maanantai 3. joulukuuta 2012

Kylällä tapahtuu


Nyt on syytä merkitä muistiin, kerrankin tällä jumalanhylkäämällä kylällä tapahtuu jotain. Eikä välttis kivoja asioita.

Ensinnäkin. Joku, arvattavasti kännipäinen ääliö, on onnistunut autoilemaan autonsa katolleen hautausmaan portin edessä. Alueella on 40 km/h -rajoitus, joten melko taitava The Stig on kyseessä ollut kun on onnistunut kiepauttamaan kiesinsä nurin.

En katsonut aamukiireessä rekkaria, mutta voisin hyvin veikata sen olevan jonkun kylää terrorisoivan lippalakkikillen tuunattu 90-luvun alun kiesi. Mulla on niistä yhden paskiaisen rekkari (ja naama) tallessa, tulee nimittäin turhan usein kahva edellä vastaan. Enkä epäröi ilmoittaa sitä poliisille jos antaa vielä yhdenkin kerran aihetta. Jätkällä on tapana roikkua puskurissa, ohittaa sulkuviivan kohdalla ja muuta ns. miehekästä.

Tämä tie, jossa on 40 km/h -rajoitus, sattuu olemaan melko vilkas tie jonka varrella sijaitsee kylän alakoulu ja kymmeniä pikkupirpanoita lämpystää reppuineen mäkistä ja mutkaista taivalta aamuin illoin. Ei tällä tiesosuudella ole kuulema mitään isompaa sattunut. Mutta se on vain ajan kysymys.

Veikkaan, ettei tämä nyt autonsa ympärikietaissut suhari saanut vamman vammaa eikä kolhun kolhua. Mutta kieltämättä puhutteleva tilataideteos se autonjämä on, hautausmaan portilla.

Tilanne näkyi olevan päällä koululla. Siinä ihan vieressä oli aamulla kahdeksan aikaan metsämiesten kokoontuminen. Joko siellä on auton tai junan kolhimaksi joutunut hirvi tai sitten se perhanan kyläsusi. Luultavammin hirvi. Miehissä sitä lähtivät kuitenkin jahtaamaan.

Toivottavasti kukaan ei isommin telo itseään ja mahdollisesti kituva eläin pääsee tuskistaan.
Minulla ei maanantaituska hellitä ellen saa vielä kolmatta mukillista kahvia. Sitten kykenen (ehkä) älylliseen toimintaan.

Pirteämpää vointia sinulle, missä lienetkin.




3 kommenttia:

  1. Näinhän se menee joka kerta, känniläinen selviää vaikka auto olisi tuusan paskana ja muita kuolonuhreja kymmenen. Teillä on siellä huikea tilanne sen ala-asteen takia, ei niistä pienistä ihmisenaluista tiedä koskaan minne ne säntäävät sillä se varovaisuus välillä unohtuu. Toivottavasti mitään ei kuitenkaan tapahdu.

    VastaaPoista
  2. Juu, ja itseäni ärsyttää muutenkin tämä suomalainen ajotapa - toisen puskurissa kiinni, riippumatta nopeudesta tai kelistä.

    A, ihana kuva tu(r)paterrieristä tuossa alla. Tekisi mieli tehdä kattiveljeksille seuraa, mutta seuraavat viikot kutsuvat kauas. OP

    VastaaPoista
  3. Siellä se bemarinpohja ottaa aurinkoa, hautuumaan portin edessä. Minua oikeastaan naurattaa. Toivottavasti kuski sai pikkuisen miettimistä, eipä oikeastaan osuvampaa paikkaa taida löytyä kiepauttaa kiesi nurin. On siinä ollut huima ylinopeus että silleen lipsahti bemukka katolleen.

    Täällä on tuon raja-aseman takia melkoinen ralli pitkäkilpisiä autoja. Lienen kateuksissani motkottanut aiemminkin. Nyt ne reppanat laittavat koreat rouvansa kuskiksi rajan tällä puolen. Ja ne akat hissuttelevat korkokengissään alinopeutta. Se on semmoinen juttu, että jos pitkäkilpinen saa ylinopeussakot ja tolppa välähtää, asia tulee eteen rajalla ja saattaa reissu tyssätä siihen. Eikä ole tulemista rajan yli jos on rästissä sakkoja tai niitä on liikaa. Loppui se älyvapaa kaahaaminen mutta nyt ne nönnöttelevät varmuuden vuoksi kasikympin alueella kuuttakymppiä. Tuntuu niin hullulta suhata ohi semmoisista autotaideteoksista...

    Joku lähestulkoon kaiken nähnyt poliisihenkilö on sanonut, että kaikkein vaarallisimpia kuskeja ovat hattupäiset. Lippalakki tai karvahattu, molempi pahempi.

    Pakkanen kiristyy, päivällä oli ihan kohtuullinen -10° mutta nyt ollaan jo kahdenkympin tienoilla. Kävin naapurin isännän kanssa hakemassa heinäkeikan ja matkalla pakkasta oli -23°. Tekee talvea ja routii maata nyt kunnolla. En tiedä pitäisikö iloita vai surra. Arimpien kasvien talvisuojaukset on tekemättä...

    Ja se miun kuntokoutsi on ihan sekaisin. Varmaan on mennyt jonkun jääkiekkoilijan ja mun ohjelmat sekaisin, pakkaan tulee painoja ihan älyvapaita määriä, nyt jo 70 kg yhden jalan kyykkäyksissä. Ja 45 kg muissa jalkajutuissa. Tuleepahan kinttuun sitä kuuluisaa jerkkua.

    Nyt on pakko hinata perslihat lepoon ja kaivautua pakkasta pakoon vällyihin. Aamulla armo uus.

    PeeÄäs: Voisin tuon turpaterrierin kierrättää OP:lle talviseuraksi. Mukana seuraa jäätävä haju. Täytyy ottaa Nassen ruokavalio syyniin, veikkaan, että lihaa on suhteessa koiran kokoon pikkuisen liikaa. Syövät Peetun kanssa samasta puurokupista, murot vain on erisorttia. Just semmoisia lihansyöjän mykkiä hiihtäjiä ja suhupieruja. Koira itse luikkii vaivihkaa raikkaampaan ilmanalaan ja jättää syntisen käryn taakseen.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com