 |
| Sitkeä irlanninkatja taakkansa alla |
Otsikosta voisi päätellä, että Torpan Armo on tolkuttomassa hutikassa ja jokeltelee jotain omia loitsujaan. Ehei, skarppina ja tarkkana kuin vanhan töllin tupajumi. Pakkanen paukuttaa puita, nurkkia ja vähän ehkä hermojakin. Eniten illalla ärsytti ne alituiset sähköiskut joita sain auton ovista. On sekin riesa, pieni mutta ärsyttävä. Jumala kostaa, jonninjoutavan valittamiseni pikkuasioista, vaikka minisähkäreiden kautta.
Illan viimeisen tallikäynnin asuni vaatii ehdottomasti esittelyn. En laita kuvia koska haluan ylläpitää edes jonkinlaista illuusiota kohtuullisen tolkullisesta eläjästä. Tutut olkaa nauramatta, ääneen.
Aloitan alhaalta koska korkeuksiin en vähäisen maallisen ulottuvuuteni takia yllä:
Pinkkiruudulliset Reinotohvelit. Lipsuvat.
Tummanpunaiset Äitikullan kutomat villasukat. Valkoraidallinen varsi.
Harmaat villadamaskit eli kalsarit. Sävy: tummaharmaa. Kuviona palmikko ja joku muu virtaviivaistava pystyrantu. Nyppyiset.
Kolitsi (college)paita. Tummansininen, ei peitä kunnolla hanuria l. ahteria. Edessä käsittämätön teksti ja kompassikuvio. Pehmeä ja mukava.
Untuvatoppatakki. Mattamusta. Mallia Kallis. Hupullinen. Poistin aidon (yliajetun) supinturkisreunuksen hupusta etteivät herkät hevosemme saa traumoja. Otin rotsin tallikäyttöön koska Iso-J tärveli virallisen tallitoppikseni vetoketjun runnomalla sitä ulko-oven saranapuolen väliin. Luuli, että oven ja kynnyksen välissä on jäätä ja ajatteli murtaa jään silkalla voimalla. Vetskari hajosi. Kalliiksi tuli uusi tallitakki. Siitäs sai mokoma luolamies.
Päähineenä valkoinen läpällinen karvalakki. Synteettinen. Mallia "metsurin perillinen".
Pakkasta -28°. Sikamaista.
 |
| Ruususen talviuni |
Huomenna on ehkä plinsessapäivä ja vaihdan harmaat villakalsarini pinkkeihin Svea-merkkisiin. Ne tosin ovat ohuet, mutta pakkasen on luvattu lauhtuvan.
Plinsessasta puhuttaessa on mainittava tammahevonen. Illalla hänen maalaisaatelinen korkeutensa totesi, ettei illallispöytä ole katettu lämpimällä pellavarouhepuurolla vaan heinäkasassa köllöttelevät suitset ja niiden kyytipoikana siirappipurkki (vaalea versio, tummaa on ikävä poistaa liinaharjasta).
Tarvittiin vain noin kolme minuuttia lepertelyä, mielistelyä ja imartelua sekä pari sokuripalaa ja kas, tammalla oli suitset päässä ja kuolaimet suussa. On se jukoliste turhamainen hevonen.
Iloiten riisuin hevoselta helyt päästä ja tyrkkäsin puurosaavin turvan eteen. Kyllä se tästä vielä lähtee oikeille raiteille tämä homma. Hetkeksikään ei saa herpaantua ja toistoja tarvitaan paljon.
Joku vitsaushan tämä elämääni annettu tammahevonen on. Ehkä minun on syytä opetella kärsivällisyyttä ja tyyneyttä sillä ilman niitä on tämän hevosen kanssa ns. helvetti valloillaan. En viitsi kokeilla, uskon sen.
Ruunahevosten kanssa homma on niin selkeää. Kaikki käy kunhan peli on reilua.
Orien kanssa ollaan ihan niinkuin hevosen kanssa ollaan. Siinä missä tamma kääntää päätään jotain outoa ääntä kuullessaan, ruuna liikauttaa korvaansa. Ja ori kääntyy kolmesti ympäri.
