Tilannekatsaus, kaksi yötä Jouluun

Pikainen statuspäivitys jotta ehtii vielä tämän vuorokauden puolella julkaisuun. Ei ehdi mutta yritys oli hyvä. Otsikko olkoon noin, oli kuitenkin 22. päivä kun aloitin kirjoittamisen.

Päivä oli hieno, kiireinen ja unohdin jo puolet.
Perilliset piipahtivat koululla ja toivat kotiin kiitettävät todistukset. Ysejä kummallakin eniten, Nuorimmalla saksasta täysi 10. Muutama kasi ja vain yksi seiska, Esikoisella matikasta. Lähti sitten soitellen sotaan eli kokeisiin ja jätti väliin uusinnat. Rinta paisui ylpeydestä ja pönötin kuin pulu koko aamunpäivän, on meillä hienot ja fiksut Perilliset.

Koska Perillisillä alkoi loma, komensin heidät oitis vetelehtimästä, huspois pirtistä purevaan pakkaseen ja tallin siivoukseen. Itse pakkasin kamat kasaan ja karautin parin mutkan kautta sinne jo tuttuun parkkihalliin. Siihen mikä sattumalta sijaitsee samassa rakennuksessa kuin kuntosali.

Tähän väliin täytyy ehdottomasti laittaa Iso Kiitos. Jos joskus jossain on mahdollisuus palkita Vuoden Paras Työntekijä, luovutan tittelin mielihyvin kotikaupungin Matkahuollon rahtipalveluiden pojalle. Tuo aidosti kiltti ihminen soitti minulle kl. 12.35 (Matkahuolto meni kiinni kl. 12) ja kertoi, että minulle on saapunut pikarahtia. Ja koska rahtia tuova linjuribiili ns. keitti matkalla, paketti oli myöhässä ja hän jäi sitä odottamaan. Kysyi, olenko miten kaukana ja pääsenkö hakemaan. Siis oikeasti!!

Se ihana ihminen odotti minua, tonttulakki päässä, kun 12.47 juoksin lätkäovista läpi ja kannat kirskuen jarrutin tiskille. Sain pakettini ja tuo ihana nuori mies sanoi vievänsä itse yhden paketin asiakkaalle kotimatkalla kun asiakkaalla ei ole autoa. Voi yhden kerran!

Vielä on ihmisiä joilla on sydän paikallaan ja pyytettömän kaunis mieli. Hoputin poikaa pistämään luukut kiinni ja lähtemään joulunviettoon kun vielä ehtii. Ja aivan varmasti laitan kiittävää palautetta jahka löydän semmoisen lomakkeen Matkahuollon nettisivuilta. Paketin lähettäjä, Nemppakuoma sai kuulema myös erittäin omistautunutta palvelua pakettia jättäessään. Joten siellä on toinen Arjen Ihmemies joka ansaitsee kiitoksen.

Oli muuten äärimmäisen viisas päätös mennä ensin tekemään salitreeni ja vasta sen jälkeen siirtyä viimeisten jouluostosten tekoon. Olo oli sopivan rento ja raukea ja mieli tyyni. Se, että palmikko jäätyi pakkasilmassa oli ihan hyvä lisä, tavaratalon tungos ja topparytkyissään ryysäävät ihmiset kuumottivat mieltä ja ruumista. Onneksi palmikosta valui selkäpiihin virkistävää sulavaa jäävettä.

Olin kuin rasvatyyni merenpinta. Jonotin kiltisti puolihorroksessa kassoille, odotin vapautuvaa myyjää ja toivotin lähteissäni hyvät joulut kaikille asiakaspalvelussa ahertaville. Saatoin olla melko pelottava näky, en nimittäin vaivautunut fiksailemaan ulkokuosiani sen ihmeemmin. Onneksi käytän vedenkestävää ripsiväriä, en sentään ihan rambolta näyttänyt, kotona tarkistin.

Kotiinpäästyäni vuorossa oli tiukka alkuerä tulevien päivien ruokalistan suhteen. Tarvikkeita on kaapit väärällään joten ei muuta kuin aineet sekaisin ja uuniin. Kerma ja voi pelastavat sen minkä kokki kiireessä unohtaa.

Perunamössö imeltyy ja ensimmäinen konjakkikakku on paistettu. Taas merkitään muistiin: hanki isompi kakkuvuoka. Kuohui yli, mutta hyvä siitä tuli, koemaistettiin tietenkin. Perillisistä on vielä jännää se konjakki kakkumausteena, muutaman vuoden päästä maistuu eri tavalla *huoh*

Imelletty perunalaatikko ei todellakaan ole ikinä kuulunut minun jouluruokiini, mutta Iso-J:n myötä sen tekeminen on opeteltu. En edes maista valmista tekelettä, pelkkä ajatuskin imelletystä perunamössöstä puistattaa. Hyvin se kaikki kuitenkin syöjiin uppoaa ja jopa pyydetään tekemään uudestaan joten aivan pielessä ei voi näppituntuma (tuuri) olla. Se on se voi. Ja kerma. Taas kerran.

Piparitaikina on sekin jo tekeytymässä huomisia leivonnan kolmiotteluita varten. Samoilta seisomilta veivasin perheelle makaronilootan ja venyttelin lihaksia. Aivan helppoa on vatkata kakkutaikinaa, käristää jauhelihaa ja venytellä takareittä samanaikaisesti. Se on taitolaji joka onnistuu vain naisilta. Moniajo! Miehet putkiaivoineen älkööt kokeilko. Tulee vain turhaa sotkua ja siivoa ja vakavia vammoja.

Samaan aikaan toisaalla Iso-J värkkäsi joulukuuset sekä omaan että Äitikullan tupaan, lämmitti saunat ja takat ja mitähän kaikkea mahtoikaan värkätä. Puuskutti mennessään ja tullessaan.

Näre on komea ja juuri sopivan kokoinen. Latvatähti jää noin 5 senttiä tuvan katosta irti eli kuusella on korkeutta huimat kolme metriä. Nätti ja sopusuhtainen kuusi tutulta kuusenkasvattajalta.

Toivottavasti ei aloita heti huomisesta neulasten karistelua, näistä syväjäätyneistä kuusista ei aina tiedä. Tätä sulateltiin tallissa kaksi yötä joten hitaasti ja nätisti se sulattaminen tapahtui. Aivan ohjeiden mukaan.

Joskus meillä on ollut kuusi jo Tapanina ripiripi-mallia, neulaset varisivat jopa siitä, että kissan häntä osui oksiin.

Saunareissu tuli tarpeeseen ja teki tehtävänsä. Torpan Armo kuittaa itsensä täysin palvelleena petiin. Huomiselle jäi kaikenlaista värkkäämistä ja jokunen ajokilometrikin.

Pakkasukko julmistelee -25° lukemia, varmasti kiristää yön aikana otettaan. Nurkissa napsuu jo.

Hyvää yötä, missä lienetkin!