keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Anonyymi Aikamaanikko

Ei lapsille, Soosiponi v. 2011

Olen viimeaikoina pohtinut paljon käsitettä nimeltä aika.
Aika ja ajantaju on meihin kaikkiin sisäänasennettu varmaan jo valuvaiheessa. Tapa suhtautua aikaan kehittyy kotoa tai ympäristöstä saadun esimerkin mukaan, samankaltaiseksi tai päinvastaiseksi. Jokaiselle omanlaisekseen.

Aikaa ei voi hallita mutta sen kanssa voi yrittää tulla toimeen. Hetkittäin saattaa jopa onnistua.
On ihmisiä joilla ei, syystä tai toisesta, muuta olekaan kuin aikaa. On ihmisiä joille aika ei merkitse mitään. He tekevät juttunsa omaan tahtiinsa, viis veisaamatta muiden aikatauluista. Se ei ole enää vapautta tai itsenäisyyttä, minusta se on silkkaa itsekkyyttä.

On myös ihmisiä, joilla aika on aina kortilla, lopussa, viimetipassa. Kirikiri, hopihopi, juokse, tee, ennätä.

En oikein tiedä mihin porukkaan kuulun itse. Ehkä olen vähän liiankin kiltti noudattamaan aikatauluja.
Hermostun jos joku on myöhässä tai mikä pahinta, pelkään itse myöhästyväni. Tai pahinta, todellakin tajuan olevani myöhässä. Olipa asia miten vähäpätöinen tahansa. Taidan olla tunnollinen ajan suhteen.
Aina ei ole ollut niin, tässäkin asiassa eletty elämä on tuonut hieman tarkkuutta. Jos ei omaan ajankäyttöön niin ainakin siihen, että arvostan toisten minulle suomaa aikaa.

Lasten myötä suhde aikaan muuttui erityisen paljon. Minun oli pakko saada rytmitettyä päivä niin, että tiesin milloin minulla on oma hetkeni, milloin syödään, milloin ulkoillaan, milloin nukutaan. Ei olisi kuulkaa nuppi kestänyt kasassa tämän vertaa jos olisin toiminut vaistovanhemmuuden ehdoin. Kosahtanut olisin ja pennut heitteillä.


Suhde aikaan muuttui paljon myös tänne Torpalle muuton myötä. Piti oppia ennakoimaan, varautumaan ylläreihin joita semi-maaseudulla asuessa saattaa tulla eteen. Eläinten aikataulut ovat oma lukunsa, lasten koulu ja kyytimiset, omat kuviot, Iso-J:n reissupäivät. Vuoden kierto omine aikoineen.

Onneksi ei tarvitse sentään kylvö- ja puintiaikatauluja pähkäillä. Sen homman jätän vähäisen peltoalamme ansiosta sovulla ammattiväen hommaksi.

Ja nyt sitten vielä uusi kierre tähän aikahommaan. Miten paljon on soveliasta ottaa aikaa itselleen? Kuka jää silloin paitsioon? Mitä voi jättää tekemättä olematta vastuuton hulttiovanhempi, voiko kello kuuden päivällisajasta tinkiä ja jos voi niin minkä verran? Monelta Perillisiltä loppuu arkena nettiaika?

En minä edes yritä olla The Perfect Mom with Perfect Family. Kyllä meillä on syöty saarioisten äitien tekemää huttua, pilttiä ja puolivalmisteita. Ja tullaan jatkossakin syömään jos tulee tiukka paikka eteen.

Tänään otin itselleni aikaa, kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti. Kun sain päivän virallisen osuuden iltatallin myötä hoidettua, kirmasin pimeään. Räkä jäätyi leukaan ja ripset takkuuntuivat toisiinsa. Hiukset kalisivat buffin sisällä hikisinä puikkoina. Pakkasta oli rapsakat -14° ja kipaisin juoksun huumaannuttamana uuden ennätykseni.  Teki hyvää. Seuraavaksi otin oman miettimisaikani saunassa. Siellä rauhoitun. Kuittaan päivän hommat tehdyiksi ja annan rentouden tulla.


Joku juutas totesi minulle kerran, että mikäs hoppu minulla mihinkään voi olla kun tämä maalla asuminen on silkkaa lepoa ja huilailua, laiskaa ja helppoa. Hän kuulema aina rentoutuu niin ihanasti kun pääsee maalle. Että viihtyisi kyllä pidemmänkin ajan kuin viikonlopun yli. Teki mieli takoa sitä ihmistä kellolla päähän ja läimäistä kalenterilla ahteriin mutta jätin sikseen.

Suhteeni aikaan on kaikesta tähän kirjoittamastani päätellen varsin sekava. Välillä ollaan kavereita, sitten taas ei.

