Pakkasaamu kävi henkeen. Herran jestas sentään miten rassasi hengitysröörejä. Meinasin hulluksi tulla sen yskimisen ja kröhäämisen kanssa. Pakkasta oli rapeat -29 pykälää nollan alapuolella eikä siinä ole kyllä mitään kivaa. Tai no... voisihan sitä olla -33 tai -40 tai jotain muuta hirveää.
Iltapäivällä selviteltiin itsemme kaupungin valoihin ja siellä poliisiviranomaisen pakeille.
Pitkä istunto tuli, kun tunnollinen nuorimies kirjasi tapahtuneen vahingonteon ja näpistyksen tutkintakansioon.
Ihan vasiten kysyin, teenkö isonkin rikoksen jos julkistan hiipparin nimen ja mahdollisesti naamakuvankin esimerkiksi tällä palstalla tai facebookissa. On kuulema synti ja rötös semmoinen. Mutta onhan se jukoliste minun mittapuullani isompi rike hiippailla toisten nurkissa tihutöissä.
Ei, en minä vielä sen rutjakkeen nimeä tiedä, mutta jos joskus joku saadaan tilille niin jotenkin minä koodaan naamat näkyviin.
Noh, se siitä ja jatkoa piisaa.
Tänään ei tämän kummoisempaa. Äitikulta liikuttui kyyneliin asti Kanadan terveisistä, paljon kiitoksia välitetään tässä näin: KIITOS!
Tähän loppuun vielä vähän inhorealistista faktaa ja tekemällä tehtyä valitusta.
Monissa blogeissa esitellään usein valtavan nättejä kuvia milloin mistäkin hedelmäasetelmista. Ei niissä näy kolhuisia omppuja ja banaanitkin ovat hyvin siveellisiä, rupsahtaneista viinirypäleistä puhumattakaan. Eikä kukaan ole varmasti ikinä nähnyt elävää banaanikärpästä.
... tolleen täydellisen nätti pitsikuvio palaa ja kynttilä on kaunis kuin koru.
Minä tykkään turvallisuussyistä polttaa noita isompia kynttilöitä erilaisissa lyhdyissä ja kipposissa. Kun talossa vaikuttaa neljä vähäjärkistä pöhköä kissaa, ei turvallisuutta voi liikaa maksimoida. Aina sattuu ja kolisee kuitenkin.
Pitkät antiikkikynttilät ovat meillä yleensä täysin no-no. Aina joku hölmö katti semmoiseen häntänsä heilauttaa ja säntää karkuun perskarvat savuten jolloin kynttilä yleensä heilahtaa ja pahimmassa tapauksessa kaatuu.
Isot hurrikaanilyhdyt ovat ehdottomia suosikkejani. Ne eivät heilu vähästä ja kynttilä pysyy turvassa siellä sisällä. Ostin tuossa äskettäin taas yhden kipon, kissan yllättäen särkemän tilalle.
Tälläsin ison kynttilän sinne ja eikun palamaan. Kun kynttilä oli palanut loppuun, lyhdyn pohja näytti tältä:
Siivoton sotku sulanutta steariinia jäkitti ikävästi alapohjan poimujen mutkissa. Eikä sitä loppuklönttiä tietenkään saa irti kokonaisena. Se pitää särkeä. Ai että kun on tyhmää hommaa. Milloin milläkin astalolla sitä kovettunutta steariinia pitää hakata, kynnet päreinä kiskoa ja raapia ennenkuin irtoaa pikkuisina palasina.
Varmaan joku niksipirkan tai marttojen ohje tuohonkin hommaan olisi, ei vain ole vielä kiirinyt korviini.
Sitten se lyhty tietenkin pitää pestä koska lähmäisiä sormenjälkiä on pinta himmeänä.
Olin tällä kertaa ennakoiva (mielestäni ylen fiksu) ja hulautin merisuolaa roiman kerroksen pohjalle. Eipä ainakaan toista kertaa mene steariinia pohjan uurteisiin. Uusi kynttilä sisään ja tulta perään. Nyt näyttää taas hyvältä, vähän aikaa:
Kummasti kaikki somistuu ja sievistyy kun virittelee söpöjä rusetteja ja tupsukoita sinne sun tänne.
In my dreams.
Tälle päivälle ei siis kynttiläkriisiä kummoisempaa. Nyt minä tarjoilen hevosille iltatankkauksen ja sammuttelen liiat valot tallista. Sitten kerään lukemattomia lehtiä mukaani ja rojautan itseni petiin.
Ei oo pakko valvoo jos ei taho. Eikä jaksa.
Vielä pari päivää uhkaavat pakkasilla, sitten lauhtuu. Ja Possuponille sovitetaan satulaa selkään heti kun alkaa tulla työkelit.
