Alkaneen viikon kunniaksi äly oli sukkela kuin etanalla, vauhti ja ajatuskin aivan yhtä tahmeat.
Mikään juhlamokka ei meinannut aamulla riittää, minä yritin ja yritin saada kofeiinitasapainon balanssiin mutta ei, väsytti vain.
Ihan oli jonninjoutava ja turha esitys tämä maanantai.
Kauppareissulla törttöilin -luoja tietää miksi- ... puhuin ajaessa puhelimeen ilman hf-piuhaa ja kas, se syntihän näkyi poliisin valppaaseen silmään. Tätä en vielä tuossa vaiheessa tiennyt. Kurvasin huoltiksen pihaan ja pamautin penkkaan. Ei se sisäänajoväylä ollutkaan ihan niin leveä.
Keplottelin (ihan omin avuin) sammahtaneen autoni kinoksesta ja hyvä etten peruuttanut maijan nokkaan, olivat viekkaasti siinä takana blokkaamassa mahdollisen karkuunperuuttamisen.
Oli kuulkaa ylikonstaapelilla naurussa pitelemistä (toinen nauroi häpeämättä ääneen) kun tuli puhuttelemaan.
Ei niitä niinkään se minun penkkaanajoni häirinnyt mutta se kännykkään puhuminen oli rikesakon arvoinen suoritus. Ja mikä parasta, minä vastasin kun odotin sitä soittoa ja sanoin: en voi nyt puhua, ei ole handsfreetä, soitan kohta koulunpihasta....
Niinpä minä sitten istuin maijan takapenkillä (kova istuin) ja kuuntelin kiltisti nuhteet. En kiistänyt puhumistani ja kuittasin viisikymmentä euroa rikesakkoa syntilistaani.
Naureskellen poliisit toivottelivat hyvää matkaa. Onneksi en nähnyt ilmeitä sillä maijan nokan ympäri kiertäessäni meinasin lipsahtaa kyljelleni, siinä oli pliukasta. Ja sitten hyppäsin autoon ja kurvasin mittarille. Poliisit eivät onneksi tulleet huomauttamaan siitä, että siirtäessäni autoa en ollut kiinnittänyt turvavyötä. Ei niillä olisi enää pokka pitänyt.
Kotiin pääsin onneksi ihan ongelmitta. Perillinen istui pää punaisena vieressä ja mäkätti koko matkan.
Olenpa nyt antanut aihetta moneen hauskaan saunaillan tarinaan, pitäkööt hyvänään. Herrasmiehiä ehdottomasti ja tekevät oikeasti työtä jolla on tarkoitus. Ilolla maksan sakkoni ja pidän jatkossa huolen, että handsfree on aina korvalla kun käynnistän kiesini.
Taitaa olla viisainta siirtyä tallikäynnin jälkeen vaaka-asentoon ja toivoa, että huominen on parempi päivä. Katseeni on vähintään yhtä uninen ja sumea kuin Veli Miltonilla. Hyvää yötä!
... Hyvää syntymäpäivää Titalle :D
Jahas... koettelemusta piisaa. Onneksi universumin Suuren Lain mukaan tiedossa on sitten a) lisää vastoinkäymisiä nipussa tai b) tasaista ja rauhallista. Eiks ole mielenkiintoista... toivotaan vaihtoehto beetä.
VastaaPoistaOletko huomannut, että poliisit on nykyään ihan kakaran näköisiä... kerran mietin tosissani, että onkohan konstaapelilla vielä ajokorttia 8)
Ja kiitokset onnitteluista. On se saamarin juhlavaa olla 47-vuotias... tuossa vuosiluvussa ei ole mielestäni mitään kiehtovaa. 46 on sentään täys kymppi. Eli 4+6=10. Eli jokin matemaattinen loogisuus.
Pitänee ottaa konjakki, että pystyy visioimaan jonkin hienon jutun tähän vuodenvaihtopäivään. Sain sentään loistavan kokohieronnan Maestrolta. Kyyyyyllä teki hyvää. Suutarin lapsen kengät on puristaneet pari vuotta. Suurin piirtein sen verran on edellisestä hieronnasta. Sekin maksullisen miehen luona. Heh!
Oi kuinka kauniita kissakuvia!!
VastaaPoistaAinahan sakko on paikallaan. Mulla ainakin jo ensimmäinen aikuisiässä huolimattomuuttaan saatu autto muuttamaan ajotapaa rauhallisemmaks.
Juu, Pappa on oikeassa. Sakko satunnaisesti pitää kuskin aisoissa.
VastaaPoistaTänään jemmasin puhelimen perssauksen alle, yleensähän se on sylissä jotta osuu käteen tiukemmassakin liikennetilanteessa :D
Ja melkein hirttäydyin ajaessani handsfreen piuhoihin. Minä, neljän ruuhka ja sutturainen myttyrä ohutta kumipiuhaa emme ole toimiva yhdistelmä.
Onneksi puhelinta ei tarvinnut bärssen alta kaivella vaan sain ajella suht rauhaisin mielin. Lähitulevaisuudessa olen pakotettu asioimaan nenäkkäiden puhelintarvikemyyjien luona. Gnnnh.
Tita sai täsmälahjan, ihanaa! Ja olen tehnty saman viiltävän havainnon kuin Tita. Nimittäin sekä papit että lääkärit että poliisit, ne ovat lähes järkiään nykyisin minua nuorempia! Hyvänen aika...