Korvissani soivat omat sanani vuosien takaa: ikäpäivänä minä en suomenhevosta omaksi riesakseni hommaa enkä tammaa varsinkaan.
Niin. Ihminen on erehtyväinen.
 |
| Auringon viimeinen säde ylsi lumiluolaan |
Vielä yksi juttu plinsessoista. Elli, tuo vihoviimeinen hutsu on sitten vieroittanut itsensä pennuista ja mouruaa jo kaihoten ulkoilemaan. Kannoin (rimpuilevan) mammakissan lapsosten luo ja taitaa antaa äidillistä avokämmentä pennuille, tissibaari taitaa olla jo kiinni. Ilmeisesti pennukat ovat Ellin mielestä valmiita muuttamaan pois kotoa.
Ja nyt selitys otsikolle. Joskus vuosikausia sitten sisareni meni naimisiin. Ei mikään yllätys, moni muukin silloin meni ja osa on naimisissa saman ihmisen kanssa vieläkin. Hänen morsiusneitonaan oli muuan pikkuinen Linda. Ja Linda ilmoitti pontevana tyttönä, että kun hän menee naimisiin pitää olla pissisukat ja lakelikennät. Hän sai ne. Ja ihanan mekon.
Pettymys oli kuitenkin melkoinen kun hän tajusi, ettei kirkkoon marssittukaan hän etunenässä vaan vasta morsiamen jälkeen. Onneksi oli ne pissisukat.
Ihana Linda.
Mukavaa perjantai-illan jatkoa, minä vetäydyn nyt budoaariin ja valmistaudun huomisen koitoksiin. Niitä riittää meille kaikille, missä lienetkin.
Vai panee teillä pakkanen. Pitää tunnustaa hiljaa, että meillä on -4.5 pakkasta. Tosin päivällä tuuli niin rivakasti, että rannalla olevat tuulimyllyt pysäytettiin. Ei sovi rupelin huitoa kuin turbovispilä.
VastaaPoistaTorpan Armon costyymi on sangen retro, sinällään alkuperäiskansojen perinteiden mukainen ja taatusti aito. Ja tarkoituksenmukainen paitsi ne lipsuvat kusiluistimet.
Tietyssä iässä tyylistä viis ja mukavuus kunniaan. Sitä paitsi syrjäseudulla asuvana on viisainta valita asu, jonka nähdessään sudet ja ilvekset säntäävät karkuun. Naapuri jos syystä tai toisesta osuu kohdalle, niin saa varata joko kattavan vakuutuksen tai sitten maksaa se parin vuoden syvälle luotaava psykoterapia :D
Työviikonloppu edessä. Lujassa on yrittäjän pennoset maailmalla. Huokaus.
Hänen tallieleganssinsa vaikuttaa tilanteeseen sopivalta ja vieläpä herraskaiselta, kun on oiken kallis takki päällänsä, The Takki. Tuttua meinikiä.
VastaaPoistaNäkisitpä ajattelijatyöläisen kotipäivän työasun. Mutta selventävää selitystä vaaditaan, miten voi rikkoa vetoketjun runnomalla sitä saranapuolelle. Ymmärrän kyllä kaikki kuvauksesi sanat, mutta en ymmärrä itse ajatusta. OP
VastaaPoistaJahas, täällä avaudutaan... en puhu omasta stailista yhtään mitään. Joutuisin vastaamaan liian isosta määrästä yksityisellä annetusta psykoterapiasta, että lompsa ei vain kestä.
VastaaPoistaKuitaan vain: on se. Uniikkia.
Työasu on ylhäältä alas (että on vaihtelua...) ponnarin renksu (ja niskassa on sitten kananperseen näköinen sötkös...) t-paita, verkkarit ja alimpana erittäin epäseksikkäät terveyssandaalit. Sukkien pitää olla samaa paria. That's it. Koko glamour. Silti saan ihmiset huudahtelemaan ja voihkimaan :D
OP:n tavoin jäi vähän epäselväksi miten se vetoketju sinun takissa päätyi tallin oven karmipuolelle. Vaikka miten venytän mielikuvitustani (jota tunnetusti piisaa...) niin näkymä Iso-J:stä hinkkaamassa jäätä Torpan Armolla (joka on siis takin sisällä) ei tuo loogista valaistusta asiaan.
