Kiertelevä teatteriseurue

Tervapadat toivottivat yleisön tervetulleiksi Mehtäteatterin ulkoilmanäytökseen.
Lienen jossain vaiheessa tätä päiväkirjaa maininnut, että Torpan bäbättimet liittyivät teatteriseurueeseen jokunen viikko sitten.

Nyt meille vihdoin koitti tilaisuus nähdä tämä Ja tapahtui niinä päivinä -niminen joulukuvaelmaesitys. Teema on jouluiseen aikaan ja ajan henkeen nähden erittäin sopiva.

Orvokki estradilla

Tarinahan on lähestulkoon kaikille tuttu, Joosefin ja Marian vaellus Betlehemiin ja tapahtumat niinä päivinä. Käsikirjoittaja oli kauniisti nivonut tarinaan myös talvisotamme, korpisotureiden jouluyön rintamalla. Tykkien jylinä ja taivaanrannan loimotus säestivät kaukopartiomiesten jouluista nuotiohetkeä. Siinä ei mieli mettä keittänyt ja ikävä läheisten luo oli valtava. Voi vain kuvitella mitä se on oikeasti ollut. Siellä jossain.

Tässä Enkeli Gabriel ilmestyy Marialle joka saa kuulla tulevista tapahtumista.

Pukujen eteen oli nähty todella paljon vaivaa. Kaikki on tehty vapaaehtoisvoimin, 4H-nuorten ja vapaaehtoisten voimia, työtunteja ja vaivannäköä säästämättä.

Säät eivät kaikkia näytöksiä suosineet, paukkuva pakkanen ja siperian jääkentiltä puhaltanut tuuli eivät ole välttämättä mikään valtti kun väkeä halutaan ulkokatsomoon. Tänään oli toisin. Leuto n. -8° pikkupakkanen ja melkein tyyni sää vetivät katsomon lähes täyteen.

Kamerani ja kuvaustaitoni eivät nekään tee kunniaa upealle esitykselle. Liikutus paistoi sekä seurani olleen Äitikullan, että Nuoremman Perillisen kasvoilta.

Ensiksi mainittu muisti oman lapsuutensa kun Itsenäisyyspäivänä joutuivat lähtemään evakkotaipaleelle. Nuorempi herkistelee aina kun on kaunista katsottavaa ja kuultavaa. Ihan niinkuin minä. Että ei siis mikään ihme, kädet tärisivät sekä liikutuksesta, että talvi-illan vilpoisuudesta. Pannaan kuvaajan piikkiin.

Keisarin sanansaattajat

Tähän väliin on pakko mainita Kanalassa tapahtuneesta tragediasta. Eilen huomasin yhden kiuruveteläisnuorikon notkuvan hieman alavireisesti, vähän niinkuin siipi maassa. Tarkempi tutkimus paljasti, että osumaa oli saatu sekä helttaan että nokkaan. Selkäänkin oli tullut hittiä.

Pikainen pihaneuvottelu ja Hen Rescue kuljetti jo kanaa pupuhäkissä yksityisosastolle. Verstaan lämmössä on hyvä ja turvallinen toipua. Alkujärkytyksen jälkeen kananen jo söi hyvällä halulla ja ryysti leipämuussia saaden samalla kipeästi kaipaamaansa nesteytystä. Tänä aamuna pelkäsin löytäväni hengettömän siipiveikon, mutta ihan pirteä potilashan siellä odotti.

Kanatyttö nukkuu paljon, mutta toisaalta jaksaa myös tutkia yksityisasumuksensa tarjoomuksia. Ennusteesta en sano mitään, päivä kerrallaan mennään ja toivottavasti kananen saadaan pian sujuttaa takaisin omaan parveensa. Kanaharrastajat, joita lukijoissani on, voisivat ystävällisesti neuvoa, pitääkö pieksetty kana pestä verenhajusta puhtaaksi ennenkuin sen voi turvallisesti palauttaa omiensa joukkoon.

