Vuosi alkaa vaivaisen kanan merkeissä. Toivottavasti se ei ole enne.
Omien lapaluiden tienoilla tuntuu kieltämättä melko tiukalta, eilinen treeni siellä muistuttaa, että vielä on matkaa jäljellä. Vähän vaivainen kana olen itsekin.
Varsinainen vaivainen kana on yksityishuoneessa, enkä minä oikein tiedä mikä sitä riivaa. Ihan on virkku ja pirteä ilme, mutta jos ja kun se kellahtaa kyljelleen, se ei pääse ylös ilman apua. Se, onko siipi nyrjähtänyt ei kuulu vahvimpaan osaamisalueeseeni. Uskoisin kuitenkin tunnistavani kärsivän eläimen eikä tämä kana pode tuskia. Se syö, tonkii pehkuja ja nokkii sämpylää. Sontii normaalisti ja juo.
Tuo kyljellään sätkiminen voi toki johtua liukkaasta muovialusestakin. Katsotaan päivä kerrallaan ja seurataan vointia. Pirteämpi se on kuin toissapäivänä.
Tammikuun ensimmäinen päivä kuitataan aikakirjoihin lepopäivänä, periaatteessa. Hevoset ulkoistettuani hiihtelin takaisin tupaan ja nukahdin tuvan soffalle, puoli kahdentoista aikaan havahduin. Eilen ei edes kovin myöhään valvottu, taisi olla Nuorimmainen jonka huoneesta tuikku viimeiseksi sammui.
Iloitsen huomaavaisista naapureista jotka paukuttivat vähät rakettinsa vasta sitten kun hevoset oli otettu sisään. Ja ampuivat oman kattonsa yli metsään. Yhtään raketinjämää ei hevoshaan hangessa tököttänyt joten muutkin tajusivat, ettei tässä suunnassa tarvita ylimääräistä hälinää.
Päivällä hain kotiarestista koevapauteen päästetyn Esikoisen yökyläreissulta. Olivat valvoneet koko yön. Joten kotiintultua uupunut juhlija nukahti sohvalle, havahtui hetkeksi ja siirtyi omaan huoneeseensa tankkaamaan unta.
Muilta osin päivä ei ole poikennut muista. Rutiinit on tehtävä arkena ja pyhänä ja myös silloin kuin vähiten huvittaisi. Tänään lisäriesaa toi taivaalta järjettömällä puhalteella syöksynyt lumi. Märkää, pakkautuvaa ja pahuksen painavaa lunta tuli kymmenisen senttiä. Lisäksi se oli niin märkää, että katoilla ollut lumikerros rojahti märkänä alas. Sisälle saakka kuulin kuinka Iso-J:n lihakset kirkuivat vaivoissaan. Luulisin, että saunan jälkeen yksi ukko simahtaa niiltä istumiltaan.
Ja nyt *torvien törinää, rumpujen pauketta* Hyvät naiset, tytöt ja rouvat, kuukauden Kilpisoturi.
Valitettavasti minulla ei ole mitään tekemistä kuvaustilanteiden kanssa, ihan vain kalenterikuvia iloksenne jakelen. Ja teen sen mielelläni. Kuukauden Playmate... eiku Pelimies eiku... ööh Kalpamies on Matti Kuparinen. Pankaas nimi ja naama muistiin. Vävyainesta, ehdottomasti. Älkää te puumat muuta tohtiko ajatellakaan.
Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin!
Herrasen pieksut, mikä legioonalainen !! Lähetän laskun teikäläiselle, jos TM nyrjähtää tänä iltana. ;D
VastaaPoistaHahhaaa, ajatteles että vielä on 11 legioonalaista jäljellä.
VastaaPoistaTulee rankat alkukuun päivät TM:lle tänä vuonna...
Poistajessus teidän puheita, kyllä sitä tuolla muualla ollaan niin asiallisia ;DD
PoistaAh. Silmä niin lepää. Ja tuli pyyhittyä näytön ruutukin puhtaaksi. Pestyä lukulasit. Kuolattua näppäimistölle. Voisin leikkiä puumaa tuon kanssa, mutta ymmärrän naurettavuuteni. Tuollainen liha.. öh... lihas kyllä hivelee näköhermoja.
VastaaPoistaTästä vuodesta tulee jälleen kerran kiva ja näköjään erityisen stimuloiva. On mukava syy odottaa kuukauden vaihtumista! Kiitti Toveri Hirnu!
Rakas Hirnakka, en puutu aiheeseen sillä tulin toivottamaan sulle mitä parhainta ja erittäin antoisaa Uutta vuotta 2013.
VastaaPoistaOlet siitä mielenkiintoinen ihminen että harvoihin jää yhtä pahasti jumiin, en tiedä johtuuko se sun sulavasta a) ulosannista vai b) ulkomuodoistasi ;D
Ei vaan, olet mielettömän hieno ihminen ja omaat harvinaisen laajan sekä rakastavan sydämen. On kunnia ja etuoikeus kun saa käydä täällä Torpalla, tämä on vähän kuin kotio tulisi mutta toki sillä erotuksella ettei täällä huudeta. Aivan hemmetin monet kerrat olen lähtenyt täältä kuset housuissa mutta vähintään yhtä monta kertaa viisaampana ihmisenä, sinulla kun riittää kärsivällisyyttä takoa sitä järkeä meille kajahtaneillekin. Iso pusu poskelle ja osta hyvä ihminen kunnon objektiivi (vrt. paparazzi) ja valjasta ratsusi näin alkavan vuoden kunniaksi.
