Valojen ja varjojen viikko, Persjantai!

Hurrrjan daideellinen tutkielma

Tässähän tämä viikko näköjään painaltaa ohituskaistan kautta ohi meikäläisestä joka pyörittelee päätään ajankiitoa ihmetellessään.

Talvikooma tuntuu kiristävän minusta otettaan entistä tanakammalla niskalenkillä. Arki on jotain sirpaleista huttua josta ei ota tolkkua millään. Päivät ovat yhtä silppua ja ainoa joka pysyy, on hevosten ruokinta-ajat.

Eilen sentään onnistuin pääsemään salille, oli jo ikävä. Mutta mikä kauhistus sielläkin odotti.

Minä niin mieleni pahoitin kun törmäsin pukuhuoneen uuteen "järjestykseen". En järkytykseltäni pystynyt ottamaan edes kuvaa vaikka puristin luuria kädessäni. Hyperventiloin ja näytin varmasti tuomiopäivän enkeliltä valkosessa toppanutussani pipo silmillä. Huonetta kansoittaneet naisihmiset kaikkosivat tieltäni kun lasittunein katsein suunnistin omaa vakiopaikkaani kohden.

Ei hemmetti mitä olivat menneet tekemään. Entiset kaapit olivat semmoisia normimittaisia, Punta oli valmistaja ja värinä tiukka oranssi. Juuri se sävy joka psyykkaa treenaajan tarvittavaan vireystilaan.

Nyt yhden kopin tilalle oli ängetty kaksi (epäilemättä nuoren miespuolisen) muotoilijan märkää päiväunta. Kaksi tetrispalikkaa oli fiksattu nippuun, toinen leveä alhaalta, toinen ylhäältä. Ja semmoinen kapea soiro siinä "kaapin" keskellä. Eihän sinne mahdu edes M-kokoinen toppis saati sitten treenikamakassi.

Ja mikä hirveintä, penkit olivat siinä kapean huoneen keskellä. Siinä sitä yritti vaihtaa kamppeita, toiselta puolen tuli pakaraa kyynärpäähän ja toiselta hyvin riippunutta lihaa otsalohkoon. Oli pikkuisen tungos. Syynä tähän oli se, että salilla on nyt valmistunut upouusi laajennusosa ja siellä alkaneet ryhmäliikuntatunnit. Ja pukkari täys jumppareita. 

Sehän on fakta, että kolme naista vierekkäisillä pukukopeilla on jo kaaoksen alku, nyt seassa oli alastomia, puolipukeisia ja ulkovaatteisia toljailijoita eikä kukaan tiennyt mitä, missä tai milloin. Voi kyynel.

En kiireeltäni enkä järkytykseltäni kyennyt kyselemään henkilökunnalta uusien pukuhuonetilojen valmistumisaikataulua. Oletan, että nykykaaos on vain väliaikainen ja uusien tilojen myötä minä ja muut madamet mahdumme perseilemään rauhassa myös pukuhuoneessa.

Säiden puolesta viikko on ollut suotuisa. Laimeaa pakkasta, välillä aurinkoa, välillä pilvistä. Mitään kevyttä pakkaslunta kummempaa taivaalta ei ole tullut. Ei edes taivas ole pudonnut niskaan. Vielä.

Huushollin laitteet näyttävät selvinneen hyvin taannoisesta sumutuksesta, yhtään oikosulkua eikä muutakaan tukosta ole vielä tapahtunut. Härnään kohtaloa mutta sanon silti, että taidettiin selvitä hommasta vähäisin vahingoin. Henkiset vauriotkaan eivät enää piinaa.

Tapahtumasta tulee kyllä vielä ainakin yksi flashback, nimittäin silloin kun tuikkaan tulet klapilieteen. Sitä hienonhienoa jauhoa on aivan saletisti myös valurautaisten levyjen välissä ja tulipesässä. Toivottavasti ei tule mitään jauhon pintapaloa, voiko semmoista edes tulla? Sehän on sammutusjauhetta, tokkopa tuo leimahtaa? Korkeintaan haisee hirveälle. Pitää varata sammutuspeitto valmiiksi viereen.

