sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kiertelevä teatteriseurue


Tervapadat toivottivat yleisön tervetulleiksi Mehtäteatterin ulkoilmanäytökseen.
Lienen jossain vaiheessa tätä päiväkirjaa maininnut, että Torpan bäbättimet liittyivät teatteriseurueeseen jokunen viikko sitten.

Nyt meille vihdoin koitti tilaisuus nähdä tämä Ja tapahtui niinä päivinä -niminen joulukuvaelmaesitys. Teema on jouluiseen aikaan ja ajan henkeen nähden erittäin sopiva.

Orvokki estradilla
Tarinahan on lähestulkoon kaikille tuttu, Joosefin ja Marian vaellus Betlehemiin ja tapahtumat niinä päivinä. Käsikirjoittaja oli kauniisti nivonut tarinaan myös talvisotamme, korpisotureiden jouluyön rintamalla. Tykkien jylinä ja taivaanrannan loimotus säestivät kaukopartiomiesten jouluista nuotiohetkeä. Siinä ei mieli mettä keittänyt ja ikävä läheisten luo oli valtava. Voi vain kuvitella mitä se on oikeasti ollut. Siellä jossain.

Tässä Enkeli Gabriel ilmestyy Marialle joka saa kuulla tulevista tapahtumista.

Pukujen eteen oli nähty todella paljon vaivaa. Kaikki on tehty vapaaehtoisvoimin, 4H-nuorten ja vapaaehtoisten voimia, työtunteja ja vaivannäköä säästämättä.

Säät eivät kaikkia näytöksiä suosineet, paukkuva pakkanen ja siperian jääkentiltä puhaltanut tuuli eivät ole välttämättä mikään valtti kun väkeä halutaan ulkokatsomoon. Tänään oli toisin. Leuto n. -8° pikkupakkanen ja melkein tyyni sää vetivät katsomon lähes täyteen.

Kamerani ja kuvaustaitoni eivät nekään tee kunniaa upealle esitykselle. Liikutus paistoi sekä seurani olleen Äitikullan, että Nuoremman Perillisen kasvoilta.

Ensiksi mainittu muisti oman lapsuutensa kun Itsenäisyyspäivänä joutuivat lähtemään evakkotaipaleelle. Nuorempi herkistelee aina kun on kaunista katsottavaa ja kuultavaa. Ihan niinkuin minä. Että ei siis mikään ihme, kädet tärisivät sekä liikutuksesta, että talvi-illan vilpoisuudesta. Pannaan kuvaajan piikkiin.

Keisarin sanansaattajat
Tähän väliin on pakko mainita Kanalassa tapahtuneesta tragediasta. Eilen huomasin yhden kiuruveteläisnuorikon notkuvan hieman alavireisesti, vähän niinkuin siipi maassa. Tarkempi tutkimus paljasti, että osumaa oli saatu sekä helttaan että nokkaan. Selkäänkin oli tullut hittiä.

Pikainen pihaneuvottelu ja Hen Rescue kuljetti jo kanaa pupuhäkissä yksityisosastolle. Verstaan lämmössä on hyvä ja turvallinen toipua. Alkujärkytyksen jälkeen kananen jo söi hyvällä halulla ja ryysti leipämuussia saaden samalla kipeästi kaipaamaansa nesteytystä. Tänä aamuna pelkäsin löytäväni hengettömän siipiveikon, mutta ihan pirteä potilashan siellä odotti.

Kanatyttö nukkuu paljon, mutta toisaalta jaksaa myös tutkia yksityisasumuksensa tarjoomuksia. Ennusteesta en sano mitään, päivä kerrallaan mennään ja toivottavasti kananen saadaan pian sujuttaa takaisin omaan parveensa. Kanaharrastajat, joita lukijoissani on, voisivat ystävällisesti neuvoa, pitääkö pieksetty kana pestä verenhajusta puhtaaksi ennenkuin sen voi turvallisesti palauttaa omiensa joukkoon.

Aasi Filemon ja majatalon seimi
Jumala ompi linnamme, kaukopartiomiesten jouluhetki

Talvisodasta puhuttaessa, hieman aasinsiltana rohkenen sitä käyttää viitatessani Torpan nykyisiin tuuliin. Meillä on nähkääs nyt jonkinasteinen sotatila The Teini vs. Perhearvot. Perheen sääntöjä EI kyseenalaisteta, ovia EI paiskota, kenellekään EI puhuta nenäkkäästi eikä varsinkaan poljeta jalkaa kuin tulpatonta mopoa. Lukuisista muista pienemmistä lipsumisista puhumattakaan. Sanat joojookohta -saavat kymmenennen pyynnön jälkeen verenpaineeni yhteiskunnallisesti vaarallisiin lukemiin.

