Hankirallia

Kuva sen kertoo. Joku pikkuinen on pinnistellyt vimmatusti pihasaunan alle turvaan, ilmeisesti kerkesi.

Hankirallia saatiin tänään vähän epätyypillisessä muodossa. Se oli tuuli jonka ulinaan heräsin 6.14 ja jonka ansiosta en ole sen jälkeen ihmeemmin levännyt.

Puoli seitsemältä aamulla hiippailin talliin tsekkaamaan, että kaikki on varmasti hyvin. Uniset hevoset siellä ihmettelivät liian aikaista visiittiäni. Pyytelin sorisorianteeksi ja kipaisin takaisin vällyjen väliin tunniksi. Ja sitten vielä takaisin peiton alle kun hevoset oli ulkoistettu.

Ei sitä voi nukkumiseksi sanoa, ajanhaaskuusta ja väkisimakuuta. Parempi panostaa pitkiin yöuniin kuin yrittää jo kerran heränneenä vaipua takaisin elvyttävään uneen.

Niin se tuuli. Peeveli sentään kun se on jaksanut tänään puhkua. Minä luulin, että vuodet Espoon tuulisella rannoilla asuneena olen karaistunut kuin Myrskyluodon Maija. Katinvillat. Aina vain palelen, oli tuuli pohjoisesta, Siperian peräaroilta tai etelästä. Kyllä se näinä talvikuukausina kirpaisee ikävästi. Lämmin kuin itänaapurin pääministerin katse...

Huima tuuli siirteli hankia. Lunta nyt sinänsä ei mainittavammin satanut, mutta tuuli siirsi entisiä kinoksia uusiin paikkoihin. Päivän aikana pihaan ilmestyi ihmeellisiä poteroita ja dyynejä.

Koko päivän seurailin silmä kovana hevosten puuhia. Oltiin valmiina ottamaan ne talliin heti jos näyttävät siltä, että tallin fasiliteetit olisivat houkuttelevampi vaihtoehto kuin ulkoilmaelämä. Mutta ne vetivät häntä suorana hullunrallia ympäri tarhaa, välillä hautasivat turpansa heinäkasaan ja nukkuivat tyynesti. Pylly tuulta vastaan ja unta nuppiin. Helppoa kuin hevosen elo.

Lienee sanomattakin selvää, että tänään jätin sovulla väliin kaikki aktiviteetit joissa mukana olisi viisisataa kiloa hölmöä hevosvoimaa.

Päivä meni siis lehtipinon vajuttamiseen, tuvassa köllöttelyyn ja muutenkin ihan vaan laiskottelulle.
Äitikulta veivasi pastakoneellaan 120 rapsakkaa karjalanpiirakkaa. Piirakkapulikka on ihan amatöörien kapine, tosimummot lasettelevat piirakkakiekkonsa pastakoneen läpi.

Muistan hyvin kun joskus muinaisella viime vuosituhannella aamutv:n lähetyksessä muuan neropattikokkitäti veivasi piirakkapyöröt pastakoneen läpi. Ja samana päivänä halpahallien varastot hupenivat pastakoneista. Näin se menee, aika tavaran kaupitsee.

Illaksi näyttää tyyntyvän sekä tuuli että lumituisku. Lumitöitä ei ainakaan vielä ole tehtäväksi asti. Jätetään oikein reilusti kolattavaa huomenna saapuville hiihtolomalaisille. Siskolikka varmasti arvostaa tehokasta niska-hartiajumppaa jota lumikolan liikuttelu parhaimmillaan tarjoilee. Ja kolme teinipoikaa ihan varmasti kiljuvat riemusta päästessään lapiohommiin.

Hokipoika varmasti lämii innoissaan hevostarhasta sontakikkareita ilmaveiveillä lantalavalle. Pitää varmaan hankkia työsuhdemaila, se Kanadanreissulta tuomansa aarre ei ehkä pääse sontalingoksi.

Näihin positiivisiin toiveisiin on hyvä päättää tämän Laiskiaissunnuntain päiväkirjamerkintä. Tiistaina on luvassa Laskiaispullaa, kermavaahdolla ja hillolla tietenkin. Alakuvassa kirsikkana kakun päällä Tallikissa Veli Milton. Se kiltti kissa.