Aasi Filemon ja majatalon seimi

Jumala ompi linnamme, kaukopartiomiesten jouluhetki

Talvisodasta puhuttaessa, hieman aasinsiltana rohkenen sitä käyttää viitatessani Torpan nykyisiin tuuliin. Meillä on nähkääs nyt jonkinasteinen sotatila The Teini vs. Perhearvot. Perheen sääntöjä EI kyseenalaisteta, ovia EI paiskota, kenellekään EI puhuta nenäkkäästi eikä varsinkaan poljeta jalkaa kuin tulpatonta mopoa. Lukuisista muista pienemmistä lipsumisista puhumattakaan. Sanat joojookohta -saavat kymmenennen pyynnön jälkeen verenpaineeni yhteiskunnallisesti vaarallisiin lukemiin.

Esikoisperillinen ei ole viimeviikkojen aikana sisäistänyt näitä sinänsä yksinkertaisia ja aina aiemmin itsestäänselvinä pitämiämme asioita. Penska kärsii ns. kovennettua. Nykysuomelle käänettynä a) kotiarestia b) nettikieltoa c) (äly)puhelinkieltoa. Kesto: toistaiseksi. Vapautus: kunnes riittävä tahtotila perheen säännöillä elämiseen on saavutettu. Ja todeksi osoitettu.

Saas nähdä miten paksukalloiseksi likka on näinä kuohunnan aikoina kasvanut.

Ja tämä tähti on teille merkiksi annettu

Minäkin kaipaisin jonkinlaista johtotähteä tähän sangen haastavaan tilanteeseen. Enhän itsekään ole ennen teini-ikäistä kasvattanut. Varsinainen riiviö ja mieliharmi olin toki itsekin ja isäparkahan minut silloin (terveytensä kustannuksella) luotsasi läpi kaikenlaisten karikoiden. Nyt kun itse katson purjehtineeni jonkinlaiseen keski-ikäisyyden rauhaisaan satamaan, tulee yksi perhanan pyörremyrsky ja repii kaikki huolella rakentamani suojamuurit palasiksi.

Uhkasin, että pakotan penskan pitämään seuraavat vuodet pipoa ja t-paitaa joissa lukee Ärsyttävä//Irriterande. Sillä sitä ne ovat. Nenäkkäitä ja ärsyttäviä. Kaiken aiemmin hyväksymänsä kyseenalaistavia.

Peiliinkatsomisen paikkahan se on meille vanhemmille ja varmasti kasvattava kokemus jota tarvitaan vaelluksella valoisaan vanhuuteen. Ja ihanaan isovanh.... *ei pysty edes kirjoittamaan tuota sanaa*

Hormonit, nuo ihmiskunnan ilonpilaajat. Niin paljon kuin niistä tietyissä elämänvaiheissa on iloa ja lystiä, niin paljon ne voivat myös aiheuttaa pahaa mieltä ja suoranaista v-tutusta (lisää puuttuva i-kirjain). Tällä hetkellä tätä jälkimmäistä.

Yleisö kiitti seisaallaan, aplodit olivat valtavat. Kiitospuhetta pitäessään hankkeen puuhamies (alin kuva), Viisas Itämaan Tietäjä liikuttui itsekin. Kymmenen vuoden unelma tuli nyt valmiiksi ja otti yleisönsä. Valtava urakka, viikkojen ja kuukausien panostus ja nyt se on tehty. Loppukaronkka on varmasti ollut riemuisa. En tiedä milloin bäbättimet palaavat kotiin, Iso-J lupasi heille pässiherran visiitille. Saas nähdä mitä siitäkin tulee.

Minäkin kiitän, paljosta ja monia.
Toivoisin itsekin opastajakseni edes yhtä viisasta miestä. Lapsen isää ei niihin lasketa, hän on jäävi tekijänoikeuskysymysten takia. Näinä kuohuvina aikoina oma, monissa liemissä keitetty isä olisi kultaakin kalliimpi peruskallio josta hakea voimaa ja vastauksia. Valitettavasti isäni tuntien, tiedän hänen hihittelevän jostain pilvenlongasta ja toteavan hieman lakonisesti: sitä saa mitä tilaa.

Tämä vuosi päättyy näihin kuohuviin tunnelmiin, toivottavasti seuraava alkaa seesteisesti.
Katsotaan nyt mitä huominen, vuoden viimeinen päivä tuo tullessaan. Maanantain kunniaksi taidan rykäistä kunnon nollaustreenit kuntosalilla ja katsoa mihin se riittää.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Ole kiltti läheisillesi, missä lienetkin.