Hush puppies, hello kitties!

Nonnih. Nyt alkaa olla päivä pulkassa ja pulkka pusikossa. Ei sentäs. Nämä kuvat on pakkopakkopakko neitien, rouvien ja miksei mirreistä tykkäävien herrojenkin iloksi julkistaa.
Syntyperältään epämääräistä maalaisaatelia edustavat pikkuperilliset ovat avanneet silmänsä ja tihrustelevat maailmaa. Paljon tihua, tuhoa ja konnuutta muhii noiden viattomien kissannaamojen takana, uskokaa vaan.

Kuvat jo kertovat luonteista. Eka harmaa on pantteri, tulee repimään elämänsä aikana tuhannet sifongit, silkit ja pellavat tuusan päreiksi. Utelias jokapaikan höylä joka taatusti höylää sitä sun tätä, eniten kuitenkin omistajansa hermoja ja huonekaluja.

Valkoharmaa on niin diiva kuin tuommoinen höllämoraalisen äitikissan koppava pentu suinkin osaa olla. Ihan pokalla esittää viatonta ja pehmoista karvapalleroa mutta siinäkin on rautanyrkki jemmassa silkkihansikkaan sisällä. Pitelemätön pyryharakka.

Mustavalkoinen on suloinen mammanpuppe. Tuosta saa joku hyvin syövän ja huonosti liikkuvan kainaloisen. Tuo kaveri syö ja nukkuu, kääntää kylkeä, syö ja nukkuu vielä vähän lisää. Kuvissakin heräsi vasta kun muut mönkivät päällä ja salama räiskyi riittävän lähellä riittävän kauan.

Kerronko lisää? Ei, taidan laittaa kuvia vielä vähän.

No niin. Nyt sitten sopii ilmoittautua varausjonoon. Ilmeisesti valkoharmaa on tyttö ja kaksi muuta poikia. Enemmän tai vähemmän puolivillaisia pennukoita. Elli on upea siniharmaa valkokirjava otus, outo luonteeltaan. Näiden isä on mitä ilmeisimmin lähistön pitkäkarvageeniä kantava navettakatti, minulla on vahva veikkaus minkä tilan kollista on kyse. Mitäänhän se isäntä ei tunnusta, ei omiksi eikä kissansa tekosiksi joten arveluksi jää.

Päivä oli edellisen päiväkirjamerkinnän mukaan vähän sitä sun tätä. Illaksi nousi navakka tuuli mutta lumituisku jäi jonnekin matkan varrelle. Aika vähän noista ennustetuista sateista on meille päätynyt, ovat arvatenkin pyyhkineet ison veden läntistä rantaa pitkin ja täällä itärannalla jäätiin ilman. Ihan kiva, en tarvitse enempää lunta. Nyt olisi hyvä.

Ja koska sisäinen piru minua riivasi, oli pakko lähteä lenkille. Ihan ilkeyttäni kipitin kaupunkia kohti, kotiinpaluuta vastusti tuima vastatuuli. Mie niinkun tuulitunnelissa pyyhälsin.

Huomenna pitäisi muiden hommien lisäksi kiirehtiä salille ja kohdata uuden treeniohjelman haasteet. Suoraan sanoen, pientä tuskanhikeä pukkaa otsalle pelkkä ajatuskin. Veikkaan että ne 4 sarjaa á 18 toistoa 70 kilolla olivat vasta alkuverryttelyä.

Siinä vaiheessa kun pakassa on kiloja enemmän kuin minulla ikää ollaan ns. nesteessä.
Noh, rohkea rokan syö ja päästää mojovan paukun. Saas nähdä pääseekö huomenna parku!

Nyt joutaa lehtinivaskan kanssa petiin. Veikkaanpa ettei pino juurikaan vaju koska Nukku-Matti heristelee nukutusnuijaansa ilmeisen valmiina.

Huomenna on eräällä torpan asukilla merkkipäivä, siitä lisempää huomenna!
Kaikki hyvin, toivottavasti sinullakin. Missä lienetkin.