Esikoisperillinen ei ole viimeviikkojen aikana sisäistänyt näitä sinänsä yksinkertaisia ja aina aiemmin itsestäänselvinä pitämiämme asioita. Penska kärsii ns. kovennettua. Nykysuomelle käänettynä a) kotiarestia b) nettikieltoa c) (äly)puhelinkieltoa. Kesto: toistaiseksi. Vapautus: kunnes riittävä tahtotila perheen säännöillä elämiseen on saavutettu. Ja todeksi osoitettu.

Saas nähdä miten paksukalloiseksi likka on näinä kuohunnan aikoina kasvanut.

Ja tämä tähti on teille merkiksi annettu
Minäkin kaipaisin jonkinlaista johtotähteä tähän sangen haastavaan tilanteeseen. Enhän itsekään ole ennen teini-ikäistä kasvattanut. Varsinainen riiviö ja mieliharmi olin toki itsekin ja isäparkahan minut silloin (terveytensä kustannuksella) luotsasi läpi kaikenlaisten karikoiden. Nyt kun itse katson purjehtineeni jonkinlaiseen keski-ikäisyyden rauhaisaan satamaan, tulee yksi perhanan pyörremyrsky ja repii kaikki huolella rakentamani suojamuurit palasiksi.

Uhkasin, että pakotan penskan pitämään seuraavat vuodet pipoa ja t-paitaa joissa lukee Ärsyttävä//Irriterande. Sillä sitä ne ovat. Nenäkkäitä ja ärsyttäviä. Kaiken aiemmin hyväksymänsä kyseenalaistavia.

Peiliinkatsomisen paikkahan se on meille vanhemmille ja varmasti kasvattava kokemus jota tarvitaan vaelluksella valoisaan vanhuuteen. Ja ihanaan isovanh.... *ei pysty edes kirjoittamaan tuota sanaa*

Hormonit, nuo ihmiskunnan ilonpilaajat. Niin paljon kuin niistä tietyissä elämänvaiheissa on iloa ja lystiä, niin paljon ne voivat myös aiheuttaa pahaa mieltä ja suoranaista v-tutusta (lisää puuttuva i-kirjain). Tällä hetkellä tätä jälkimmäistä.


Yleisö kiitti seisaallaan, aplodit olivat valtavat. Kiitospuhetta pitäessään hankkeen puuhamies (alin kuva), Viisas Itämaan Tietäjä liikuttui itsekin. Kymmenen vuoden unelma tuli nyt valmiiksi ja otti yleisönsä. Valtava urakka, viikkojen ja kuukausien panostus ja nyt se on tehty. Loppukaronkka on varmasti ollut riemuisa. En tiedä milloin bäbättimet palaavat kotiin, Iso-J lupasi heille pässiherran visiitille. Saas nähdä mitä siitäkin tulee.

Minäkin kiitän, paljosta ja monia.
Toivoisin itsekin opastajakseni edes yhtä viisasta miestä. Lapsen isää ei niihin lasketa, hän on jäävi tekijänoikeuskysymysten takia. Näinä kuohuvina aikoina oma, monissa liemissä keitetty isä olisi kultaakin kalliimpi peruskallio josta hakea voimaa ja vastauksia. Valitettavasti isäni tuntien, tiedän hänen hihittelevän jostain pilvenlongasta ja toteavan hieman lakonisesti: sitä saa mitä tilaa.

Tämä vuosi päättyy näihin kuohuviin tunnelmiin, toivottavasti seuraava alkaa seesteisesti.
Katsotaan nyt mitä huominen, vuoden viimeinen päivä tuo tullessaan. Maanantain kunniaksi taidan rykäistä kunnon nollaustreenit kuntosalilla ja katsoa mihin se riittää.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Ole kiltti läheisillesi, missä lienetkin.








13 kommenttia:

  1. Ah tunnelmalliset kuvat! Tuo aasi on kyllä lumoava :D Bäbättimet varmaakin suorittivat osansa myös kunnialla - märehtien.

