Ei toimi pakkasella

Käsi pystyyn kellä menee tällä viikolla viikonpäivät sekaisin?
Minä elelen nyt perjantaita, ihan hyvässä uskossa olen varustautunut illan Dallasjaksoon ja iltalenkkiin ja kaikkeen mitä nyt perjantai-iltana ihmiskurja ilokseen saataa keksiä.

Ja nyt onkin vasta keskiviikko!!
Tuntui kuin se kuuluisa matto olisi nykäisty jalkojen alta kun minulle hienotunteisesti kerrottiin, että rouva hyvä, nyt on keskiviikko.

Se on tämä pakkanen joka pistää meitsin käyttöjärjestelmän tilttiin. Lumi ja pakkanen eivät sovi minulle eivätkä älypuhelimelleni. Me ei vaan toimita näillä keleillä. Pykii, pätkii ja lagaa.

Eilinen oli meillä ihan tolkun pakkaspäivä ja kyllä luntakin jaksoi sataa, ihan riesaksi asti. Tänään on pikkuisen lauhempaa, mutta ilman pipoa ja rukkasia on turha pyrkiä pihalle.
Kaipasin kuitenkin hikiterapiaa niin kovin, että pakkauduin aamulla autoon ja karautin salille. Siellä oli taas se senioritunti, mutta hyvin mahduin sekaan.

Nyt pakkasen tuoma tuohtumus on vähän lauhtunut ja voin rauhallisesti (paperipussi on hyperventilointia varten käsillä) keskittyä pohtimaan loppuviikon työlistaa.

Kauppareissutta ei selvitä, paisti pitää saada leivinuuniin ja jotain kyytipoikaa sen kaveriksi. Arvatenkin kaupoissa ryysäävät myös ne, joille verottaja maksoi liikaa maksetut veroroposet takaisin. Minä taasen vippasin valtiolta ja nyt pitkin hampain makselen takaisin. Sekin vähän ärsyttää.

Tässä tallimestari evp ja kisällipoika matkaavat aamutalliin.
Hevoset ilahtuivat päästessään aamulla ulos ilman nuttuja. Katsoin, että muutama pakkasaste ja auringonpaiste eivät ole loimittamisen perusteita, pääsevät tuulettamaan turkkejaan ja lumipesulle puhtaaseen lumeen. Kyllä ne nauttivatkin. Eilisen hapannaamatammasta ei ollut muistoakaan jäljellä vaan iloinen, reippaasti askeltava tamma seurasi minua tallista tarhaan. Tarhan portilla työnsi turpansa lumeen ja puhalsi hienon lumipilven jota tuijotti hetken aivan lumoissaan. Se siis osaa vielä leikkiäkin! Uusi ihme.

Neitihevosten kanssa aika ei todellakaan käy pitkäksi vaan neuvottelutaitoja, kriisiterapeutin taitoja ja näkijänkykyjä tarvitaan viikottain.

Kävin kaupunkireissulta palatessani moikkaamassa lampaita. Ovella vastassa seistoi valkoinen aasi ja vasta pitkän ajan päästä Orvokki mölähti tutun tervehdyksensä johon muut älypäät yhtyivät. Nyt niiden roolit joulukuvaelmassa ovat vihdoin selvät ja marssijärjestys toimiva. Olivat kuulema ottaneet omia vapauksiaan ja poistuneet kesken harjoitusten tauolle. Nyt pysyvät siellä missä pitääkin ja osaavat esittää lampaan roolinsa oscarin arvoisesti. Hienoa meidän tytöt!

Kiitos vielä kerran kaikille lukijoille, uusille tuttavuuksille ja vanhoille kamuille, sukulaisille ja ystäville. Eilisen kommentit lämmittävät mieltä vielä monesti, on mukava palata hyvän mielen lähteille kun pakkanen panee oikein olan takaa ja lunta rätkii silmille kaikista ilmansuunnista.

Tätä talveksi kutsuttua herkkua on luvassa vielä useampi viikko ikuisuus kuukausi. Tänä vuonna skippaisin mielelläni koko vuodenajan ja siirtyisin sovulla krookusten ja scillojen kuukaudelle.
Talvi ei yllätä mutta kyllä se hetkittäin potuttaa! Turha muistuttaa, että neljä vuodenaikaa on rikkaus ja ihana asia. On on. Ei tässä nyt mitään ilmastonmuutoksen mukanaantuomaa brittiläistä ilmastoa kaivata. Tänä vuonna vain ärsyttää tämä pakkanen.

Sitä paitsi, se rajoittaa ikävästi juoksuharjoittelujani. Ja minusta tulee sekä ikävä, että kiukkuinen ihminen jos en pääse purkamaan höyryjä juoksemalla. Kaikkeen koukuttuu, näköjään. Jopa tämmöinen homepersus joka muhii mielellään lämpimässä.

Kanadaan erityiskiitos postista, se tuli eilen. Arvostan suuresti Fredin ponnisteluja kirjurina. Meiltäkin on tulossa teille päin pieni jouluinen juttu. Toivottavasti ehtii perille lähipäivinä.

Tässä vielä vähän laiskottelun mallia. Otahan rennosti, huomennakin saamme herätä itsenäisessä Suomessa!

Eikä ole torpalla miestenkään osa kehno eikä alistettu, kuvassa kokonaan tai osittain esillä kolme herrahenkilöä, Winston ja Nasse puuttuvat sillä rajasin kuvaa ronskimmalla otteella: