torstai 10. tammikuuta 2013

Pelasta, auta, oi!

Syntiä tehnyt Tuhmuri-Elli, kotoisammin LuNppu-Elli alkaa jo näyttää äitiyden näivettämältä ja kannattaa ilmeisen vilpittömin mielin pentujen varhaista vieroitusta.

Kaihoten Elli katselee ikkunasta kuinka Veljekset Hilpeydessä kytistävät pihalla tinttejä, kuinka ne hulluttelevat päästäisparan kustannuksella ja kuinka ne jallittavat Tyhmyri-Peetua niin, että koirareppana ei tiedä kuka vie ja kuka jahtaa.

Ellillä on vain kotiaresti ja kolme rakkauten hetelmää hoivattavana. Isästä ei ole kesäöisen iloittelun jälkeen näkynyt viiksikarvan vilaustakaan, ei ole käynyt edes kusaisemassa Torpan tilusten rajapyykkiin. Taitaa isipappa vedellä sikeitä naapurinavetan lämmössä.

Jotenkin minä tunnen aitoa sympatiaa Elliä kohtaan. En tietenkään ole ajanut asioitani niin huonoon jamaan kuin Elli mutta lastenkasvatuksellisissa asioissa jaan Ellin tuskan.

Elli sentään vapautuu taakastaan lähiviikkoina, mutta minulla on tämä itseaiheutettu elinkautinen, äitiys, ja sen mukanaan tuomat henkistä kasvuani epäilemättä edistävät haasteet.

Noh, kaikilla meillä on taakkamme. Osin jopa ilolla itse valittu.


Joulupukin tuoma kissanpeti mallia Aristokatit koki uudelleenmuotoilun. Eihän tuommoisessa ryskäämisessä pysy mikään kuosissaan. Kaksi kattia aikaansai melkoisen mylläkän. Punkka liikkui ainakin metrin suunnilleen kymmenessä sekunnissa kun nuo kaksi huimaa kokeilivat kissanpolkkaa karjalan malliin.

Teki mieleni toimia kuin Edgar, Aristokattien katala hovimestari. Napata vasu kainaloon ja jättää se yönkähmyssä naapuritilallisen navettaan. Isänpäivälahja pappakollille.

Ei näistä vintiöistä oikein vieläkään ota tolkkua kuka mitäkin sorttia on. Tämä valkoharmaa on kuitenkin paljon sileämpi kuin ne kaksi muuta. Mustavalkea on ehdottomasti äitiinsä tullut, pörröinen pallero. Harmaa on sievä kuin mikä, puolipitkäkarvainen vähintään.



Tämä harmaa möllikkä on ainoa jolla on varaus. Muut kaksi ovat vielä vapaana, odottaen omaa kärsivällistä ja huumorintajuista omaa kotiväkeään. Painotanko riittävästi kärsivällisyyden ja huumorintajun vaatimusta?

Näiden karvapallojen kanssa menee siivoushullulta hermot hetkessä, kysykää vaikka kuinka Iso-J, tuo maailmankaikkeuden uutterin pölynkyttääjä, kärsii tässä tilanteessa. Koko ajan on joku tassu räpläämässä jotain paikkaa, aina on joku potkimassa hiekkoja pitkin lattioita ja aina on joku oikaissut ruokakupin kautta ja tassuttanut latz-tassuin pitkin lattiaa.

Puhumattakaan siitä yöunia terrorisoivasta töminästä, rapistelusta ja kolahduksista.
Käytännön arjen sujumiseksi kattikakarat asuvat nuoremman Perillisen huoneessa ja Perillinen nukkuu yönsä korvatulpat korvissa.

Koirat ovat öisin meidän huoneessamme ja ainoastaan EsikoisPerillinen saa nukkua ilman öisiä hilupilttuita. Hänen unensa on nykyisen, suhteellisen haastavan ikävaiheen takia perherauhan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kukaan ei kestä huonostinukkunutta teiniä. Ei kukaan! Eikä suoraansanoen kiinnosta kokeillakaan. Eikä uskalleta.


