Maan tapa vai maanvaiva?

Tänä aamuna olen jo ehtinyt useampaan kertaan miettiä, miten pieleen asiat voivat mennä kun ne luiskahtavat sivuraiteelle tai edes heilahtavat vähän väärään suuntaan.

Työasioista nyt esimerkiksi eräiden ihmisten hillitön byrokratian palvonnantarve. Ei me voida nyt muuttaa tätä juttua kun tälleen me ollaan aina tehty ja systeemi ei taivu muutoksiin. Toisinsanoen, ihmiset eivät taivu kun ovat niin älyttömän juuttuneita hiihtämään omaa hullunrinkiään. Organisaatiokaavio on nostettu ylimmälle alttarille ja sitä palvotaan, viis veisataan siitä, että samalla pyllistellään persaus pitkällä asiakkaiden suuntaan.

Varastotoiminnot jossain Turun tienoilla rykivät kuin vanha diiseltraktori pakkasilla, mutta kukaan ei rohkene sanoa, että aika ajoi niistä tyypeistä ja toimintatavoista ohi, olisi syytä päivittää sekin osasto nykyiselle vuosituhannelle.

Toinen esimerkki, edelleen työasioista, on eräs pohjoismainen pankkiyhtiö jonka nimeä en saa lausuttua ilman massiivista hermoromahdusta, osaa tyriä asiakaslaskutuksen niin, ettei järki riitä. Kassa-alennuksilla laskunsa maksanutta asiakasta uhkaillaan tratalla, noin esimerkiksi.

Samainen pankkiyhtiö lähetti minulle kirjeen jossa kertoi haluavansa palauttaa minulle 10,46 € liikaa maksamaani laskua. Minulla sattuu olemaan samaisessa pankkiyhtiössä kaksi tiliä. Kenellekään ei ilmeisesti tajunnut kurkata asiakastiedostosta vaan lähettivät kirjeen jossa tiedusteltiin miten tuon kympin voi toimittaa minulle? Sanoin, että pankaa perhana vieköön vaikka pelastusarmeijan pataan jos ette tilille osaa suorittaa.

Iso-J:hän se on, joka näiden kanssa päivittäin painii, mutta osani saan minäkin. Jos en muuten, niin pahuksen kiukkuisen ihmisen läsnäolona. Ja se jos mikä syö energiaa.

Maan tapa tuntuu olevan myöskin joulujuhlien aseman kyseenalaistaminen. Jouluun vahvasti liittyvä kirkollisuus ja uskonnollinen pohjatarina tuntuu sietämättömän vaikealta yhä äänekkäämmäksi käyvälle kansanosalle. Loistava esimerkki järkevästä elä ja anna toistenkin elää -asenteesta on Perillisten koulu. Siellähän vajaa puolet oppilaista kuuluu ev.lut. kirkkoon, loput toiseen uskonnolliseen yhteisöön.

Koulussa järjestetään Joulujuhla ja lauletaan Enkeli taivaan, mukana ovat niin tiernapojat kuin tontutkin. Silloin kun osa oppilaista harjoittelee ohjelmaa Joulujuhlaan, toinen osa tekee talvi- ja uusivuosi teeman askarteluja.

Kukaan ei valita, kukaan ei kitise. Johtajaopettaja seisoo järkähtämättömänä kuin muinainen gallialaiskylän päällikkö tasapuolisuuden kilven päällä ja katsoo, että kaikkia kohdellaan reilusti eikä taivas putoa kenenkään niskaan.

Kaikissa kouluissa näin ei ole. Minusta se on ihan hirmuisen surullista kehitystä. Hädissään koulut pyrkivät olemaan niin korrekteja, etteivät kehtaa edes myöntää sontineensa asiassa omiin housuihinsa.

Milloin me olemme ajautuneet sille raiteelle, jossa omat perinteet kielletään, feidataan näkyvistä ja loppujen lopuksi kielletään kaikki sillä perusteella, että jollekulle saattaa tulla paha mieli? Mikä meitä siihen velvoittaa? Superkorrekti on supertyhmä.