    Mitä nyrpeisiin, huumorinsa täysin menettäneisiin, hetkessä vastahankaisiin ja ärsyttämisen maailmanmestareihin teinixeihin tulee, niin Luoja suokoon pitkää pinnaa. Ovien karmeihin voi liimata ikkunatiivisteen palaset (ei pauku) ja pitää taskussaan keltaisia korvatulppia. Ne tempaistaan korviin siinä vaiheessa kun alkaa verenpaine nousta äänisaasteen vuoksi. Toinen hyvä on kuulosuojaimet, mutta ne ei kulje mukana yhtä kätevästi. Ja ilmoitetaan että korvatulpat otetaan käyttöön kun äänimaailma on alta kaiken arvostelun. Asiallista keskustelua pitää kuunnella, mutta asiatonta ei tarvitse.

    Monet asiat voisi huumorilla kääntää nauruksi, mutta se ei onnistu täydellisen tosikkomaisilta ja totaalisen huumorintajuttomilta teineiltä. Sekin aika tulee kyllä.

    On se omakin huumorintaju koetuksella, kun joutuu kuuntelemaan epätoivoista ulinaa vessasta (tukka huonosti/väärän värinen/väärän mallinen/jne) Tai kaverit on mätiä/inhottavia/ei välitä/jne ja näistä pitää raivota kotona. Oma napa on teinin tärkein ulottuvuus.

    Elukoiden kanssa puuhaaminen yleensä tuottaa helpotusta teini-ikäisille ja sitähän teillä on tarjolla runsaasti.

    Esikoinen meillä on päässyt yli pahimmasta, kuopus on tulossa "ainaista valitusta ja marinaa joka aiheesta" vaiheeseen. Pahin on sillä edessä. Eikä kakkospainoksen osalta ole mitään enteitä, että homma sujuisi mitenkään helposti. 12 vuotta täyttyi lokakuun lopussa. Homma helpottanee jossain 15 vuoden tietämillä tytöillä. Pahimmat ylilyönnit ainakin.

    May The Force be with You! Onneksi asutte maalla, ettekä kaupungin lieveilmiöiden äärellä. Rauhoittaa tilannetta tosi paljon.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tita, verraton vertaistukeni.
    Minun korvani vuotavat verta kun kaikesta valittaja laahustaa tupaan ja aloittaa marinansa.
    Hankin Peltorit, poppikanavalla.

    VastaaPoista
  3. Upea näytös! Minun valkoinen vanha suomenlammas-uuheni sai ystäväni pieneltä tyttäreltä nimen Jeesuslammas, teillä näyttäisi olevan myös semmoinen.
    Ja sitten kana asiaa. Minun kanala aikanani tapahtui muutaman kerran vastaavan lainen kanan pelastusoperaatio. Joskus jos ruokailutilaa on nuukasti parven viimeinen voi saada hivutusta yrittäessään kupille. Talven aikaan kun liikkuminen ja tonkiminen on rajoittuneenpaa arvokkaammat ärsyyntyvät alimmaiseen. Joskus liika valo tai pimeys. Olisi löydettävä tasapaino yö ja päivä valaistukselle. Ei ihan pimeäksi mutta semmoinen pieni hämärä valo jonnekin syrjään yöksi, silloin ujoinkin saisi ruokaa kun arvokkaammat ovat jo orrella. Pidin erillään ja paremmalla ruualla kuritettua muutamia päiviä, verta ei kyllä saisi olla näkyvissä ennenkuin kanalaan takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kananen on periaatteessa ihan terve mutta saa huilata saikulla jonkun päivän. En ole aiemmin näiden kiistelleen yhtään mutta nyt oli jotain nokkapokkaa tullut. Ja kylvym kautta takaisin kanalaan

      Poista
  4. Tuohon teinien äitien iloon. Siskontyttöni 17v. saa yhä vielä raivareita ihan tyhjästä, että tekee mieli lähteä pakoon - vaikka enimmäkseen mukava nuori nainen onkin. Ehkä siivouksen suhteen omistaa valikoivan kuulon, eikä anna muidenkaan siivota (lähinnä imuroida) huonettaan, mikä on allergiselle aika kinkkinen juttu.

    En tiedä kultaako aika muistot, vai mitä, mutta minustaa tuntuu, ettei minulla ole teini-ikää ollutkaan - lienekö sitten siihen ikään jo liian paljon muita stressitekijöitä elämässä.

