Niin ne ponikirjat huijaavat heppahulluja. Englantilaisissa ja ruotsalaisissa heppakirjoissa aina paistaa aurinko, tallin pahisilkimys putoaa vesiesteeseen ja idylli on aina rikkumaton. Toista se on täällä arktisten ilmanalojen takapihan talleissa. Hevoset jäässä persusta myöten ja puuro kuorruttaa jalorotuisen kavioeläimen pään kauttaaltaan.
Sääliksi melkein kävi Perillisiä, he joutuivat ruoppaamaan elikkonsa yökuntoon. Ovatpahan hevoset saaneet tänään perusteellisen pesun ja syväpuhdistuksen, olivat loimetta ulkona kaikki 12 tuntia. Valitettavasti aamun idyllinen lumenleijailu muuttui veemäiseksi viimatuuleksi. Siinä vaiheessa kun havaitsin pihalla puhaltavan tuulen, peli oli jo pelattu. Hevoset tököttivät hangessa kuin lumiukot. Lihavat lumiukot.
Mutta emme olisi itsenäisen valtion vapaita kansalaisia jos sotahevoset olisivat olleet kovin säänarkoja. Ja tokkopa tuo viikinkihevonenkaan olisi hengissä Kölivuoristossa selvinnyt vuosisatoja jos kovin herkkä otus olisi.
Joululoma jatkui tänään totuttuun tapaan. Ulkoistin hevoset ja köllähdin tuvan soffalle. Josta heräsin noin kolmen tunnin kuluttua. Näin ensimmäistä kertaa viikkokausiin unta ja sitä katsellessa aika sai siivet. Oli muuten vinha uni, siinä korjattiin talkoilla meidän aittarakennusta, myytiin kananmunia ja touhuttiin ihan huimana kaikkea. Itse taisin olla jonkinsortin majatalon emäntä.
Tokkopa tuolla unella mitään suurempaa merkitystä tai viestiä on. Eiköhän siinä vain käyty läpi viimepäivien tapahtumia.
Sitten miukulaisiin. Ensin pari kuvaa.
Voi mitä lullukoita. Sieviä ja siistejä. Ihan kunnollisen kissan näköisiä, eikös?
Ennen viimeistä kuvaa vielä pikaisesti muita asioita.
Lunta siis satoi tänään tännekin. En paljoa valehtele enkä lyö sitä kuulua Lapin lisää päälle kun kerron, että kymmenisen senttiä sitä tuli. Kinosti ja nietosti. Ei hotsittanut yhtään lähteä lenkille. Sen sijaan päätin viettää illan(kin) levon kannalta.
Veli Venäläisiä soljuu tasaisena virtana kutostiellä, nyt ne sieltä sitten taas ryysäävät lompakot euroja pullistellen. Onhan se hyvä kaupalle ja matkailupalveluiden tarjoajille. Meitä alkuasukkaita sen sijaan satunnaisesti hivenen hiillostaa venäläinen ajokulttuuri, pysäköintityyli ja kaikesta kaikkialla mekastaminen. Ja se suhina. Se hirveä toppahousujen suhina mikä kuuluu kun koreat Irinat ja Tatjanat kipsuttelevat korkkareissaan kauppakeskusten käytävillä. Korvat vuotaa verta, silmät vettä yliparfymoinnin vuoksi ja keuhkoputki ujeltaa astmakohtauksen takia. Sielu sentään riemusta laulaa samaa tahtia kassakoneiden kanssa. Turismi on iloinen asia. Mutta on sillä hintansakin.
Älköön kukaan pahoittako mieltään edellisten lauseiden vuoksi. Minulla ON ja tulee olemaan trauma, kateellisuuden trauma. Kun ei ole itsellä varaa jymymaasturiin eikä muihin venäläisrouvien luontaisetuihin. Tunnustan sieluni pienuuden, kateuden ja pimeyden, saan siis sanoa asian niinkuin se on.
Huomenna me suuntaamme kohti synkeää Savoa. Perilliset tekivät tiliotteidensa tarkistuksen ja nyt polttelee ilmeinen vimma päästä tuhlaamaan. Enemmän noilla pienillä kroisoksilla on fyrkkaa tilillä ja lompsassa kuin meillä yhteensä. Mutta se heille suotakoon. Onhan tuo räkäisten ponien kanssa pelaaminen ihan oikeaa duunia.
Huomenna illalla saatan olla hyvinkin identtinen noiden kissanpentujen höllämoraalisen emän kanssa. Vai mitä sanotte tästä?
