Paikka auringossa

Aurinkoista huomenta!

Tässä sitä nyt sitten istun miettimässä kuinka saisin tuon tunkiota tonkivan koiran tarmon hyötykäyttöön tallinsiivoukseen. 

Minulla on nähkääs vasen käsi täysin viraton. Yhdellä kädellä toki kantaa vesiä ja taluttaa hevosia mutta karsinoita ei yhden käden talikointitekniikalla putsata.

Käpälä meni käyttökelvottomaksi ihan tyhmästä rasitusvaivasta. Toissapäivänä kiukuissani etenin nietostuneessa tallipihan kinoksessa kuin höyryjyrä, se oli vartti kun koko tallipiha ja tarhapolku oli putsattu. Tuuli oli tiivistänyt lumen harmillisen napakaksi paketiksi ja sitä purkaessa tuli hiki ja rasittui käsi. Kiukkua jäähdytellessäni siivosin vielä boksit, kannoin vedet ja jotain muutakin pientä perushommaahan päivän aikana eteen tulee.

Eilen käsi oli kipeä mutta tänään se vasta kipeä onkin.

Jopa tämä kirjoittaminen tekee kipeää, etenkin kun yritän käyttää kaikkia kymmentä sormea. Autolla ajamista ei oikein voi ajatellakaan. Sitä paitsi, tokkopa se on ihan laillistakaan kun melko vahvoin särkylääkkein itseäni troppasin.

Onneksi siskolikka on täällä! Iso-J elpyi kuumeestaan sen verran, että kurvasi kuutostietä kaakkoon. Siskolikka ottaa nyt tuntumaa tallitöihin. Hän ei koske hevosiin eikä talikkoon mutta ainakin lupasi kantaa vedet ja heinäpaalit tarhaan. Illalla mulla on onneksi perillisetkin apuna.

Aamu on joka tapauksessa mahdottoman kaunis.

Pakkasta nätit -4 ja aurinko helottaa mahdottoman lupaavasti. Melkein tekisi mieli ottaa kahvimuki mukaan ja hilpaista pihalle suojaisaan kulmaan istuksimaan. Se nimittäin lämmittää jo!

Eilen ylitin itseni ja väsäsin meille laskiaispullat. En todellakaan oikeasti leiponut yhtään mitään, kopistelin pellille pussillisen pirkkapullia, käytin uunissa, täytin ne ja vot, ahertamisen tuloksena 14 hienoa laskiaispullaa. Oli sekä kermavaahto-vadelmahillopullia että yksi mantelimassaversio. 

Pikkuinen fiba sattui äkkinäiselle pullanpaistajalle, olivat uunissa pari minuuttia liian pitkään. Siskolikka kuittasi pullien tummahkon sävyn johtuvan tummasta taikinasta. Maku oli hyvä ja sehän on tärkeintä.

Illalla olikin helppo tehdä paastolupaus. Yhtään kermatäytteistä pullaa en syö ennen Pääsiäistä.

Muita paaston ajan lupauksia pitää vielä jalostaa ja harkita. Jos vielä yhtään vähennän lihansyöntiä, minusta tulee kokonaan vege. Eihän se paha asia tietenkään ole, mutta hankaloittaa arjen ruokapuuhia melkoisesti. Minä ne ihan pelkillä raasteilla elä enkä toisaalta ehdi kaksia ruokia värkkäämään. Ja miten se sitten toteuttaa ekopaaston henkeä? 

Jospa yrittäisin ilman isompia torventoitotuksia klaarata paaston ajan elämällä kohtuullisesti ja nätisti? Jos vaikka säästäisin kirpeitä kommenttejani ja yrittäisin vähän enemmän pidentää pinnaani. Siinä olisi neljänkymmenen paaston ajan vuorokauden urakaksi ihan hyvä tavoite. 

Totesin, että minä puhun hevosille nätimmin kuin Perillisille. Hevosten kanssa ns. hihojen polttaminen on aivan turhaa. Mitä se sitten muka hyödyttää lastenkasvatuksessa...  Osui ja upposi. Otatko haasteen vastaan?

Pihalla ei vielä näy sen kummemmin helleboruksen kuin vuokkojenkaan nuppuja eikä kukintoja. Mutta ei niihin enää pitkä aika ole. Hangen alla jo varmasti oiotaan juuria ja kiihdytellään nestekiertoa. Jos ei nyt niin ehkä ihan pian.

Lohdullista.

Yritän lepuuttaa ranteeni nestekiertoa ja hermosäikeitä ottamalla forssia päivään vaaka-asennosta. Olohuoneen soffalle paistaa just nyt mukavasti lempeän lämpimät auringon säteet. Missä kissa, siellä lämpö. Huspois kissa, minä tarvitsen paikkani auringossa juuri nyt!!