Aamuhetkiä

Hyvää Syyskuuta!
Vieläkin boikotoin Höstvisa -laulua ja muita syksyn mollisointuja.
Kullervo The Kukko marssii tässä pontevana poikana aamulaululleen. Asettautui oikein tanakkaan hevilaulajan haara-asentoon ja hihkaisi Ihhihhhiiii -huutonsa. Siinä vaiheessa kun aidan raossa zuumaillut kuvaaja tyrskähti harkitsemattomaan ja hyvin moukkamaiseen hihitykseen, Kullervo päästi oikean kiekaisun. Se eka oli vasta äänen availua.

Heltta ylpeästi heilahtaen Kullervo poistui näyttämöltä herättelemään aina vain aamu-unisempia Rouwiaan. Wanhan liiton ruskeita on kolme, yksi vanha valkea Britney ja Pataässä. Pieni on Kullervon haaremi nykyisin.

Kasteinen ruoho kasteli muoviläpsykkäissä hiihtelevältä villasukat joten kipaisin hakemaan kumpparit.

Sumuisen aamun parasta antia on käppäillä pihalla. Sumun hälvettyä kasvimaalla näytti yhdellä kulmalla tältä. Kuihtuvaa kauneutta ja lakastuvaa lumoa. Yksi pakkasyö ja se on siinä.
Nyt olisi äärimmäisen hyvä aika poimia yrttejä kuivamaan... pitäisi vaan saada aikaiseksi.

Sattuneista syistä johtuen, mieli ei mettä keitä. Mutta niitä mietteitä pohdin yön usvaisina tunteina enkä vatuloi niitä tässä puolijulkisessa päiväkirjassani. Harmillisen usein nykyään joutuu pohtimaan ihmisten motiiveja tehdä niinkuin tekevät. Ja etenkin, miksi jättävät tekemättä sen mikä on sovittu.

Heleän valoisana hehkui tämä Titan tuoma kirjava Saarnivaahtera. Kaunis kuin koru. Toivottavasti se tuossa paikallaan viihtyy ja vähitellen jättää jalkohinsa vasemman reunan angervon.
Omenapuiden alla seisoskeleva saa äkkiä päänsä kipeäksi. Kypsät hedelmät kopsahtelevat maahan.

Eilen torpalla piipahtanut tuttavapariskunta sai mukaansa muutaman kassillisen päiväntuoreita omppuja. Liian kanssa niitä on tänäkin vuonna ja varmasti jää osa tilhillekin syötäväksi. On niin mukavan näköistä kun vinkeät takatukkalinnut nokkivat latvaomppuja. Mehustamolle viedään vain jokunen kymmenen kiloa, mehuja on jo nyt niin paljon ja viime vuotista omenamehua on vieläkin pakkasessa. Loput jaetaan niille jotka tarvitsevat.

Nämäkin kaverit odottelivat aamuomeniaan...

Metsänpoika on aina valmis kuin partiopoika, tammalla vähän pidemmät piuhat ja hitaampi sytytys.
Aloitin pitkänaamoille eilen valkosipulikuurin, molemmat saavat iltaruokiinsa vampyyrinkarkottajaa. Toivottavasti myös turhat flunssapöpöt pysyvät kaukana. Onhan se hauskaa kun hevonen hönkäisee kunnon dagen efter -huurut suustaan. Onneksi vanhan viinan käry on heistä poissa.

Torpan tilusten yllä reviiriään pitävä haukka istui sähkölangalla, isona ja ruskeana. Harmi etten saanut kunnollista kuvaa, mikään kameran säätö ei saanut haukkaa ja aamu-usvaa näyttämään hyvältä yhdessä. Livenä kyllä mutta kuvana ei. Ei sitten. Haasteita elämään ja täydellistä usvahaukkakuvaa väijymään.

Veli Winston juoksi jostain haukan vartioiman metsän siimeksestä marmattamaan Tupaterrierille jotta tassut kastuu. Mahanalus kastuu. Häntäkin piruvie kastuu. Semmoista se on. Onneksi Nasse-setä putsaa ja hoitaa.

On se vaan kummallinen koira, huoltaa näitä huolettomia kattiveljeksiä kuin omia pentujaan.
Nassella taitaa muuten vähän kuulo reistailla. Haukahtelee välillä omiaan ja näkee ilmeisesti kotitonttuja tai muuta pikkuväkeä siellä, missä me muut ei nähdä kertakaikkiaan mitään. Vai onko ihminen sittenkin se sokeampi osapuoli?

Onneksi ne viheliäiset viime talvena piinanneet eturauhasvaivat jäivät yhdellä jarrupiikillä ja lääkekuurilla historiaan. Terveyttä ja pitkää ikää toivon tuolle mainiolle Koiranviran haltijalle.

Jätin aamukävelyni päätteeksi kissan nuolemaan tassujaan ja loikin itse aamukahville.
Päivän ohjelma täsmentyy vielä moneen otteeseen. Otteesta puheen ollen, on vähän vaikea saada otetta mistään. Pitäisi siirtää niitä heinävajan romulautoja paikasta toiseen, paikka vaan on mulle ihan pimennossa. Kun rovioon niitä ei sitten voikaan laittaa. Älkää kysykö miksi. Tässä on Näkemysero.

Lampaille tekeytyy uusi hieno säänsuoja syksyn sateita (juu, nekin ovat ihan pian käsillä) ja kylmiä tuulia vastaan. Keritseminen on pakko jättää jonnekin lokakuun puolelle, sitten kun niillä on vedoton ja kuiva suoja tallin puolella. Eipä sillä keritsemisellä ole mikään kiire, näin minua valistettiin kun kyselin. Olisi hauskaa saada ne villat ihan langoiksi saakka, täytyy selvitellä millaisia minimimääriä lähtevät ylipäätään langoiksi asti puljaamaan.

Mukavaa Syyskuun alkua sinullekin!