nyt ainakin toinen autoista vaihtoon. Eikä se ole minun kiesini. Olisin varmasti tuhannen täpinöissäni jos pääsisinkin valkkaamaan omaan autooni varusteita ja vertailemaan värisävyjä. Mutta ei, ei vielä. Kärsivällisyys kyllä palkitaan aikanaan.

Salille en tänään jouda, eikä se olisi ehkä viisastakaan. Eilen veivasin uudistetun ohjelmani kakkososan ja suorastaan hämmästyin. Se oli lyhyt, se oli helppo ja se oli kevyt. Taatusti tähän on nyt vähintään keskikokoinen koira haudattuna. Aavistelen, että iltaa kohden sekä gluteus maximus, että pari muuta pienempää lihasta ilmoittaa hyvin äkäisenä työkomennuksestaan.

Se mikä tuntuu helpolta ei sitä ole. Oikeasti.

Dead end.

Perjantain(kin) kuvasaalis oli vähäinen. Eikä tässä osuumaa ottaneessa urpiaisen kalmossakaan ole hurraamista. Nyt olisi hyvä aika käyttää kamera huollossa (putsauksessa) ja katsoa pärjäisikö sillä vielä jonkin aikaa. Uuteen runkoon ei ole varaa joten täytyy sitä vanhaa vielä elvytellä. Kuvausinspiraatiota odotellessa on aikaa siihenkin.

Talvella tuntuu ote lipsuvan vähintään yhtä paljon kuin minulla valokuvaamisen suhteen.
Pakkaskausi (-20° tai kylmempää) oli viimeksi joskus joulun alla. Nyt on ties monettako viikkoa alle kymmenen asteen lukemat, eilen käväisi plussalla. Lunta on tullut noin kaksi senttiä lisää. Helpolla tässä on toistaiseksi päästy lämmityksen ja lumitöiden suhteen. Syksyllä varattiin polttopuuta ankaraa pakkastalvea ajatellen. Se jää pesämunaksi ensi talvelle jos tästä ei tämän ihmeellisempää säätilan muutosta tapahdu. Eikä olisi tarviskaan enää.

Saunapuut sen sijaan käyvät vähiin. Voipi olla, että joudutaan ottamaan soittokierros tutuille klapimiehille.

Sekä polttopuusta että hyvästä heinästä on tänä keväänä kova kysyntä. Heinäähän toki on mutta laatuheinää ei joka jamppa myy, huttua ja suttua löytyy sitäkin enemmän. Onneksi meillä on ainakin toistaiseksi heinähommat hanskassa ja varasuunnitelmakin tiedossa.

Nyt on korkea aika ottaa tuima tuijotus tositteisiin ja kuittehin ja setvitellä ne kuntoon. Tilitoimiston kanssa on lähiaikoina istunto ja ilmeisesti vaihdamme toimistoa. On nimittäin ensiarvoisen tärkeää, että ne ihmiset jotka tilejä laittelevat, puhuvat asiakkaan ymmärtämällä tavalla ja ymmärtävät asiakkaan toiveet vaikkei asiakas niitä osaa juuri oikein termein ilmaistakaan. Neuvova kirjanpitäjä on hintansa väärti. Nyt tuntuu, että tyhjästä maksan. Viimeinen niitti oli lasku joka tuli kun vastasin myöntävästi kahvittelukutsuun. Tuli kahvikupilliselle hintaa, 90 euroa. Se oli tulkittu laskussa konsultaatioksi. Just.

Kuriiri toi aamulla lisää piristystä. Näin riemukkaissa untuvissa Torpan Armo keikailee tänä keväänä. On se jännää miten pieneen tilaan untuvatakki nykyisin menee. Tuommoiset puolikkaan ranskanleivän kokoiset pötikät.

Mukavaa maanantain jatkoa, missä lienetkin!