keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Ei toimi pakkasella


Käsi pystyyn kellä menee tällä viikolla viikonpäivät sekaisin?
Minä elelen nyt perjantaita, ihan hyvässä uskossa olen varustautunut illan Dallasjaksoon ja iltalenkkiin ja kaikkeen mitä nyt perjantai-iltana ihmiskurja ilokseen saataa keksiä.

Ja nyt onkin vasta keskiviikko!!
Tuntui kuin se kuuluisa matto olisi nykäisty jalkojen alta kun minulle hienotunteisesti kerrottiin, että rouva hyvä, nyt on keskiviikko.

Se on tämä pakkanen joka pistää meitsin käyttöjärjestelmän tilttiin. Lumi ja pakkanen eivät sovi minulle eivätkä älypuhelimelleni. Me ei vaan toimita näillä keleillä. Pykii, pätkii ja lagaa.

Eilinen oli meillä ihan tolkun pakkaspäivä ja kyllä luntakin jaksoi sataa, ihan riesaksi asti. Tänään on pikkuisen lauhempaa, mutta ilman pipoa ja rukkasia on turha pyrkiä pihalle.
Kaipasin kuitenkin hikiterapiaa niin kovin, että pakkauduin aamulla autoon ja karautin salille. Siellä oli taas se senioritunti, mutta hyvin mahduin sekaan.

Nyt pakkasen tuoma tuohtumus on vähän lauhtunut ja voin rauhallisesti (paperipussi on hyperventilointia varten käsillä) keskittyä pohtimaan loppuviikon työlistaa.

Kauppareissutta ei selvitä, paisti pitää saada leivinuuniin ja jotain kyytipoikaa sen kaveriksi. Arvatenkin kaupoissa ryysäävät myös ne, joille verottaja maksoi liikaa maksetut veroroposet takaisin. Minä taasen vippasin valtiolta ja nyt pitkin hampain makselen takaisin. Sekin vähän ärsyttää.


Tässä tallimestari evp ja kisällipoika matkaavat aamutalliin.
Hevoset ilahtuivat päästessään aamulla ulos ilman nuttuja. Katsoin, että muutama pakkasaste ja auringonpaiste eivät ole loimittamisen perusteita, pääsevät tuulettamaan turkkejaan ja lumipesulle puhtaaseen lumeen. Kyllä ne nauttivatkin. Eilisen hapannaamatammasta ei ollut muistoakaan jäljellä vaan iloinen, reippaasti askeltava tamma seurasi minua tallista tarhaan. Tarhan portilla työnsi turpansa lumeen ja puhalsi hienon lumipilven jota tuijotti hetken aivan lumoissaan. Se siis osaa vielä leikkiäkin! Uusi ihme.

Neitihevosten kanssa aika ei todellakaan käy pitkäksi vaan neuvottelutaitoja, kriisiterapeutin taitoja ja näkijänkykyjä tarvitaan viikottain.

Kävin kaupunkireissulta palatessani moikkaamassa lampaita. Ovella vastassa seistoi valkoinen aasi ja vasta pitkän ajan päästä Orvokki mölähti tutun tervehdyksensä johon muut älypäät yhtyivät. Nyt niiden roolit joulukuvaelmassa ovat vihdoin selvät ja marssijärjestys toimiva. Olivat kuulema ottaneet omia vapauksiaan ja poistuneet kesken harjoitusten tauolle. Nyt pysyvät siellä missä pitääkin ja osaavat esittää lampaan roolinsa oscarin arvoisesti. Hienoa meidän tytöt!


Kiitos vielä kerran kaikille lukijoille, uusille tuttavuuksille ja vanhoille kamuille, sukulaisille ja ystäville. Eilisen kommentit lämmittävät mieltä vielä monesti, on mukava palata hyvän mielen lähteille kun pakkanen panee oikein olan takaa ja lunta rätkii silmille kaikista ilmansuunnista.

Tätä talveksi kutsuttua herkkua on luvassa vielä useampi viikko ikuisuus kuukausi. Tänä vuonna skippaisin mielelläni koko vuodenajan ja siirtyisin sovulla krookusten ja scillojen kuukaudelle.
Talvi ei yllätä mutta kyllä se hetkittäin potuttaa! Turha muistuttaa, että neljä vuodenaikaa on rikkaus ja ihana asia. On on. Ei tässä nyt mitään ilmastonmuutoksen mukanaantuomaa brittiläistä ilmastoa kaivata. Tänä vuonna vain ärsyttää tämä pakkanen.