    Bäbättimet suorittivat kuvien perusteella roolinsa ammattimaisesti. Paranemista ja onnekkaampia päiviä kanarouvalle. Ihan oikeasti, naapueilla oli kanoja, ja aina kävi sääliksi sitä hännänhuippua. Miksi maailman pitää olla niin julma, kanoillekin?

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat ja pahansuopa akkalauma, en näe mitään eroa.

      Teinillä on rankkaa kun lähes koko maailmaa pitää vihata. Mutta helpolla ei pääse teinin perhekään. Onneksi muilta osin on tasaista, ei ainakaan toistaiseksi mitään isompia murheita.

      Poista
  5. Lohdutukseksesi Hirnakka, se menee ohi. Harvoinpa nuo murrosikäiset kuohuessaan saavat aikaiseksi peruuttamatonta vahinkoa itselleen tai ympäristölleen.
    Huumori on kyllä paras apu, myönnän itse joskus syyllistyneeni nauramaan murkulle päin naamaa. Hölmistyminen on ollut kyllä näkemisen arvoista. Eiväthän ne sellaista sietäisi vanhemmiltaan. Mutta selän takana niille on mukava nauraa, varsinkin isänsä kanssa.
    Mutta kun teini haluaa puhua Vakavista ja Tärkeistä Asioista, silloin pidetään (yritetään) naama peruslukemilla.
    Tsemppiä, tyttäristä kasvaa maailman ihanampia ystäviä sinulle kunhan jaksat teinixien kotkotukset.
    Nimim. kolme kasvattanut ja edelleen elossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi! Nauru parantaa paljon ja on voimallinen taika. Toivottavasti naurunpaikkoja löytyy tai huomaan ne. Tänäaamuna Teini on ollut miss sunshine, kovennetun rangaistuksen mahdollinen armahduskäsittely on tänään...

      Poista
  6. Missä tuommoinen näytelmä on ollut?? Vaikuttaa aivan mahtavalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkolassa, Vossikka-Oivan luona. Oli todella upea esitys.

      Poista
  7. Näin susta unta, Hirnakka - mutten kuollakseenikaan muista mitä. Vaikka herättyäni vannotin itseäni muistamaan. Unet on karkaavaista sorttia. Mutta naurun muistan, jollekin me naurettiin ihan kyljet kipeinä.

    Olkoon siis enneuni :D. Josko Torpan saunassa joskus taas maailmaa parannetaan kera viinilasillisen.

    Hyvää Uutta Vuotta!!!

    VastaaPoista
  8. Son sun oma talvisotasi.
    Teinin kasvattaminen nimittäin ;)
    Ei mikään helppolaji,mutta kyllä siitä yleensä kaikki asianosaiset hengissä selviää.Onneksi. Vaikka muistan kyllä asiaa epäilleeni silloin kuin esikoinen oli 14 vuoden ihanassa iässä... Sen vuoden aikana tyttärien isä harmaantui ja omia ryppyjä ei varsinaisesti naururypyiksi päässyt selittämään ;)
    Ja totta tuo isän ikäväkin, kun on ottanut yhteen tyttärien kanssa, olen eniten kaivannut juuri isävainaan viisautta ja tukea. Ja säälinyt miestä joka on allerginen kaikelle kinastelulle,toisaalta itsehän on tyttäriä maailmaan laittanut. Poikein kanssa olisi ehkä päässsyt helpommalla ;)
    Mutta lohduttava taputus olkapäälle,kyllä se siitä. Lopussa kiitos seisoo ja ,luojan kiitos, sitä tuppaa unohtamaan kurjat hetket elämästä. Jos et olisi puhunut teinien edesottamuksista,en olisi enää omieni teinivuosien hohtohetkiä muistanut. Onneksi ;)

    Mukavaa vuodenvaihdetta torpalle. Niin teineille kuin aikuisillekin. Ja toki kaikille karvaisille :)

    VastaaPoista
  9. Tita, jään jännityksellä odottamaan tulevan vuoden naurunremakoita. Joko meidän tai teidän saunassa.

    Salla, kiitos! Lohdullista on tietää, että niinkin hirveästä teinistä kuin minä kasvoi näin fiksu nainen.

    Erityiskiitos eilisestä terapiasta Nempalle. You know what to say.Thanks.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com