Olen pohtinut viimeaikoina paljon itsekkyyttä, sen erilaisia muotoja ja sitä vimmaa, mihin itsekkyys ihmisen ajaa. Minä olen joutunut ottamaan omaa aikaa, välillä (ollaksen rehellinen; usein) kivistävin sydämin. Silloin kun Perilliset olivat pieniä ja asuimme Espoon tuulisella rannalla, minulla oli henkireikänä hevonen, hieno Harmaa Hevoseni.

Tallireissu oli ajomatkoineen, 70 km per keikka, vähintään kolmituntinen. Monena iltana tulin kotiin kun lapset olivat jo nukkumassa ja lähdin aamulla töihin kun he vielä jäivät nukkumaan. Laskin joskus, että pahimmillaan en neljään päivään nähnyt lapsia hereillä. Syyllisyys oli ainainen seuralaiseni, se istui olkapäälläni autossa, se kulki mukana töissä.

Itse tein silloin vuorotyötä ja jokainen moista tehnyt tietää, että siinä joutuu moni venymään ja aina joku jää vähemmälle.

Se oli sellainen elämänvaihe se. Nyt asiat ovat toisin. Olen pääsääntöisesti kotona, saatavilla. Iso-J:n reissutkin ovat lyhentyneet tänne muuton myötä päivänmittaisiksi. Espoon aikoina hän oli viikon reissussa, kävi kotona viikonlopun ja lähti taas. Ilman Äitikultaa se kuvio ei olisi toiminut edes sen vertaa kuin minimi vaati.

Nyt minä hölmö koen hetkittäin syyllisyyttä siitä, että iltaisin jätän perheen pärjäämään keskenään kun luikin trikoot lepattaen pimeyteen. Pärjääväthän ne, en epäile hetkeäkään. Kyseessä on kuitenkin vain vajaa tunti, jonka jälkeen kotiin palaan aina paremmalla mielellä kuin mitä olin lähtiessäni.

Jotenkin minun on kuitenkin kamalan vaikea käsittää tuttavaperheen ratkaisua. Isä lähtee omasta tahdostaan työkeikalle yhteen maailman vaarallisimmista paikoista ja kolmivuorotyötä tekevä vaimo jää kolmen 8-14 vuotiaan lapsen kanssa tänne. Ovat he käsittääkseni asian perheen kesken selvittäneet ja me kaikki läheiset toki autamme aina kun se on mahdollista. Toimihan se viimeksikin, silloin isä oli työkeikalla jossainpäin Bosniaa vai oliko se Kosovo vai mikälie, joku niistä uusista valtioista joissa hommat ovat sekaisin kuin kaikki seinäkellot yhteensä.

Tienaahan siellä hemmetin hyvät fyrkat ja hyvällä tuurilla pääsee hengissä kotiinkin. Mutta minusta ne lapset tarvitsevat näinä vuosina isäänsä enemmän kuin isä seikkailuaan. Toki nuo ulkomaankeikat, spesiaalikomennukset, näyttävät hyvältä ansioluettelossa mutta paljonko se lohduttaa lapsia?

Asia ei loppuviimeksi minulle kuulu millään muotoa, tiedostan sen enkä jauha tästä asiasta enempää.
Tämmöisiä sitä vaan tulee pohtineeksi kun miettii ja hakee soveliaita rajoja omalle itsekkyydelleen ja oman tilan tarpeelleen.


Nämä kissanpennut tarvitsevat nyt uuden kodin ja paljon aktiviteetteja. Sehän se mun pointtini oli ja sitähän sää kysyit?

Nyt talliin ja sitten huilimaan. Minulla on paljon piilolihaksia jotka ovat kipeitä.
Pysy ihmisenä, missä lienetkin!

---

PeeÄäs: tuosta itsekkyydestä ei sitten kannata kenenkään vetäistä hernettä rööreihinsä, mitään kautta. Eihän muutamassa kappaleessa ehdi kuin pintaa raapaista ja monta näkökulmaa jäi mainitsematta.





14 kommenttia:

  1. Jos asuisin lähempänä, niin hakisin mustavalkoisen, IHANA!

    VastaaPoista
  2. Saanko pummata muutaman kuvan ja laittaa Suljetulle Osastolle tarjolle? Saako laittaa sun gmailin yhteystietoihin?