Sitä paitsi, se rajoittaa ikävästi juoksuharjoittelujani. Ja minusta tulee sekä ikävä, että kiukkuinen ihminen jos en pääse purkamaan höyryjä juoksemalla. Kaikkeen koukuttuu, näköjään. Jopa tämmöinen homepersus joka muhii mielellään lämpimässä.

Kanadaan erityiskiitos postista, se tuli eilen. Arvostan suuresti Fredin ponnisteluja kirjurina. Meiltäkin on tulossa teille päin pieni jouluinen juttu. Toivottavasti ehtii perille lähipäivinä.

Tässä vielä vähän laiskottelun mallia. Otahan rennosti, huomennakin saamme herätä itsenäisessä Suomessa!


Eikä ole torpalla miestenkään osa kehno eikä alistettu, kuvassa kokonaan tai osittain esillä kolme herrahenkilöä, Winston ja Nasse puuttuvat sillä rajasin kuvaa ronskimmalla otteella:



10 kommenttia:

  1. Pakkanen pysäyttää kaiken, jopa asentajien järjenjuoksun. Hain hetki sitten Ransun huollosta ja olivat jättäneet öljyn mittatikun koholleen, laittaessani autoa lämmitykseen totesin konehuoneen olevan melkoisen öljyinen. Voi talven riemuja! Aivan helkkarin hyviä kuvia jälleen kerran. Näitä katselee oikein mielellään ja jotenkin nuo koiruuksista otetut kuvat saavat hymyn huulille. Btw, kuulin yhdeltä aurakuskilta tänään että pakkaset hellittävät ja koko etelä- ja keskisuomen yli on luvattu lunta niin perjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina. Pistä nyt kätes ristiin että pilvet sataa tyhjäksi täällä, muuten ei tarvitse lähteä lenkille hien toivossa... :D

    VastaaPoista
  2. Just, pakkanen panee :D -myös päät jäähän.

    Kaupassa ei totisesti tarvinnut olla yksin. Lidlissä myslihyllyllä jouduin parin tamaran kanssa melkein käsirysyyn, hän hamstrasi samoja sinisen pussin myslejä ja pelkäsi varmaan, että vien enemmänkin. Äitikulta pienenä ihmisenä veti ns. välistä ja nykäisi kolme säkkiä omaan koriinsa.

    Cittarissa sama homma. Ihan kuin maailmasta loppuisi ruoka kun kauppa on yhden päivän kiinni. No, onhan se hyvä, että kauppa käy ja euro pyörii.

    Koska minäkin yleensä Päällikkö Aladobixin tavoin pelkään, että taivas putoaa seuraavaksi lumisateen muodossa niskaan (yleensä odottelen sen kuuluisan kuuman kiven putoamista), kipaisin tänään lenkille. Oli taas oikein järjen riemuvoitto se reissu, voi moro sentäs. Lunta oli kevyen liikenteen väylällä nilkkaan asti, omasta pihaliittymästä sai kahloa oikein työkseen yli, ei sitä kukaan älyä aurata.

    Lumi antoi lisävastusta, vielä vähän lisää hermoruuvia kiristi pakkanen ja kaiken kruunasi valtoimenaan vuotava nenä ja kurkun tukkiva räkä. Juoksu kyllä yllättäen kulki vaan ei henki. Just. Rouva oli taas oikein edukseen. Siksi juoksenkin pimeässä. Mutta en kääntynyt kesken pois, vaan ihan v-ttuillessani juoksi vielä ylimääräisen viisiminuuttisen.

    Saunan jälkeen katsoin ansainneeni vähän kanaa ja kasviksia ja lasillisen punkeroa. Pyysin Iso-J:n annostelemaan viinin, siinä on niin höveli viinuri, että lasi tulee tinkimättäkin täyteen. Hörpsis vaan. Huomenna yritän hankkitua kirkkoon, Itsenäisyyspäivänä siellä on niin juhlallista.

    Jeps ja hörpsis, hepat on lauleskeltu yöunille ja pienkarja on tallessa. Hyvää yötä!

    VastaaPoista
  3. Meillä pakkanen lauhtui ja tuli pikkasen lunta lisää. Kissat reuhaavat sisätiloissa. Pahimmat reuhaajat nakataan pihalle siinä vaiheessa, kun sisäisen verkon reititin on heitetty kolmeen kertaan nurin. Jokin kattisuojaus pitää rakentaa kodin elektroniikan suojaksi. Mulla olis myyräverkkoa - se on varmaan myös kissanpitävää.

