sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Laiskoja laulattaa


Näillä laiskureilla laulaa hanuri, ilma on sakeana nukkuvan tupaeläimen päästöjä! Kissan ruuansulatuselimistössä vaeltava hiiri tai koiranpennun nakertamat lantapallerot eivät ole mitenkään raikkaita päästessään hännänalusesta takaisin valoon.

Nassen tyylinäytettä en tullut kuvanneeksi, Sir Nasse tarjosi edellisen postauksen kuvaparaatin joten jätin koiran tällä kertaa rauhaan. Pappakoiran päästöt eivät sen sijaan ole yhtä huomaavaisia.

Viikonloppu meni ja nyt ollaan jo pitkällä kolmannen adventin illassa. Nyt vasta muistin tuikata kynttilät tulille. No säästyypähän enemmän aatonaatolle, kinkunpaistossa menee myöhään ja se on mukavampaa kynttilänloimotuksessa.

Kalenterit menivät pikkuisen remonttiin ja yksi ennakkoon odotettu meno piti perua. Harmi sinänsä, häät ovat aina iloinen tapahtuma, etenkin kun kyse ei ole omista häistä. Tämä pari vihittiin 12-12-12 mutta kemut olivat lauantaina.

Tänään oli kuitenkin jo armo uus. Perilliset touhusivat Neiti Hevoisen kanssa pellolla, tuiskussa ja viimassa. Onneksi lunta ei tullut ihan etelän malliin. Rouva Anoppi raportoi, että Espoossa oli tullut lunta yhdessä tuokiossa parikymmentä senttiä. Ja kun tietää ne Mankkaan kapeat kujat, alkaa lumikolamiehillä olla kohta tukalat paikat mihin lumet mättää. Meillä se ei ole mikään ongelma, tonttia on sen verran ettei tarvitse naapurin puolelle yönkähmyssä aurata.

Tähän saakka lähes kaikki tänne manatut lumikuurot ovat menneet vain tontinreunaa viistäen yli, suurimmat sateet on saanut ison veden läntisen laidan tienoot. Kyllä sieltä kuitenkin vielä lunta piisaa meillekin, viimeistään maaliskuussa ropsahtaa pientilallisen riesaksi metrinen hanki jonka sulamista saa yrittää jouduttaa kaikilla mahdollisilla loitsuilla ja manauksilla. Ja silti vaan sataa lisää.

Ja se joka lohduttelee minua silloin uusi lumi on vanhan surma -löpinällä, saa taatusti K-18 palautetta.

Koska olin tänään oitis aamusta saanut paljon aikaiseksi, pakkauduimme autoon ja karautimme joulumarkkinoille.

Myyjiä oli paljon ja väkeäkin yllättävän paljon. Itse pysyin raudanlujana enkä sortunut englantilaisen fudge-myyjän houkutuksiin. Mutta toki avustin Äitikultaa valikoinnissa. Näin varmistin sen, että armottoman karkkihampaan kolotuksen hetkellä voin kipaista naapuriin ja ruinata vähän ensiapua.

Iso-J riehaantui hollantilaisten (salami)makkaravalikoimien edessä ja kassi painoi valehtelematta kaksi kiloa. Toinen pussukka pullisteli hollantilaisten juustojen painosta. Niiden häivyttämisessä minäkin voin avustaa, savujuusto on vastustamattoman hyvää.

Markkinoiden houkutusten jälkeen olikin hyvä tuuletella tuoreiden donitsien, loimulohen ja makkaroiden käryt nenästään ja siirtyä äheltämään jalkaohjelman pariin. Ja kyllä, siellähän se 80 kilon haaste odotti heti jalkaprässissä. Tämän siitä saa kun manaa :(

Olin ihan varma, etten saa semmoista painovastusta liikahtamaan milliäkään, mutta niin vain sinnittelin koko sarjan läpi. Ja sitten toisellekin jalalle.


Kotiin päästyäni olin kohtuullisen tasaraha ja tattis, vähän niinkuin Veli Milton näissä kuvissa. Hätistin perheen talliin ja hevoshommiin, itse jäin sovulla hellan ääreen.