Eniten potuttaa se, että usein unohdan pysähtyä ja katsoa maailmaa ympärilläni. Se on aika kaunis. Kaikkin aikoina. Parasta on pysähtyminen. Ajan unohtaminen. Olla ajaton.

Nyt on aika mennä nukkumaan. Mene sinäkin jos voit, missä lienetkin.


14 kommenttia:

  1. Mä tein sen taas! Jumalaton eepos katosi bittiavaruuteen.

    * hakkaa päätään leivinuunin tiilipintaan *

    VastaaPoista
  2. Mä vuodatan ehkä toiste uudestaan, mutta sattui SoulSiser-teemaan Suljetulla Osastolla saman tyyppinen vuodatus ajasta, dead-lineistä ja suorittamisesta kirjoitus juuri ajallisesti yhteen. Kun aika ei riitä. Kun on toimintoja voimavarojen yläkärjellä. Kun vaatii itseltään niin paljon. Ja muuta höttöä päälle.

    Mä kuittaan itseni taas täysin palvelleena kohti pehmeää petiä. Onneksi on nukkumisen Lahja. Kun asetun vaateriin ja suljen silmäni (oikeasti ei tarvi edes sitä vaateria...) niin nukun. Ja nukun sikamaisen sikeään, enkä haluaisi luopua unen tilasta... mutta arki pakottaa. Ymmärrän omaavani lajan nukkua milloin tahansa. Tiedostan myös, että tästä lahjasta joutuu luopumaan. Mutta pelkästään se, että sen on saanut kokea on huikeaa.

    Copy- Julkaise... ja lähtee....

    VastaaPoista
  3. Vittumaisinta tässä on se, että kun varpisti kopioit, niin mitään ei katoa, vaan homma sujuu kuin rasvattuna. Jos jätät kopioimatta, niin harakoille (katso edelliset kuvat... niskat nurin ja kierteellä...) mänöö. Pärkkeles!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua Tita parkaa :D Et elä niinkuin opetat, minä tässä kärsivällisesti odottelen, että kommenttiruutu latautuu ja katso, voin rauhassa sekä näpytellä, että kopioida kommenttini varuilta talteen.

      Olen avoimesti kateellinen ihmisille, jotka pystyvät nukahtamaan vaikka seisaaltaan. Iso-J on myös kaltaisesi. Kun minä siirryn kuskinpenkille, hän rojahtaa vänkärin puolelle, panee silmät kiinni ja kuorsaa. Käsittämätöntä. Tuolla reissuillaakin hän ottaa joskus vartin "hätäisiä" eli ajaa auton parkkiin, nukkuu vartin ja jaksaa taas jatkaa.

      Tuo aika-asia on kyllä liukas kuin muikku. Ei siitä oikein saa otetta eikä herraksi pääse varsinkaan. Minä näpistän itselleni aikaa illasta, silloin kun viisaampi lähtisi nukkumaan, minä avaan läppärin ja surffailen ympäri Blogistaniaa. Onneksi tämän liikuntahomman takia yöuni tulee nopeasti ja nukun hyvin herätykseen saakka. Ja se tulee AINA liian aikaisin.

      Viikonloppuisin sentään voin jatkaa yöunia heti kun olen potkinut hevoset pihalle.

      Päivä on kylmä ja kaunis. Kirkas kuin ... ööh, korpikuusen kyynel :D

      Poista
  4. Aika Kiva.
    Rodeoponi.
    Teidän oma Norwegian airlines.Hyvin lentää tuosta kyydistä ;)

    Kaksi asiaa mistä luopuisin ilomielin,peilistä ja kellosta. Molemmista on vain harmia ;) Peili liioittelee,kello juoksuttaa. Kurjat kaverit.

    VastaaPoista
  5. Paljonko tätä talvea onkaan jäljellä... ööö... monta perhanan kuukautta. Pohjanmaa kuittaa korpikuusen kyyneleet. -20 tietämiltä on sentään alkanut lauhtua.

    Salla :D
    Kellot käyvät aina vain joutuisammin ja peileistä on tullut aina vain huonompia... onko tämä sitä Kehitystä?

    VastaaPoista
  6. Salla, tuo kuva on toissavuotinen, silloin kun ostettiin lapselle ratsu :D
    Kasvattaja vähän ajotreenien päätteeksi juoksutti ponia. Onneksi ei pantu tenavaa kyytiin niinkuin aluksi oli meininki. Norwegian Airlines tosiaan. Meillä ehkä lähinnä Kalakukko Airways.

    Tänään juoksutettiin huomattavasti rauhallisemmassa tempossa. Perillinen kipitti ulkorinkiä ja minä tönötin keskellä. Pari ns. irtiottoa ja ryöstöyritystä tapahtui, mutta ne sain pidettyä kintaassa.

