Kuitti

Kettu kuittaa edellisen päiväkirjamerkinnän kommentit tässä yhdellä kertaa. Kiitos kaikille ja erityisesti Nitalle sinne Thaigulaan puhaltelen vähän pakkashuuruja, silkkaa kateuttani. Nauti ystäväni lomastasi, kyllä te olette sen ansainneet.

Torpan lukijoita pyörii niissä maisemissa muitakin näinä aikoina.

Viikonloppu pyörähti ties mihin puuhaan ja muutenkin kävi vain kääntymässä. Vasta tänään selatessani lehtipinoa tuvan soffalla, pääsin semmoiseen sopivaan viikonloppumoodiin. Ja nyt sekin riemu on tiessään. Kello nakuttaa puolta yhtätoista ja maanantaiaamu hönkää päälle tuskan lailla.

Hevosten pedikyyri kuitataan tehdyksi, pakkasenpirulainen pakotti siirtämään vuoluaikoja kahdesti. Tänään onneksi homma hoitui.

Killinpennuista on nyt näemmä kysyntää niin paljon, että pitää kohta arpaa heittää. Niitä on markkinoinut lisäkseni myös Iso-J, naapurin isäntä ja Perillisten koulukaverit.

Harmaa lähtee Hannalle ja nyt pitää selvitellä mahdollisia kulkureittejä muiden osalta.

Titalle erikoistiedotus.
Onkohan tässä nyt jotain korjausliikettä tapahtumassa kun selkä onkin nyt ollut arka ja vähän kipeäkin, oikealta puolelta entisen vasemman sijaan? Ja tämä kipu on käsittääkseni ihan vaan maitohappoisten lihasten valitusta, ei mitään uutta traumaa.

Voisiko olla kehno niin, että kiivas treenaaminen alkaa tuottaa satoa?

Jalkaprässin painot ovat nyt kolminumeroisia, yhdellä jalalla nostan neljä settiä ja sitten vaihdan koipea. Hytinää aladobiosastolla, hyvää sellaista.

Ja muissakin vempeleissä ollaan siirrytty uusille kymmenluvuille.
Se ei tosin ole päätavoite vaan se, että pysyn ohjelman tahdissa. Ehjänä.

Iloisia ovat tämmöiset asiat. Tuli hyvä mieli.

Iloisena kuin tintti laudalla siirryn piskit vanavedessäni petiin ja kohtaan maanantain ja alkavan viikon pelottomin mielin.

Hellurei, missä lienetkin!