Jee!
PeeÄäss, kyllä minä niin itseäni tänään lämpimästi onnittelin kun työmatka ei kulje kehä kolmosta pitkin. Siellä on tänään kolissut pelti ja poliisillakin on ollut paljon puuhaa. Toivottavasti korvattavaksi on jäänyt vain peltiä ja muovia, ei ihmishenkiä!
VastaaPoistaKotimaan matkailu viehättää, jos saan lisää lomautusta. Jospa sitten vihdoinkin ajelen sinne Karjalan Kunnahille ja majoitun luvattuun pihatorppaan koirien kera. Tai nykytilanteen katsoen tallin vintille. Nukun syvää unta, kun tietää että on kaksi toimeliasta vahtia vieressä.
VastaaPoistaMä AINA ihmettelen Helsingin liikennesotkuja. Ja kehän massiivisia kolarisumia. Mutta pitääkö ajaa keula toisen persiissä? Sitä ei lakeuksien lapsi ymmärrä - mutta täällä sovitaan tien päälle hyvin, kun meitä kulkijoita on niin harvassa. Ja kiire on suhteellinen käsite.
VastaaPoistaKerran Raahessa sattui kolmen auton risteyskolari. Poliisit oli ihmeissään - ruuhkaa risteyksessä kerrassan! Tapaus jäi historian kirjoihin :D
Landella on leppoisaa :P
Huomenna on täytekakkua ja muuta tarjottavaa. Esikoinen täyttää 14-vuotta. Aika kuluu sukkelaan...
Heh, miulle meinas jo häkki heilahtaa kun JULKESIN kesällä harmitella omassa blogissani pupu- ja viiriäiskatoa joka meitä kohtasi. Samaan aikaan lähes päivittäin meidän tiluksilla hiippaili irtokoira joka popsi meidän piskin ruoat kitaansa ja häiriköi kaikkea ja kaikkia. En nimeä sanonut, en omistajan tai edes sen kirppukasan nimeä kenellekään kertonut. Omistaja oli ihan tietoinen että koiransa täällä juoksee mutta asia ei edennyt lukuisista puheluistani huolimatta. Koira eteni ihan samaan tahtiin kuin aiemminkin. Virkavalta oli tietoinen (ei tehnyt mitään) ja kerran koira oli rankkurin huomassa. Todella JÄNNÄN käänteen teki piskin omistaja, oli (omien sanojensa mukaan) hommannut itselleen asianajajan, jonka kehoituksesta mie saisin haasteen oikeuteen ja syytteen HERJAUKSESTA koska olen fb:ssa ja täällä itkua vääntänyt hävinneiden (syötyjen) eläinteni puolesta ja suivaantunut piutpaut välittävästä koiran omistajan käytöksestä. Miulla nyt meni ihan ohi, että KETÄ olen herjannut?? Röllipeikkoa? Susikoira Roita? ???? Kenenkään nimeä en ole koskaan missään maininnut, hän on sen aivan itse päänsä sisällä kuvitellut. No, se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Ei sillä, että täällä olisi mitään koiraa kalikalla hakattu, mutta kipakasti tarttui toimeen omistaja, täytyy sanoa. :O Mie lähen lusimaan kun meillä laukkaa irrallinen koira. ??? Ei voi ymmärtää.
VastaaPoistaSuomessa ihan vähän hyysätään rikollista.
Niin ja meidän kissa istui kerran tuikkukynttilän (palavan) päälle. Aika ripeään tahtiin siirtyi muualle istuksimaan. ;D Balls on fire, tosin tyttökissa kysessä, mutta sillee kuvainnollisesti.
Mä irrottelen ne kynttilänjämät purkeista ja purnukoista silleen, et laitan purkin kuumaan veteen ja sit ku steariini on pehminny, ni se lähtee helosti pois. Niiku lämmintä muovailuvahaa irrottais.
VastaaPoista-30 kuulemma kotimaan kamaralla... Ei oikein hotsittais tulla sinne : )
VastaaPoistaJoka tapauksessa iltasella jo niissá maisemissa takaisin.
Eli tervehdys vielá kerran tááltá Teneriffan vehreydestá : )))
Kanaemolle kuin myös muille naapurien koiriin kyllästuneille!
VastaaPoistaOikeuskin voi joskus tapahtua koirien tekosien suhteen.
Minun pihassani naapurin koira pentunsa kanssa teki selvää kahdeksasta maatiaiskanasta mutta joutui todellakin edesvastuuseen!
Jos kiinnostaa lue tarina blogistani: lokakuu 2010. Kyllä rikosilmoituksen teko kannattakin. Tosin kanat pysyy kuolleena.
Vieläkin kirvelee sielua!