    Ihme jos sieltä seinähullujen joukosta ei löydy kelpo koteja!

    Ja lapset kasvaa ihan kamalaa vauhtia. Tänään kävin syvällisen keskustelun oman äitini kanssa. Hän pohti nyt reilun 70 vuoden iässä sitä kuinka onnistui äitinä :D Parempi myöhään... tai jotain. Minähän kehuin lapsuuteni. Mitä tuosta enää kenellekään pahaa mieltä tuottamaan. Mennyt on mennyttä ja jokainen koittaa tehdä parhaan kykynsä mukaan niillä eväillä mitä silloin sattuu olemaan.

    Mäkään en lähellekään täydellisyyttä pääse äitiydessäni, mutta sentään jotain parannusta omaan lapsuuteeni nähden on määrätietoisesti tehty. Plussapisteitä ropsahtaa menneisyydelle, kun tunnistaa lajin haasteellisuuden myös omalla kohdallaan.

    VastaaPoista
  3. Olin taas nopee. Ilmoitus tällätty kuvien kera. Mitäs jäit sinne talliin noin pitkäksi aikaa :D

    VastaaPoista
  4. Net ovat ihania, tuo mustavalkoinen on ihana lullukka. Ja Titalle: KYLLÄ KIITOS!!

    VastaaPoista
  5. Mä en kestä!!! Saanko tulla varastamaan yhden pennun uuteen kotiin... *paljon aktiviteetteja aka Vinski, leluja, hyvää ruokaa taatusti (kaikki heekkupärsheitä) sekä luokattomasti parempaa seuraa, pääsee mamman viereen nukkumaan tyynypaikalle huom!) :D

    VastaaPoista
  6. Tämä on jo ohimennytttä vaihetta, mutta ajatteles mitä olet jo saavuttanut:

    12 HYVÄÄ SYYTÄ HANKKIA LAPSIA

    1. PYSYT VIREÄNÄ.
    Aivosi saavat kaivattua liikuntaa, koska tavarat eivät milloinkaan ole siellä, minne ne laitoit, vaan haastavasti hyvinkin luovissa piilopaikoissa. Lehtiroskista ei kannata tyhjentää ennen kuin on ottanut lompakkonsa sieltä pois. Kenkä on potentiaalinen paikka etsiä kadonneita aurinkolaseja ja jääkaapin alahyllyltä voit löytää uusimman Kate Bushin levysi.

    2. TAJUNTASI LAAJENEE.
    Koskaan aiemmin ei mieleesi olisi tullut katsoa tai puolella korvalla kuunnella 1457 kertaa samaa elokuvaa tai teeveeohjelmaa, mutta Muumilaakson tarinoiden kohdalla se ei tuota ongelmia.

    3. OPIT ERIKOISTAITOJA.
    Esimerkiksi pizzan tekeminen yhdellä kädellä ei ole pikkuvauvan vanhemmalle temppu eikä mikään. Erityisen hienoa on oppia bravuuri, kuinka juusto raastetaan lapsi sylissä.

    4. OPIT SOSIAALISEKSI.
    Sinun ei tarvitse käydä yksin edes vessassa.

    5. SAAT UUDEN SISUSTUKSEN.
    Kun ennen keittiösi pöydän alla ei ollut mitään, nykyään siellä on kolmesta viiteen kiloa erilaisia ruuantähteitä, eikä auta, vaikka imuroisit kaksi kertaa tunnissa. Pöytä erittää murusia. Sitä mukaa kun siivoat länsisiipeä, itäsiipi alkaa täyttyä erilaisista traktoreista, kaulahuiveista, kattiloista, lehdistä, kirjoista ja ylipäätään kaikesta, mitä ei ole ruuvattu kiinni.

    6. OLET AINA SEN NÄKÖINEN KUIN OLISIT LÄHDÖSSÄ LOMALLE.
    Vauvan kanssa tarvitset tunnin kyläreissulle kutakuinkin yhtä paljon tavaroita kuin normaalille kahden viikon etelänlomalle. Kylässä käyminen on myös matkana yhtä rasittava.