    Tuskin maltan odottaa sitä hetkeä, kun joulukuusi kannetaan sisälle... perinteisesti joulukuusi köytetään tukipisteistä kissankestäväksi. Samoin koristelu painottuu latvaan päin.

    Hirnakka - pennusista kuveja!

    VastaaPoista
  4. Ai kauheeta, mie olen ihan unohtanut ne pennukat!! Ne ovat Ellin karvoissa vielä joten eivät pungerra kopasta pois. Mutta koskapa silmät ovat auki (kuulema) se maailmankuvan laajentaminen juolahtaa kissanpennulle mieleen hyvinkin pian.

    Huomenna, jos Luoja suo, otan kuvia. Promise!

    VastaaPoista
  5. Pitää vielä postata tämän päivän herkullisin kevennys:

    Tänään olin revetä ihan kokonaan, kun menin ruokaostoksille paikalliseen kitumarkettiin. Kello oli jotain muutaman minuutin yli 18. Parkkeerasin auton ja kävelin kauppaan. Joku hyvin pukeutunut daami kipitti hölkkäämällä korkeakorkoisillaan ohi ja heittäytyi juuri suljettujen Alkon lasiovia vasten. Äänekkäästi hän huitoi ja huusi vielä poistuvaa henkilökuntaa avaamaan ovet. Tsiisös! Koko hemmetin kauppa kuuli, että rouva oli ollut ylioppilasjuhlissa, ja myöhästynyt sen takia. Ja että ihan vain muutamaa pulloa olisi vailla. Piti ihan jäädä katsomaan moista antaumuksellista episodia. Mietin hetken aikaa, että käynkö vinkkaamassa kitumarketista löytyvän oulutta, siideriä ja lonkeroa. Ettei ihan ilman jäisi. Päätin olla puuttumatta tilanteeseen. Ja rouva oli ihan siistin näköinen kapistus, ei mikään laitapuolen Lissu.

    Voisin kuvitella itseni samaan tilanteeseen, mutta vain puutarhamyymälässä ja hyvien ale-aikojen tietämillä. Lisäbonusta sais esitykseen hyvällä valikoimalla harvinaisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauheeta, eihän tuossa tilanteessa voi tuntea edes vahingoniloa :(
      Joskus näitä onnettomia tapahtumia sattuu, välillä ihan itsellekin joten jaan täysin naisparan tuskan. Taisi jäädä juhlaskumpat hankkimatta eikä lonkerosta ole ihan siihen rooliin.

      Voi naisparkaa.

      Oma itkupotkuraivari voisi kenties syntyä juurikin Titan kuvailemassa tilanteessa. Tai jos esimerkiksi kuntosalin avainkortti ei toimisi...

      Poista
  6. Voi apua, tuo alin kaksikko on aivan tajuttoman suloinen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jilla, eikös olekin :D
      Peetu rrrrrrakastaa kissoja ja kissat ovat sangen pitkämielisiä. Tuota kuvaa katsoessa sitä taas kerran tajuaa, miten hienoa on, kun elämään voi kuulua kissoja ja koiria ilman rajoittavia allergioita.

      Poista
  7. Voi, kun se itsensä altistaminen paukkupakkasille rajoittuisi vaan tallin ja kodin väliselle reitille, taikka autolle ja takaisin. Mutta ei. Joku (hölmö) yrittää haalia ulkohommilla elantonsa. Eli suomeksi, på finska: jos pakkaset riivaavat samalla lailla kuin vaikkapa toissatalvena, meidän huushollissa ei syödä kuin makaronia ja kaurapuuroa (vuoropäivinä, ettei kyllästy) ja kanamunia, kun niitä sattuu tipahtelemaan omasta takaa. Eikä vietetä joulua, taikka ei ainakaan lahjoilla ja ruoalla mässäillen.
    Hullunhommaa, tiedän. Joka talvi sama ahdistus ja masennus kun kovat pakkaset alkaa. Tietää heti, että tämä(kin) päivä on menetetty tapaus. ONNEKSI nyt näyttää lauhtuvan, ainakin muutamiksi päiviksi. Siitä otetaan kaikki irti ja hirsi liikkuu verenmaku suussa!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus lukenut talvikausien postauksistasi kuinka mieli ei mettä keitä maalaiselämän kyseenalaisten ilojen takia. Kun putket jäätyy, kun pitää kantaa vedet kaukaa eikä töilleen pääse. Silloin hiljaa häveten kadun omia vinkumisiani.

      Teillä on asenne kohdallaan, olkaa piruvie ylpeitä itsestänne ja siitä mitä teette!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com