Hyvää illanjatkoa ja leppoisaa lauantaita. Missä lienettekin.
 |
| Äiti on vähän väsynyt |
Täällä sattui paikalliseen iiisooon ruokakauppaan lauma äänekkäästi käyttäytyviä naapurimaan teinejä, eivät olleet koreita, mutta vikkeliä. Tunnustan ahdasmielisyyteni, mutta pliis ei enää yhtäaikaa kauppaan, tahdon ostaa emmentaalini pienemmän metelin saattelemana, Kiitos!
VastaaPoistaJa mie niin tulostan ja kehystän tuon pienen harmaan kuvan, kenellekkään en kerro, että miksi :-D. (Onkose se nyt Väinö vai Vieno, liekö jo varmistunna?)
Minä olen perehtynyt tähän venäläisten sielunelämään, pari viikkoa sitten ihan Äiti-Venäjästä käsin itsestään. Systeemi on vähän se, että se jymymaasturi, turkki ja hajuvesi hankitaan, vaikka sitten jouduttaisiin pihistämään esimerkiksi asumistasosta, eli sinulla Hirnakan torpan emäntä on sentään kunnolla kalustettu lämmin tupa, jossa ei elätä kuin sillit suolassa. (Olisikohan sitä lasimestarin silliä vielä?) Venäjällä näyttää pitää, vaikka siihen ei oikeasti olisi varaakaan, noin meikäläisittäin arvioiden. Joillakin tietysti on.
VastaaPoistaHuomaan tämän näyttämisen halun myös kollegoissani, n. 10 vuodessa on tapahtunut keskiluokkaistumista - kulutuksen suhteen, kaikillä pitää olla viimeisin kännymalli, tablettitietokone ja muut releet. (Itse ostan uutta elektroniikkaa, vasta kun muoviosat eivät pysy kasassa, ei kiinnosta.)
Katselin Russian Museumissa noin 80-vuotiasta venäläista rouvaa, joka tavottoman kauniisti ja varovaisin liikkein asetti harmaantuneille kutreilleen kauniin turkishatun. Ajattelin kaikkea sitä, mitä tämä nainen oli elämässään joutunut kokemaan, Stalinin ajoista lähtien. Ja en tuntenut lainkaan kateutta. Suon hänelle mielihyvin turkin, kauniin hatun ja krokojäljitelmä käsilaukun.
Keskustelin tästä myös itseäni vanhemman kollegan kanssa, joka tunsi historian taakan tämän naisen elämässä.
Toivonpa vain, että venäläisille jäisi käteen tästä muutoksesta jotakin muutakin kuin konsumerismi, kuluttaminen.
Ja jos vielä käy kateeksi, mikä estää surauttamasta Allegrolla Pietariin - siellä sinäkin olet rikas. Kesituloinen ansaitsee ehkä 20000 euron verran, arvio saattaa olla yläkanttiin. Oikein harmitti, kun pistin roposen ruplan setelin kirkkon ylläpitoon, enkä antanut sitä kerjäävälle, mutta siististi puetulle (!) mummolle. Neukkutunnelmaan pääset vielä lähtemällä Nevski Prospektilta ja paikalliselta Stockmannilta sivummalle. OP
Kiitos OP tästä oikeasti silmiä avaavasta kommentista. Arvostan tätä paljon.
VastaaPoistaMinun on kuitenkin puolustukseni sanottava, että lähinnä tämä oma "kateuteni" on juurikin sitä ohimenevää v-tutusta joka saattaa vilauttaa rumaa päätään kun itselle sattuu vaikkapa mätkyverojen maksupäivä. En mistään hinnasta vaihtaisi korean Tatjanan kanssa osia. Pysyn mieluiten rajan tällä puolen ja välttelen kauppakeskuksia ja marketteja näinä matkailusesonkiviikkoina.
Teillä päätään arkeen käsiksi nopeammin siis.
VastaaPoistaSoppaponin soositurpa antoi mahtavasti kontrastia mivvinkuville! Ihan luvattoman sööttejä! Joko on perheitä tiedossa tuleville riiviöille?
Meidän Hattara ei paljasta salaisuuttaan vieläkään. Onko vaiko ei - paljastuu ajallaan. Kyllä sieltä joskus pentuja tulee, kuten on toivottukin.
Pohjamaalla ei näy turisteja. Onneksi kai... tää on niin hemmetin kaukana kaikesta, ettei edes venäläiset eksy tänne.