Kevään valosta ei ole tietoakaan, vaikka päivä onkin jo pidentynyt ainakin tunnilla. Neljältä näkee vielä ihan hyvin, vasta viiden tienoilla on pimeästi pimeää. Ja aamukin on vähän aikaisemmin valoisa. Viime vuonna tähän aikaan hevosilla oli täysi karvanlähtö päällä, mutta nyt ei. Nekin pitävät villahousuistaan kiinni, viisaat eläimet.

Tämä sama viisto ja kalsea valo on toisaalta hieno ja toisaalta äärimmäisen ankea. Se kun ei vielä lämmitä mainittavammin. Mutta aurinkolaseja tarvitaan, viisto valo viiltää ilkeesti migreenihermoa ja rassaa näköä.

Asiain ollessa tässä jamassa myönnän talven faktat enkä viitsi itseäni piinata kouhkaamalla keväästä. Monet potutukset lumikolan varressa on kuitenkin edessä, lumentulo ei todellakaan ole tältä talvelta loppunut. Pessimisti ei pety.

Jostain syystä tämä talvi on ollut vaikea, erityisesti henkisellä tasolla. Olenhan minä jo jokusen talven nähnyt, mutta nyt tuntuu erityisen vaivalloiselta taaperrukselta. Talvi ei minua todellakaan ole yllättänyt, sen armottomuus sen sijaan otti niskalenkin ja mäjäytti ihmiskurjan nietokseen. Syvälle.

Talipallomaistiaisten toivossa

Koirat, nuo kelvottomat retkut, löysivät sittenkin kengittäjän vierailun jäljiltä muutaman kaviolastun. Peetu vietti monta antaumuksellista kaivaushetkeä lantalavalla ja löysi vaivojensa palkaksi aarteita.

En voi sanoin kuvata miltä tuo pikkuinen rekku haisee. Ja samaan aikaan sille on tullut suunnaton läheisyydentarve. Nytkin se änkeytyi viereeni samalle tuolille. Ja haisee hirvittävälle. Röyhtäilee ja piereskelee niin kammottavia aromeja, että silmiä kirveltää. Eikä tarvita kummoistakaan mielikuvitusta nähdäkseen miten koiran ympärillä leijuu kitkerä vihertävä kaasupilvi.

Nasse makaa, vaihtaa paikkaa kun haju käy koiran omaankin nokkaan ja jatkaa taas tyytyväisenä uniaan uudessa paikassa. Kunnes taas tulee päästö ja koiran pitää siirtyä raikkaampaan ilmanalaan.

On tämä varsinainen funnyfarm.

Ratsuttaja kävi aamulla moikkaamassa, suunniteltiin hevosten opintosuunnitelmaa -ja kevättä. Ja todettiin yksissätuumin yhdet hankkimani suitset liian pieniksi. Minä yritin niitä sovittaa ja säätää enkä saanut niitä remeleitä sopiviin mittoihin millään. Enkä voinut millään uskoa, että koko Full voisi olla liian pieni hevoselle jonka päähän menee Full -koko aivan heittämällä. Kyseessä remonttisuitsien nimellä kulkevat kapistukset.

Jos joku kokee tarvitsevansa moisia, ne ovat myynnissä. Ruskeat valkoisin pehmustein, mukana kangasojat. Hinta 20 € plus postikulut. En tiedä minkälaiseen puikulapäähän ne menevät, säätöjä on yllinkyllin muissa paitsi turpahihnassa joka on remonttisuitsissa erityisen tärkeä osa.


Vaan nyt käy tie kohti Perillisten ja Äitikullan kuskauksia. Perjantai on taas tämmöinen päivä jolloin vietän tunnin autossa, tunnin jossain muualla ja tunnin ajaen paikasta toiseen.

Tämä kaveri viihtyy lintulaudalla hyvin, ei piittaa edes talipalloja kyttäävistä koirista ja on riittävän tarkka välttääkseen Veli Winstonin ja Veli Miltonin lähestymisyritykset.

Pysy sinäkin tarkkana, missä lienetkin!