    Tösse oli päivällä oma kusipäinen itsensä mutta loppujen lopuksi se tajusi oman idiotisminsa ja kävi pyytämässä anteeksi. Poni tosin retuutti sen luokseni päitsistä retuuttamalla :D

    Juu, Peili on Paha. Vihulaisen tekele. Ja tänään kellahti ajan suhteen ns. kuppi nurin. Jos olisi ollut korpikuusen kyyneliä paikalla, olisin kietaissut iltapäivän lohtuhutikat. Eipä ollut. Jäin kuivin suin.

    Pakkasta on, parikymppiä naukahti rikki ja uuni lämpiää.

    VastaaPoista
  7. Omalta kohdaltani käsittelen aikaa niin, että kaiken sen elämisen ylläpitämisen (työ > rahaa ruokaan etc.) vaadittavan jälkeen pysäytän kellon. On aivan sama kuka tulee tempomaan hihasta tai soittaa että nyt pitäisi tehdä sitä ja tätä, en noteeraa lainkaan. Tämä siis omalla kohdallani eikä missään nimessä voida vertailla teikäläisen ajankäyttöön koska kuviot ovat niin erilaiset. Hävettää sanoa että meikäläisellä suhteellisen helppoa kun ei tarvitse olla paikalla kuin "virka-aikana". Omaa aikaa tästä kaikesta huolimatta tarvitsen - siis yksinoloa - ja se on aamulla n. klo 04.00 - 06.00. Koiruuden ruokkimisen ja sen kanssa tehdyn lenkin jälkeen otan kahvikupin ja istun koneen ääreen lukemaan päivän uutiset ja tapahtumat, julkaisen mielipuolisen tekstini ja käyn paskalla. Sitten onkin aika mennä sätkimään nälän aiheuttamien pakkoliikkeiden tahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja mitä tulee kommenttien sinkoutumiseen bittiavaruuteen tai häviämiseen muuten, niin sellaista ei tapahdu. Syynä tähän on se että Taivaan Isä tietää minun kärsivän kahden näissäkin kommenttilaatikoissa (tekstistä puhumattakaan) esiintyvän valkyrian riepottelusta ja antaa minun kommentoida rauhassa, ilman pelkoa tekstien häviämisestä. Pahantekijöitä Hän sen sijaan rankaisee ;D

      Poista
  8. Ai jassoo että pahantekijöille kajahtaa kuuma taivaankappale otsaluuhun kommentin katoamisen muodossa ;-)

    Oma aika, laatuaika. Istuipa sen ajan tulta tuijottaen tai pytyllä.

    VastaaPoista
  9. Vesssassa istuen saa yleensä parhaat ideat. Ennen vanhaan myös karsinan puhdistaminen tuotti hyviä oivalluksia. Kaikki liittyy siis suolen toimintaan :D Luovaa työtä siis kerrassaan :P

    Hirnu hyvä - koita nyt raivata hommiin vähän väljyyttä! Ota se pitkä piiska ja napsutttele jälkikasvun ja Iso-J:n korvan juuressa, josko efekti olis yhtä jämäkkä kuin hevosten kanssa? Seniorikansalainen nappaa sua luunapilla ottaan jos siihen suuntaan yrität :D En suosittele :D

    Mä olen tänään niiiin vaikuttunut poliitikkojen kyvyistä, etten enempää pysty kirjoittamaan... miten ihmeessä ihminen pystyy puhumaan puoli tuntia sanomatta YHTÄÄN mitään? Miten elastinen onkaan kielenkäyttö kuulijakunnan mukaan... Ihan uskomatonta. Tuossa olis tutkimuskohdetta kerrassaan. Evoluutio on hutkahtanut jossain kohden harhaan ja yhteiskuntarakenne on tukenut tuon geenivirheen elossapysymistä. Hirnakan termein: Merkeleellistä!

    VastaaPoista
  10. Tita, mä just taisin paljasta henkisen tilani häilyvyyden päivän postauksessa.
    Paskasta jalostuu isoja ajatuksia. Odotan innolla huomista talikointisessiota. Eräs asioihin perehtynyt ystäväni mainitsi, että tallihommat vastaavat "aamuaerobista" liikuntaa joten jos siinä samalla valaistun henkisesti niin sehän on vaan bonusta.

    Joo, merkeleellisiä ovat elämämme käänteet. Samaa sarjaa kuin poliitikkojen puheet.
    Mä taidan itse tarvita sen nasakan luunapin otsaan ja vähän laiskotteluakin. Ylisuorittaminen on fitti juttu jos omalle kohdalle osuu.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Piti vaan sanoa että Pepponen klo 18 kirjoittama viesti sisälsi aivan liikaa informaatiota :)

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com