Kevät sanoo tullessaan: Thumps!

Kevät on nyt ihan oikeasti täällä ja se on ihan totta!
Keskiviikkona oli hieno auringonpaiste, aurinkolasit olisivat olleet niin tarpeelliset... ja tietenkin ne olivat jossain hukassa.

Illalla taivas tummeni ja meni lopulta ihan umpeen. Ja ummesta tunki sateen, tiuhan ja kiivaan lumisateen.

Tämä torstai oli plussa-asteinen. Monta kertaa päivän aikana kurkkasin mittariin ja kyllä se pylväs vain oli nollan yläpuolella. Kehnonkehno!
Räystäiden alla lotisi tip-tip-tip ja sitten alkoikin peltikatolta kuulua rahinaa.

Talven lumikuorma luiskahti alas ensin piharakennuksen pohjoispuolelle ja sitten etupuolelle. Thumps -sanoi kevät tullessaan!!

Vettynyttä lunta tuli alas kymmeniä kuutioita, Äitikulta pääsi juuri sen verran alta pois, että lumilasti tipahti kantapäilleen. Säikähdys oli kova. Onneksi kummipoika oli paikalla ja älysi mitä on tapahtumassa ja ennätti varoittaa.

Torpalla on porrasvahtikin saanut lunta niskaansa. Tupaterrieri makoili kuvaushetkellä mukavasti tuvan puolella joten en saanut portaalle koira-asetelmaa. Ehkä joskus toiste. Enkä edes oikein tykkää tekemällä tehdyistä kuva-asetelmista, mieluummin kytistän luontevia tilannekuvia. Enkä käytä photoshoppia. Jos kuva ei rajaamalla ja valojen säädöllä parane, sen voi poistaa. Ja ottaa uuden.

Minä piipahdin tänään neurologian erikoislääkärin pakeilla. Ylilääkäri näkyi olevan. Erittäin mukava ja inhimillisen oloinen nainen ja se on minun suppean kokemukseni mukaan yhä harvinaisemmaksi käyvä luonteenpiirre pitkälle erikoistuneissa spesialisteissa.

Mitään selkeää vikaa ei tälläkään kertaa löytynyt. Ilmeisesti vika on korvien välissä *ironiaa*

Juhannuksen jälkeen menen magneettikuvaan, sitten ollaan viisaampia. Tai sitten nollapisteessä.

Sain myös kivunestolääkityksen, masennuskipulääke auttaa kuulema hyvin kolmoishermosäryn(kin) tyyppisiin kroonisiin kipuihin. No joo. Minun täytyy nyt nukkua yö jos toinenkin ennenkuin haen lääkkeet.

Tuntuu niin oman luonteeni vastaiselta teolta aloittaa keskushermoston kautta toimivat lääkkeet.

Mummovainaakin lääkitsi kaikkea synnytyskivuista kohmeloon hotapulverilla, miksei sitä voisi saada kokeeksi tähänkin vaivaan?

En minä kyseenalaista lääkärin päätöstä, mutta silti tuumailen vielä tovin.

Sekavia ajatuksiahan tämä jättää päähän pyörimään, meikämaallikolle etenkin. Palataan niihin myöhemmin, ehkä. Toivottavasti elämä täällä torpalla tarjoaa kuitenkin jotain muuta kirjoittamisen aiheita kuin sairauskertomuksen. Vasen ranne sentään saattaa kokea ihmeparantumisen, enää vain satunnaista arkuutta. Olen kuullut Titan soimaavan äänen korvissani ja yrittänyt lepuuttaa. Kantanut enemmän oikealla kädellä.

Hiihtolomalaiset ovat yksi kerrallaan kuumeisena ja flunssassa, nyt siellä vällyn alla kärvistelee Siskolikka. Ilmeisesti tauti on vain pari päivää pahana ja sitten helpottaa. Eihän se ole kivaa olla lomalla kuumeessa, ei se ole kivaa milloinkaan. Ainakin lepääminen tulee hoidettua.

Tänään tuli suloisia vauvauutisia Ruotsista. Prinsessoja syntyy aivan liian harvoin ja tulevia kuningattaria vielä harvemmin. Hejaheja naapurimaahan!

Pitkä päivä taitaa vaatia veronsa, leukoja tekee mieli venytellä äärimmilleen ja se on oikeastaan aika hyvä syy vetäytyä vällyihin.

Iso-J tuli illalla kotiin ja saunottaa nyt terveenkirjoihin elpyneitä lomalaisia. Minä elvyttelin heitä jo pellillisellä muhkeita mokkapaloja. Hyvin tehosi ja ilme kirkastui. On se jännä, hyvä ruoka, parempi mieli :D Jos tuohon malliin toipuvat, huomenna on luvassa hevosten tarhan siivoustalkoot. Jokaiselle pulkka vetopeliksi ja jätesäkki keruuastiaksi ja eikun hommiin, paskaralli on täällä taas!