Nythän tässä joutaa itsekin sohvanpohjaan, ensi viikko on kiireinen. Enkä ole kiireineni yksin, moni muukin havahtui viimeistään tänään siihen viiltävään faktaan, että jouluaatto on ensi maanantaina. Auh, se todella sattui kuin olisi metrisellä halolla huitaistu. Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa.

Koska kiireitä on luvassa, tämä ilta on syytä pyhittää huolelliselle suunnittelulle. Soffalla luonnollisesti.
Ehkä tirautan tilkan punaviiniä inspiraatiota kiihdyttämään. Jotenkin minusta tuntuu, että olen sen ansainnut.

Vedä henkeä sinäkin, missä lienetkin.


9 kommenttia:

  1. No olet sinä ehtinyt, ei voi muuta sanoa. Yhdyn kuoroon mitä tulee lumen satamiseen ja koirien päästöihin, molemmat ovat lähtöisin itsestään perkeleestä. Kiirettä pitää niin töissä sen verran töissä että lahjaostokset on suoritettava ensi viikonloppuna. Olen teroittanut kirveeni ja vesurini valmiiksi sillä ei siellä hysteerisessä ryysiksessä muuten edetä. Tämän siitä saa kun jättää kaiken viime tippaan. Terveisiä reisilihaksillesi, ne varmaan ilmoittelivat/ilmoittelevat moisen treenin jälkeen. Kättä lippaan kun jaksoit sarjat läpi ja musta tuntuu että sulla alkaa pian olla jalkalihakset siinä kunnossa ettet sä mitään hevosta tarvitse. Johan hummaparkoja alkaa hävettämään kun emäntä painaa takasuoran auetessa ohi.. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tänään oli jalkapäivä, seuraavana vuorossa pidennetty treeni yläkropalle ja selälle. Se hapottaa jo ajatustasollakin mutta on supertehokas, ainakin särkylääkkeiden ja painkillereiden kulutus on osaltani historiaa. Kolmiolääkkeistä seuraava olisikin se missä on pääkallosymboli :(

      Ja hevoset ovat toinen syy tähän kuntouttamisintoon. Otetaan sitten vaikka suomenhevosen kanssa tasoitusajo, mie lähen takamatkalta ja heittämällä ohitan mokoman omituisen elikon.



      Poista
  2. Siinähän ekassa kuvassa veli Win/Mil vetäisee torkkuja punaviinilasin äärellä! Oletkos ajatellut varjella flavonoidiannoksen päätymistä täysikäisten suuhun? Veljekset on vielä peräti alaikäisiä....

    Ja kuvasta kattien vatsoista päätellen pennukoita olis tulossa, vaikka faktana tiedän leikatuiksi kolleiksi... ehkä mulla neuroosia pukkaa Hattaran oletetusta äitiydestä, näen vain pinkeästi pulleita kissanmahoja.

    Joulu iski tänään viiltävänä tietoisuuteen. Vetäsin 11 tunnin työpäivän 110%:n tehoilla. On takki tyhjä ja olo kuiva. Kompensoin parilla lonkerolla ja lopulta viimeistelen viskitilkalla.

    Anoppi - tuo uskomaton kapistus on kahtena päivänä käynyt meidän töissä ollessa siivoamassa huushollia joulukuntoon. Anopin "valinnassa" olen ollut enemmän kuin onnekas. Aviomiehen suhteen suhdanteet vaihtelevat päivien mukaan :D Miten sen sanois... kahta EN vaihda. Anoppia ja....?

    Rauhaa Torpalle ja lukijoille. Joulu tulee ja menee. Oikeasti ei tarvita kuin reilu satsi ruokaa. Se ensin valmistetaan ja sitten päiväkausia lämmitetään vanhoja. Ruuanlaittajan suuri helpotus! Ei tarvi miettiä mitä tekis sapuskaksi. Perinteeseen on ihana nojata!

    PiiÄääs: vitutti kun hoksasin ostaneeni 1. luokan postimerkkejä joulukortteihin. 13. päivä maitohapoilla raapustin joulukortteja ja sitten liimasin merkit. Kesti vain kaksi päivää oivaltaa niiden Priority- merkkien sisältö. 1-luokan postia. Pitkät piuhat...

    VastaaPoista
  3. Tita, Amen! Sanoit kaiken olennaisen Joulun ruokahommista. Pelkkiä lämmitettyjä tähteitä monta päivää ja kaikki ovat tyytyväsiä.

