Onninpäivän parempi tuuri

Näin Kalevalan päivänä olisi varmaankin aiheellista ja syytä panostaa kirjalliseen ulosantiin ja tyrkkiä ilmoille mykistävä, typerryttävän upea hengentuotos blogitekstin muodossa. Mieluiten kalevalaisessa runomitassa.

Älkää nyt henkeänne pidätellen odotelko, saattaapi naama sinistyä semmoista sielunrykäystä ootellessa. Vaikka multa kuinka olisi kieli toisesta päästä irti, aivo on sen sijaan jumissa monestakin kohtaa. Ei paista vintille valo eivätkä ideat pukeudu sanoiksi.

Tyrkkään tähän rapsakat tulppaanit ja totean, että päivähän se oli tämäkin. Hyvä päivä sikäli, että en joutunut tekemisiin virkavallan kanssa eikä posti tuonut laskuja. Varsinainen tuuripäivä tämä Onnin päivä.

Päivä oli armollinen myös siinä mielessä, että kivut ja vaivat tuntuivat tänään vähäisiltä. Syynä hyvät ja pitkät, suorastaan autuaat yöunet. Uni parantaa.

Jokin hyvä homma oli puolellani myös säätilan suhteen. Eilisestä lähtienhän säitäennustavat ovat kuorossa toitottaneet kuinka tänään tiistaina kiivas lumimyteri koettelee maatamme, yksikään kolkka ei säästy.
Tsippidii, täällä sitä vain ihastellaan melkein kirkasta taivasta revontulien toivossa. Lumimyräkästä ei vilahdustakaan.

En tiedä minne myrsky matkallaan eksyi, ehkä se veti henkeä kauniin Karjalan yllä ja jatkaa nyt puhkumistaan itärajan tuolla puolen. Kivat sinne. Ja lumet kans. Meillä piisaa jo.

Kissojen riehumisesta päätellen huonoa keliä oli luvassa. Mutta näin on näköjään kissakin erehtyväinen ja vaistoissaan perin vajavainen. Näillä meidän felinoilla on kyllä vajavaisuutta parissa muussakin kohdassa. Kuvassa Veli Milton taistelee kiivaaasti pyykkipojan kanssa.

Tiellä nähtiin tänään kahteen kertaan ihme. Ihan elävä hevonen se siellä kipsutteli ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Semmoista elävää en olekaan ennen nähnyt, ihan outo ja ennennäkemätön hevonen. Satula sillä selässä oli ja likkalapsi vieressä asteli taluttamassa. Meidän hevoset juoksivat heti aidalle ihmettelemään outoa tummaa kulkijaa. Hiljaa katsoivat, eivät tervehtineet.

Ihan hauskaahan se on kun ikkunasta näkee ohikulkevien autojen lisäksi ohikulkevia hevosia. Eivät minua haittaa ollenkaan. Pitää hankkiutua sopivan tilaisuuden tullen juttusille ja kysellä reitistöä. Olisikin taivahan lahja kun tuosta meidän kohdalta olisi oikoreitti hiljaiselle välitielle, siellä on sangen houkuttelevat pitkät ja mäkiset suorat. Oivalliset hevosella lasetteluun.

Nyt on kuitenkin syytä läpsäyttää tämän laulukirjan kannet kiinni ja souvella unten ulapoille.

Hirveen oli kiva ja nätti päivä ja mieki oon aamulla nätti kun nyt meen kauneusunille.