Kerro myös pesueelle ja elikoille terveiset sekä uudenvuoden toivotukset, toivoisin myös että lakkaat villitsemästä Nollista sillä sitä täytyy muutenkin pelätä ;)
Rakkaudella, töksähtelevien kommenttien erikoismies Peppone <3
Hyvää alkanutta vuotta tätäkin kautta!
VastaaPoistaHuolestuin kanasta. Itse olen samalla lailla oirehtivilta laittanut pään poikki kun ei ne ole toenneet, menneet vaan huonommiksi. Ja en todellakaan tiedä mistä johtuu, tms. mutta jollain lailla tuntuisi että on tasapainoaistista johtuvaa..?
Miulla molemmat päänsä menettäneet olivat nuoria chaboja, ihan keskenkasvuisia.
Nyt taitaa rouva Hirsipuun selättää flunssa, heti näin vuoden alkajaisiksi. Pöh. Pysykää te terveinä! :)
Tyhmyyksissäni lueskelin aikaisempia juttuja kanasta vasta nyt ja kyllä, pese veri pois ja vasta sitten muiden joukkoon, kun on haavat kokonaan parantuneet!
VastaaPoistaKana on siitä pirullinen siipiveikko, että jos jostain pilkahtaa veritippa, tulevat muut "apuun" ja aika vaivattomasti nokkivat poloisen jos eivät hengiltä niin ainakin henkihieveriin.
Anna sen kanasen lepäillä ja toipua ihan kaikessa rauhassa.
Ei huonoooo ;)
VastaaPoistaKomppaan Titaa, innolla odottelemma. Uutta kuuta :) ! Hih hii...
Vuosi vaihtui AurinkoVuorella rauhaisasti. Sisäistin nelijalkaiset hyvissä ajoin ja käytin pienempiä narussa pissillä viimeisen kerran aamuyhden tietämissä.
Suurempia traumoja ei näyttänyt kelleen tulleen, sillä eilispäivänä kaikki olivat hyvin rauhallisia.
Siitä huolimatta en enää ilmoittaudu yksityiskäytössä olevien ilotulitteiden ylimmäksi ystäväksi. Mokomien myytiaika saisi rajoittua yhteen päivään (eli siihen kun niitä saa käyttää) sillä ainakin tuolla meilläpäin niitä paukuteltiin menemään päivin illoin jo PALJON aikaisemmin.
Lauantaina oli aika liki, etteivät meidän hevosten kanssa maastolenkillä olleet tytöt olisi saaneet lisävauhtia matkantekoon kun erään tien vieressä olleet pojat ampuivat ilotulitteita.
Onneksi minä satuin paikalle juuri ennen tyttöjä koiralenkilläni ja "ohjeistin" poikia asian suhteen.
Varsinkin meidän suokki on niin "maastovarma" kuin hevonen voi olla, mutta jos raketti tai paukku räjähtää 10-20 metrin päässä niin todennäköisesti sekin pelästyy. Puokista puhumattakaan !
Kelit muuttuivat täällä etelässä vuoden vaihteessa aivan mahdottomiksi. Puolimetrinen lumihanki on muisto vain.
Pikkutiet ovat liukkaita kuin talitintin päälaki !
Meidän isäntä veti eilen kunnolliset lipat tallin pihalla reväyttäen takajalkansa oikein huolella. Itse asensin nastat tallikenkiini ja pysyin mummovauhtia taapertaen pystyssä.
Hepoilla on onneksi hokit (paitsi rasavilli varsalla), joten niiden kanssa voi käpytellä teitäkin pitkin.
Tänään tyttöjen pitäisi mennä Hakkaraisen entiselle kotitallille, vuoden ensimmäinen maneesikäynti ohjelmassa. Viime vuonna ei käyty kertaakaan maneesilla ?
Nonniin, kylläpä täällä on hyväksyvää hyrinää rouvain puolelta.
VastaaPoistaPeppone, turhaan esität järkyttynyttä, sulaa se sokuri rouvainkin suussa.
Lumi suli, vaan en usko, että kevät vielä tuli. Nythän on talvi :(
Ihmettely senkun jatkuu, miten te saatte pitkiä kommentteja läpi kun minut tämä nakkaa pihalle joka toinen minuutti??
VastaaPoistaAurinkovuoren lipattaneelle isännälle paikausta kankkuun ja lepoa. Pliukasta on, itsekin sipsutin pihalla kuin sukkela stuertti. Joku hullu meillä riehui eilen kolan kanssa ja nyt jokasuuntaan kupera kotimäki on kuin liukurata. Kissakin kaatui kyljelleen.
Haastele terveisiä maneesin haltijalle jos näkyy ;-)
No mutku mulla ei ole tyttäriä, joille moisia komistuksia haikailla, niin ei kai tässä voi muuta kuin puumailla? ;)
VastaaPoistaAika jännä toi kanan kunto... Kuinkas vanhaksi kanat elävät noin normaalisti?
Voisko sillä olla jotain tasapainovaikeuksia kun ei kerran pääse ylös kuten tuolla jo joku muukin arvaili. Voi poloista.
Tulin katsomaan, mikä kuva se Pepposta niin rassaa :) Meillä on töissä kahvilan keittiö juuri sopivasti minun työpistettäni vastapäätä ja keittiön tytöillä on joka vuosi Cosmon kalenteri seinällä. Hmm..
VastaaPoista