Arvoisa hirnakka, kyllähän minä sen tiesin. Mätkyt ja ryysikset v-tuttaa ketä tahansa. Ja manasin minäkin joskus matkallani venäläiset jonnekin...sangen kauas (Siperiaan, jurtan taakse), kun he eivät tajua ....(lisää haluamasi aihe).
VastaaPoistaVoi väsynyttä äitiä, Elliä siis. Turha liene muistuttaa, että luovutusikä on pian, ja pikkukisujen temmellys on pian muisto vain.
Miten teille on sattunut noin ilmeikkäät elukat?
OP
No olipa hevoset jäisen näköisiä enkä yhtään ihmettele jos kerran keli oli sellainen. Venäläisistä viis, se viimeinen kuva ja kommentointi siitä saa mut taas jaksamaan tämänkin päivän. :D
VastaaPoistaKiitos, oot mahdottoman ihana ihminen!
Huurreheppoja! :D
VastaaPoistaMulla on kuule ystäväiseni ihan sama luonnevika kuin sinullakin itänaapurin suhteen. Välttelenkin ostoshelvettejä näinä vuodenvaihteen päivinä kun tiedän, että kaikki kauppakeskukset ovat pullollaan toppahousuissa ja turkissa kulkevia hajuherneitä.
Todellakin, tuovat rahaa, mutta siltikin ne ottavat pattiin kunnolla.
Kissemisset ovat ihania! Jokos niille on ottajat? Ja onko löyhämoraaliselle emälle jo sterilisaatioaika varattuna? ;)
Tänään en kykene väsäämään uutta merkintää. Kutostiellä oli katkeamaton letka pitkäkilpisiä, suuntana pohjoinen. Hädintuskin mahduttiin sekaan. Kuopijo, tuo Mualiman Napa oli paikoillaan ja monta nyssäkkää kaikenmoista riepua, ryysyä ja kenkiä kiikutettiin autoon. Ei tarvinnut yksin olla sielläkään. Kotiin ajellessa noin joks seitsemäs auto oli FIN-kilpinen. Muut niitä rajantakaisia. Nyt on venäjän keskiluokka liikekannalla.
VastaaPoistaArvon "Rouva Hirnakka", joudun valitettavasti lopettamaan blogisi lukemisen (ainakin siksi aikaa) kun laittelet tänne noitten ylisöpöjen pikkukisujen kuvia. Se on pahinta mahdollista, mitä kissakuumeinen ihminen voi nähdä...
VastaaPoistaToivottavasti niille on jo uudet kodit valmiina ja toivottavasti järkeni ääni huutaisi hieman kovemmin... ;-D
Kissakuumeisten Heidin ja minunkin kannattaa ehkä muistaa, että pikkukisut eivät ole kauaa pikkukisuja, vaan niistää voi tulla myös Notre Damen kellonsoittajan kissan kaltaisia otuksia. Vaikka Elli on kyllä hyvä tuossa alimmassa kuvassa.
VastaaPoistaOP
Übersöpöä todellakin! Überuteliasta myös, samoin überhauskoja. Jokaisen pitäisi saada kokea hölmön kissanpennun elämänilo, uteliaisuus ja tyhmänrohkeus. Voisi kartoittaa samalla omaa kangistunutta ja laiskaa suhtautumistaan elämäänsä.
VastaaPoistaKissanpennut on tosi hauskoja kapistuksia. Varsinkin jos ne saa teljettyä yöksi riehumaan jonnekin "suljetulle osastolle" jossa vahinkojen määrä on rajattu.
Pohjanmaa kuittaa suojakelien saapumisen. Vielä ei kaksisesti pyrytä, yöllä tuli kyllä jonkin verran.
Toi Elli on yliveto!
VastaaPoistaHeidi on hyvä vaan ja varaa rohkeasti omansa.
VastaaPoistaElämä on jännää kuin kissanpennulla paperikassissa ;-)
Yritän pusertaa päiväkirjamerkinnän, tietäis vain mistä aloittaisi....
Ihana sanonta tuo kissanpentu paperikassissa. Yleensähän se menee niin, että mitä pienempi laatikko tai pussi, niin sitä varmemmin katti itsensä sinne änkeää.
VastaaPoistaOP
OP, voi varjele miten paljon hupia ja jännitystä kissa semmoisesta pahvisesta rapisevasta saa. Eilen yksi hyvin syönyt tupakatti änkeytyi kenkälaatikkoon. Ja ilmeestä päätellen se oli jännää.... mahottoman jännittävää! :D
VastaaPoista