Olisko se nyt siinä?

Kuvakulma by M.W

... otsikon kysymykseen viitaten, joko se Joulu nyt meni? Virallista joulunaikaa taitaa olla loppiaiseen saakka jolloin Paha Nuutti pois viepi sen jonka Hyvä Tuomas taannoin toi. Variseva kuusennäre lentää hevosten leluksi kyllä oitis. Ei se kestä loppiaiseen saakka, emmekä me kestä niitä neulasia.

Jouluvieraat menivät ainakin. Aamupäivällä Siskolikka pakkasi omat ja eilen saapuneen lainapojan autoonsa ja kurvasi kohti synkeää Savoa. Ovat siellä ystäväperheensä luona yhden yön ja ajavat huomenissa päivänvalolla etelään.

Iso-J:n esikoinen ynnä vävy ynnä toppahousukoiransa lähtivät taipaleelle vasta illansuussa. Eivät malttaneet millään lähteä.

Meille jäi hiljaisuus jota säesti kuusennäreen neulasten tasainen rapina.
Koirat ovat kohtuullisen voipuneita kaikesta humppaamisesta, Peetu etenkin väsähti kaupunkilaisdaaminsa kanssa vehtaillessaan. Pieni, vienosti kuorsaava koiranpentu on nytkin tuossa jaloissani. Nassepappa taisi jo hakeutua yöpuulle.

Tapaninpäivänä nuorempi naisväki reuhasi hevosten kanssa, onhan Tapanina perinteisesti hevosmiesten puuhapäivä. Rekikelejä meillä ei ole, lunta on reteästi arvioiden 15 senttiä. Siinä reen jalakset iskisivät kipunaa. Eikä meillä ole edes sitä rekeä.

Kumpainenkin hevonen pääsi hommiin, Soosipossu yritti kuulema niin kovasti olla iso poika ja Ratsu. Miettimisviikot ovat tehneet pääkopalle hyvää ja nyt on taas työmoraali kunnossa. Puhun siis edelleen hevosesta.

Me varttuneempi naisväki (Siskolikka ja minä), karautimme kaupunkiin kinkunsulattelutreeneihin.
Hirmuinen ohjelmahan siellä odotti niinkuin vähän ounastelinkin. Että semmoinen joululahja sitten tällä kertaa kuntokoutsilta.

Illalla tietysti piti saunottaa sekä lainapoika että oma väki ja kello klenkkasi kolmatta tuntiaan kun puhalsin pelin poikki ja hiippailin petiin. Eihän siellä ehtinyt kuin kierähtää kerran kun kello jo piippasi.  Hevoset ihmettelivät leutoa säätä ja hiljaista lumisadetta.

Tämä päivä meni vähän puolivaloilla, ilta on jo pitkällä. Muu perhe istuu älyvapaat kolmedee -lasit päässä katsomassa Avatarta, minä istun ihan yhtä älyvapaan näköisenä (ilman laseja) täällä tuvassa. Vieläkään ei oikein tajua, että joulu tuli ja nyt se kai sitten meni.

Suklaakonvehtirasioita on ruokoton läjä vielä avaamatta. Mihin hiiteen minä niitä nyt tyrkin? Lainapoika toi eilen Lindtin superfiinejä konvehteja ja se aski kyllä aukeni heti. Ehkä minä vappuun mennessä saan nämä kaikki konvehtikalorit kulutettua.

Tässä olisi nyt muutama päiivä vanhaa vuotta jäljellä ja siitä sitten kohti uutta. Mitään isompaa agendaa ei näille viimeisille päiville ole, kunhan ollaan. Perilliset tahtoisivat kiireesti hankkiutua eroon lahjarahoistaan, taitaa tulla Savon reissu eteen meillekin. Oma kaupunki menee ihan tukkoon pitkäkilpisistä autoista, rajalla on jo nyt ruuhkaa, jonoksi asti.

Tällä kertaa odotan tammikuuta toisestakin syystä. Toinen on se tipaton kunnonkohotusten ja katumusharjoitusten nimikkokuukausi, toinen on uusi kalenteri.

Ei kuulkaa ole mikään turha kalenteri. Minun jääkiekkoidentiteettini on hivenen hukassa, periaatteessa kannatan yhä vain Espoon sinisiä, toisaalta naapuriläänin korpisoturit ovat sangen houkutteleva ja mielenkiintoinen kohde *köhköh*

Loppuviimeksi paras miksaushan onkin aina leijonapaitainen maajoukkue.

Näillä tänään, mitä lie huomiselle. Lumitöitä ainakin päätellen ikkunantakaa viuhuvista hiutaleista.

Hyviä öitä, missä lienetkin!



PeeÄäs: jos joku ihmettelee, miksi en jatka keskustelua kommenttilootassa, se johtuu yksinkertaisesti siitä, että minun on täysin mahdoton saada omia kommenttejani läpi. Joku päivityshomma siellä nyt tekee hankaluutta. Taidan poistaa tuon yhden gadgetin väliaikaisesti, ihan kuin sen päivittyminen vaikuttaisi asiaan. Katsotaan ja kokeillaan.