Onneksi muutama totuttuja tapoja rikkova asiakin on tapahtunut.
Peetu oli eilen Esikoisen mukana ranskantunnilla. Ranskan ope pyysi, että Peetu tulisi yhdelle tunnille apuopeksi. Ja Peetu meni. Tunti oli ollut menestys, jymyjuttu! Jopa ensimmäisissä teinihuuruissaan kiehuneet pojat olivat keskittyneet seuraamaan sekä opetusta että koiranpennun touhuiluja. Trés bien!

Uuden edessä olen itsekin. Perheeseemme on muuttanut Teini. Semmoinen jota en omaksi lapsekseni meinaa tuntea. Se puhuu joojoo, se kivahtelee, sen tukka on kyljyksellä kammattu ja se on tympeä. Toisena hetkenä iloinen, nauravainen nätti likka joka itsekin ällistyi peilikuvaansa ja keikaili mekko päällä peilin edessä pitkän tovin.

Minun pinnani on tarvittaessa pitkä mutta katkeaa sekin kun syytä annetaan.

--- se siitä ---

Tänään on vihonviimeinen päivä kiikuttaa punainen kuori joulutervehdyksineen postiin. Minä jotenkin luulin, että eräpäivä olisi 15. päivä ja pienoisena shokkina havaitsin eräpäivänä olevan 13. päivä eli tänään. Onneksi homma on aloitusta vaille valmis. Yrityspuolen kortit odottavat vielä, osoitteisto EI ollut saatavilla tarroina joten käsipelillä kirjoitan parin sadan asiakkaan osoitteet.

Huokaus. Tekniikka olisi tosi kiva apulainen toimiessaan.

Lisää lunta olisi luvassa joten taitaapa tulla valkoinen joulu lähes koko maahan. Toivottavasti kaikki tielläliikkujat ja muut tontut malttavat varata aikaa siirtymisiinsä eikä mitään pahempaa rytäkkää osu kenenkään kohdalle.

Tontuista puheenollen, kotitonttumme oli yöllä tuonut Perillisten joulusukkiin leffaliput, Hobitti elokuvan 3D-näytäntöön. Mulla ei ole joulusukkaa, joten joudun leffan ajaksi viettämään aikaani salilla treenin merkeissä. Kuntokoutsin ilme ei luvannut ainakaan helpotuksia ohjelmaani kun asiasta eilen juteltiin. Kehitys on kuulema erittäin hyvää ja koska kehitys päättyy tyytyväisyyteen, hommaan tulee lisää vaikeusastetta. Seuravalla harjoituskaudella minun on uskaltauduttava suuresti kammoksumalleni mörköosastolle, siellä missä ne piereskelevät ja örisevät salipeikot kolistelevat punttejaan.

Ja vielä yksi maanvaiva. Perhanan puhelinmyyjät. Kyllä minä ymmärrän, että sielläkin soittaa jonkun lapsi jonka pitää leipänsä tienata myymällä ihmisille lehtiä ja vakuutuksia ja omaisuudenhoitopalveluita, loma-osakkeita ja mitä niitä nyt onkaan. Kuka tuon puhelinterrorin laillisti??

Siinä vaiheessa kun kymmenestä saapuvasta puhelusta SEITSEMÄN on myyntipuheluita, minulta räpsähtää pinna lopullisesti. Eilen soittanut "Noora Espoosta hei, tosi kiva kun sain sinut Hirnakka kiinni..." sai korvanmakeata niin kovalla volyymillä, että tuvassa norkoilleet kissatkin kavahtivat seinille. Juu, älä sinä Noorawhoever soittele mulle enää -kirosana- ikinä! Osaan ihan itse ostaa lehteni, puhelimeni ja tarvittaessa myös ne varainhoitopalvelut sitten kun ne ovat ajankohtaisia.

Pahoittelen tätä purkausta, ehkä illemmalla pukkaan pari keventävää kuvaa.
Tänään nyt vain on tämmöinen päivä. Mambakin on tehnyt jonkun joululaulun, ai hitto miten ärsyttävä!

Valivalivalivali, kivat sulle, missä lienetkin!