Köh... köh... tietenkin jos Iso-J haluaa pukeutua naisten vaatteisiin, olisi muuten ymmärrettävissä mutta kun Hirnakan koko on HUOMATTAVAN paljon pienempi kuin Iso-J:n. Ei mene tämäkään homma putkeen nyt mitenkään päin.
Täsä se sitten oli: päivän pähkinä.
Ah, yksinkertaistahan se on. Tallirytkyjen naulakko on sellaisessa nurkassa jossa on kslsi ovea kulmittain ja eilisessä puunkantisouvissa ulko-ovi leuhotti apposen auki. Jotenkin se takin helma päätyi oven karmin väliin, tunnetuin seurauksin. Pitänee ottaa selventövä kuva ;-)
VastaaPoistaEi tarvi selventää, kiitos. Tuo jää-juttu ei sopinut kuvioihin. OP
VastaaPoistaJokaisella plinsessalla pitää olla pissisukat ja lakelikenkät. Silleen niistä tulee sitten ison kuningattalia, niinku meistä. :)
VastaaPoistaMielenkiintoisesti onnistui Iso-J takin rikkomaan. Uskaltaisin epäillä, että vetskari oli jollain tapaa heikkoa tekoa tai sitten Iso-J on ihan hirrrrveen vahva.
Tervehdys täältä Thaikkulasta. Sun, sea and Sand. Siinä ne tärkeimmät.
VastaaPoistaToveri Hirnakka on varmaan nyt vähän kohmettunut, joten paiskaan pienen kevennyksen kehiin:
VastaaPoistaCmabridgen yilopitson tuktimusken muakan ei ole väilä, msisä jäjretsyksessä snaan kijraimet ovat. Anioa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain oavt oikelila paillaaoikn. Ndeiin vässliä kiameirjt vivaot olla msisä jrjeäksestssyä tahasna. Hevletin ällitsyttävää.
Kerrankin pätevä tutkimus!
Hauskaa viikonloppua kaikille!
Olisit nyt vaan laittanut kuvan siitä kostyymistäsi sillä näin korven kansalaisena tunsin sen hyvin tutuksi, ainoan poikkeuksen teki se kallis takki. Viimeksi tämän kylän ihmiset näkivät sellaisen kun hypättiin tilausajoon ja lähdettiin oikein porukalla kaupunkiin katsomaan sellaista. Siinä sitten syötiin eväitä Sokoksen näyteikkunan edessä ja taivasteltiin komeaa takkia jolla oli hintaa aivan luokattomasti.
VastaaPoistaSain tietää (minullahan on suora yhteys korkeimpiin voimiin) että se tammahevonen on juurikin tullut sitä varten että rauhoittusit - nainen kun kiittää tuulispään lailla paikasta a paikkaan b ja hoitaa siinä välissä pesueensakin. Liekö suitsien laitolla jotain kosmista yhteyttä sitomisleikkeihin sillä kärsivällisyyttä tarvitaan molemmissa: toisessa sen härnäävän hellyyden takia ja toisessa siksi ettei tule kaviosta päähän.Vai sekoitinkohan minä nyt nämä jutut jotenkin...mutta terveisiä sinnepäin, vetokuvia odotellessa (minä en unohda koskaan) ;D
Tita: Totta tuo tutkimus ja hienosti toimii vaikka puhuttaessa tuntuu uskomattomalta. Vasta sitten kun pääsee lukemaan siten kirjoitettua tekstiä niin huomaa kuinka paikkansa pitävä se on.
Rankka työviikonloppu takana ja suoraa jatketaan nousevaan viikkoon haasteineen. Yrittäjä saa valita ihan itte aikataulunsa. Mä sain nyt valita tehostetun viikonlopun (ilman viikkosiivousta) vietettäväksi noin kuudessa tunnissa. Sauna on lämmin, joten siitä lähen nauttimaan.
VastaaPoistaTorpalle armoitetun armollista työviikkoa ja muille lukijoille kans. Nitalle sinne aurinkoon lämmin tervehdys. Vietä hetki ajatellen pakkasta, pyryä ja lumitöitä. Aurinko ja hiekkarannat leppoisassa aikataulussa on Like Heaven!!!!!