    7. ELÄMÄ MUUTTUU SEIKKAILUKSI.
    On jännää huomata, kuinka tyynesti pystyt suhtautumaan siihen, että heräät keskellä yötä jalkopäähän piilotetun leikkipaloauton sireenin ääneen.

    8. OPIT KOMMANDOKSI.
    Pystyt toimimaan niin hiljaa ja taitavasti, että onnistut riisumaan nukkuvan ihmisen ja vaihtamaan hänelle vaipat, pukemaan hanskat, haalarit, sukat ja kengät sekä siirtämään hänet paikasta A paikkaan B - ilman että hän herää.

    9. SAAT EXTREME-ELÄMYKSIÄ HALVALLA.
    Base-hyppy ei ole mitään verrattuna siihen, että saat juoda kokonaisen kahvikupillisen rauhassa. Et kylläkään saa.

    10. ELÄMÄ TUNTUU PITKÄLTÄ.
    Yksinkertaisinkin asioihin, kuten lähtemiseen, saat helposti menemään hyvin piiitkän tunnin.

    11. MAAILMA MUUTTUU JÄNNITTÄVÄKSI.
    Samastut James Bondiin, sillä sinunkin elinympäristösi on täynnä kuolemanvaaroja: tuoleja, joille voi kiivetä, legoja ja peukalonpään kokoisia ruoka-aineita, joihin voi tukehtua sekä ylisummaan kaikkea mahdollista, mihin ylettyy - ja kaikkeen ylettyy.

    12. KOET ENEMMÄN IHMEITÄ KUIN OPETUSLAPSET.
    Kuten, että on täysin mahdollista tunkea molemmat jalat tuolin selkänojapinnojen välistä, vaikka jalka on puolet paksumpi kuin pinnojen väli; tai ettei ole temppu eikä mikään tunkea nenään herne, vaikka sierain on niin pieni, ettei sieltä pääse edes räkä valumaan esteettä, mikä estää nukkumisen. Siis vanhempien nukkumisen!

    Kopioitu Positiivareiden sivulta

    VastaaPoista
  7. Lisää kopiointia Positiivareiden huoneentaluista. Sopivat teineille ohjeisi. Kun ei ite ole viisas, mutta osaa copy-pasten :D

    Ennemmin tai myöhemmin

    Ennemmin tai myöhemmin viisas ihminen huomaa, että elämä on sekoitus hyviä ja huonoja päiviä, voittoja ja tappioita, antamista ja saamista.

    Hän oppii, että ei kannata olla liian herkkätunteinen.

    Hän oppii, että ne jotka menettävät malttinsa, yleensä häviävät.

    Hän oppii, että useimmat muut ihmiset ovat yhtä kunnianhimoisia kuin hän itse, yhtä älykkäitä tai älykkäämpiä kuin hän itse, ja että kova työ, ei nokkeluus, on menestymisen salaisuus.

    Hän oppii, että sillä ei ole niinkään väliä kuka saa kunnian – tärkeintä on se, että menestymme yhdessä, mitä tahansa sitten teemmekin.

    Hän oppii, että ei kannata huolestua vaikkei aina onnistuisikaan, sillä kokemus on osoittanut, että jos hän aina yrittää parhaansa, tulee onnistumisia kohdalle riittävän usein.

    Hän oppii, että yhdessä paikassa ei ole sen vaikeampi tulla ihmisten kanssa toimeen kuin toisessa, ja että ihmisten kanssa toimeen tuleminen riippuu noin 98 prosenttisesti hänestä itsestään.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Tita, punnittua puhetta! Esimerkiksi kommandotaidoista on varmasti hyötyä kun yrittää pysyä kärryillä teinien metkuista ;-)

    Mikä miukulaisista varataan Polgalle?

    VastaaPoista
  9. Käyhän suljetulla osastolla kahtomassa päivän nauruni. Se on K-18 kamaa, joten ei voi julkistaa muualla kuin hullujen kesken.

    Ja Hirnakka - sinuahan, Metkujen Keisarinnaa, ei huijata. Jos tyttärestä polvi on parantunut, niin todistamme Ihmettä :D

    VastaaPoista
  10. Nuo karvaiset perkeleet ovat kyllä hellyttävän näköisiä noissa kuvissa mutta silmät kertovat sen kaiken oleellisen...

