Ystävät

Nyt pukkaa ruusua. Tapani mukaan päivä on jo illassa ennenkuin ehdin edes reagoimaan tähän erityiseen päivään millään tavoin. Puhelin viserteli viestejä pitkin päivää ja parhaani mukaan vastailinkin. Kortithan jäivät tänäkin vuonna askartelematta. Ja hätävarakortit jäivät kauppaan... that´s me.

Sovittaisko vaikka niin, että Ystävänpäivä on oikeasti ihan jokapäivä ja muumimamman sanoin halataan kun tavataan. Mie vähintään keittelen kahvit, tarjoan teet ja olen saatavilla kun tarvitaan. Jos en muuhun pysty, niin yritän olla apuna rinnalla vapisemassa jos oikein tiukka paikka kelleen tulee.

Hevosystävien maailmanrauhaaa ja -järjestystä tärveltiin tänään oikein ajatuksella. Juuri kun ne rutjakkeet olivat löntystelemässä aamuheinien jälkeen tarhan alalaitaan aamupäiväunille, ne otettiinkin töihin.
Soppaponi sai kantaa satulahuopaa ja ratsastusvyötä, tammalle annettiin taakaksi satula.

Minäkin kävin avartamassa maailmankuvaani ponin korkeuksista. Mukavalta tuntui pontevan ponin askellus, se on niin mammanpoika!

Lisäksi niitä reppanoita kiusattiin yksinololla. Siis että toinen harjoitteli tallielämää toisen mässyttäessä lounasheiniään ulkona. Ja sitten toisin päin. Ei moitteen sanaa senkään suhteen. Tervepäisiä kavereita.

Koska pakkaset näyttävät lauhtuvan jatkamme treenejä heti huomenna.

Koululla oli tänään Ystävänpäivän herkkukahvio.
Eilen illalla ähelsin muhevia mokkapaloja ja kirsikkaista suklaakakkua. Ne loppuivat kuulema ekana ja reseptit pitäisi toimittaa opettajanhuoneeseen. No se on kiva että kelpaa ja toki annan resetit, mitäs niitä panttaamaan. Hyvä kiertämään. Harvoin minä muuten leivonkaan, ne ovat nuo koulun myyjäiset, perillisten synttärit ja satunnaiset sämpyläkaudet jolloin meillä lämpimäisen hönkä tulvii uunista. Hyvä, että edes silloin.

Illalla tallin jälkeen sinnittelin valjaspyykillä, hajotin, putsasin, öljysin ja kokosin kahdet suitset ja yhdet palmikoidut nahkaohjat. Pakkasen puremat näpit huusivat ylistysvirttä valjasöljyn elvyttäville ainesosille.

Koska aamu alkaa aikaisin, on viisainta ottaa pino lukemattomia lehtiä mukaan ja parkkeerata itsensä vaaka-asentoon, nyt siellä sängyssä on vielä tilaa. Yön tunteina tila käy vähiin kun kissat, koira ja vähintään yksi perillinen änkeytyy samoille neliöille.

Heippa ja huomiseen. Yritän kuljetella kameraa jossain vaiheessa mukana, eri asia on, saanko sen kaiveltua esille kun olisi jotain kuvattavaa...