    Kissan kännäyskuva on lavastettu. Piti ottaa tilaisuudesta vaarin ja napata kuva väkijuomien vastaiseen valistustyöhön. Moni ryhtyy tipattomalle tammikuussa ja katuu joulunpyhien törpöttelyään. Julkaisin kuvan jo nyt.

    Eikä noissa konsulttikollien pulleissa vatsoissa muhi mikään muu kuin imelä pieru, sellainen joka muodostuu parista hiirenraadosta, purkkilihasta ja muista herkuista jota nuo jätkät imuroivat kitaansa kuin olisivat nälkään kuolemassa. Monta kertaa päivässä.

    Toista se on teillä, Hutsura on käynyt sivukujilla ja kantaa nyt syntiensä taakkaa :D

    Minä sain postihomman onnistumaan punaisten kuorten jättöaikaakin jäi vielä useampi tunti, viimeiset kuusi korttia odottavat vielä osoitevarmistuksia, sitten saavat Priorityleiman ja lähtevät matkaan. Kyllä minuakin v-tuttaisi moinen turhan eteen raataminen, otan osaa kuomaseni.

    Nyt vielä vähän venytystä ja sitten vaateriin. Viikko hyökii päälle ja voimalla.

    VastaaPoista
  4. Ei täs oikee henkee passaa vetää, kun sänky on täynnä tuhnuttelevia elukoita. Kaasunaamari, kiitos. ;D

    VastaaPoista
  5. Huoh, pelkkä ajatuskin Joulusta hengästyttää. Viikonloppu sujahti kokoustamassa ja työstä kävi ja siksipä Goodmother onnittelee Nassea, tuota Parasta Koirien Valiota vasta nyt. Kotiin kun täältä vielä pääsee ehjänä ja sitten teen kyllä Parannuksen tuumailee isolla kirkolla Nemppa

    VastaaPoista
  6. Noi elukat minusta näyttävät hyvää mallia esimerkiksi joulun viettoon. Maata vatsa täynnä ja haista. Siinä se. Joulu. OP

    VastaaPoista
  7. TL/Partapappa;
    Meillä se on max. 2 koiraa per makuuhuone. Kissat etsikööt yösijansa muista sängyistä. Vaikka on hatara hirsitalo, silti tuntuu, että happi loppuu.

    Nemppa, välitin viestisi Nasselle. Myönsi kummitädille audienssin.

    OP, totta, ah niin totta!

    ---

    Maanantai oli niin huimaa kieputusta, etten kykene päiväkirjamerkintään. Yhtään kuvaa en saanut aikaiseksi enkä olisi joutanutkaan. Pihasssa oli hirmuinen ralli kun useita jakeluautoja, kuljetusrekka ja kaurakuski kävivät kukin vuorollaan. Ja omat liikennöinnit siihen päälle.

    Salillekaan en joutanut. Pakkaan treenitrikoot jo nyt valmiiksi ja miksailen mehut, että pääsen heti aamutallin jälkeen rääkkäämään uusia lihasryhmiä. Ihme kyllä, eilinen uusittu jalkatreeni ei rampauttanut minua ollenkaan. Toki tuntuu, että jotain on tehty, mutta vain silleen hyvällä tavalla. Mietin jopa juoksulenkille lähtöä, mutta sää oli aivan liian hyvä moiseen. Ei edes lunta satanut koko päivänä. Viimakin oli ihan vähäpätöinen.

    Tosinainen juoksee vain rumalla kelillä, vastatuuleen, sateessa!

    VastaaPoista
  8. Mie olen jo luovuttanut. Juuri ja juuri sain muutamat lahjat paketoitua ja survottua vanhaan matkalaukkuun ennekuin pienin ipana palaa mummolasta kotiin. Kaikki muu onkin sitten ihan autuaan rempallaan ja levällään. Työhuone olisi otettava nyt haltuun ja siivottava se perinpohjin. Sinne pitäisi joulunaikaan saada majoitettua kaksi ihmistä ja nyt se on niin täynnä tavaraa, että hyvä kun ovi mahtuu aukeamaan. Jalansijaa saa etsiä monien pahvilaatikoiden ja epämääräisten nyssäköiden keskeltä. :/ Masentavaa...

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com