    Sen tuttavaperheesi tilannetta en tiedä ja yhdyn kyllä näkemykseen siitä että nuo ulkomaan keikat ovat kuin Damokleen miekka - rahaa tulee mutta se terveyden säilyminen(hengestä puhumattakaan) onkin sitten toinen juttu. No, mun vanhimman systerin mies on tehnyt viimeiset seitsemän vuotta eläkkeelle jäämistä mutta taas lähtee Afganistaniinkahdeksi vuodeksi kouluttamaan sotilaita. Se on ollut siellä kai viimeiset viisitoista vuotta eikä malta jäädä eläkkeelle vaikka puolustusvoimat olisivat päästäneet sen jo aikoja sitten. Tosin ukko taitaa olla nykyisin kirjoilla monikansallisen K-For joukkojen Suomen yksikössä, en tiedä mutta näin se vaan toisilla menee. Eikä ihme kun ei kakaroita ole, tapasivat vasta vanhoil..eikun jokunen vuosi sitten.

    Tita; olisin kovin kiitollinen jos pääsisin sinne Suljetulle osastolle - edes kuuntelupotilaaksi ;D

    VastaaPoista
  11. Niinpä, hornanliekit niissä mukaviattomissa kissansilmissä leimuaa!

    Samoille seuduille se on tämäkin hurja menossa, jenkkien jälkiä siivoamaan tarvitaan kaikenlaista rauhanpiipunrassaajaa. Nämä on jotain überhyshys-keissejä joten tokkopa edes edunsaajansa tietävät mihin iskä lähtee. Ehkä niin on parempi.

    Koulutusjakso on pitkä ja pääsykokeet olivat rankat. Mutta olkoon voima kanssansa.

    Tänään en jaksa päiväkirjamerkintää tehdä, eipä siihen olisi ihmeempiä tarinoita syntynytkään. Verottaja lähetti ennakkoveroliput ja niitä sulatellessa kuluu lasi jos toinenkin kuivaa (vähäkalorista) valkoviiniä. Ja ehdottomasti Dallas-tallenne.

    Mietitään sitten huomenna lisää.

    VastaaPoista
  12. Ai joo, kävin suljetulla :D
    Titalla se on tuo sana hallussa ja tilannekomiikankin osalta hersyvä huumori.

    VastaaPoista
  13. Ai siis rämähti teillekin kiva maksuaikataulu! Syljeskelin täällä samoja lappusia. Minulla se vaati viskin, jota hiljaa kuittailen. Sylettää. Ei viski, vaan ne saataran maksulaput. Nekin poikivat vielä jälkiveroja. Maksais ajoillaan jos pystyis. Ens joulkuulle on jo valmiina tiedossa maksupostia niin että riittää helmikuulle asti.

    * Yrittäjät nyljetään hiljaa ja tehokkaasti *
    * Haen toisen viskin *

    Voin siunata vielä ALV:n kasvavaa määrää. Vain hullut on yrittäjiä. Sellaisia hulluja visonäärejä ja tyhmiä optimisteja. Kyllä verottaja korjaa loput velkasaneerauksen merkeissä.

    Kouluta tässä nyt sitten yrittäjiä.... ainakin realistinen ote tulee näkymään. Mutta asioilla on puolensa. En ole työhakemuksia tehnyt 30:een vuoteen. Reilut kymmen vuotta siten tuli potkut ja alkoi yrittäjyys. Tällä (katkeransuloisella) tiellä ollaan. Välillä kirotaan, mutta tehdään sellaista työtä, mikä oikeasti tuntuu tooosi hyvälle. Kun tuon verottajan sais jotenkin hellittämään. Edes vähän.

    Kopioi teksti Ctrl-V - Julkaise... ja lähtee!

    VastaaPoista
  14. Ei verottaja armoa anna. Me pienyrittäjät emme voi kierrättää rahoja minkään veroparatiisin kautta vaan maksamme varmasti osuutemme myös suuryritysten puolesta. Hetkittäin vtuttaa :-/

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com