keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Helmoin heiluvin

Jo vain, miun pien ponnysein -leikki siirtyi uudelle tasolle.
Molemmilla puutarhatontuilla on nyt sadekelin mekot.

Ovathan nuo hevoskokoiset (130 ja 140 cm) loimet vallan reiluja pienille poniineille, mutta veikkaanpa, että räntäsateessa kelpaa reilumpikin kolttu.

Periaatteessa saavat kirmailla paljain persauksin mutta viimassa ja sateessa ei tarvitse hevosenkaan kärvistellä nakuna. Ikäväähän se olisi omallekin kohdalle osuessaan.

Mahavöissä on kivasti kasvunvaraa ja heinän menekistä päätellen sitä vielä tarvitaan.

Sinänsä mielenkiintoista, hevoset ovat kuitenkin vihreän syötävän keskellä ja mussuttavat silti viimeistä kortta myöten kuivapaalinkin.

Viikonloppuna siirrän kopsukkaiset toiseen aitaukseen, syökööt sen mitä siellä nyt on tuoretta ja kuivaheinää lisäksi. Sitten se alkaakin pakkasten myötä laidunkauden ilot ja helppo elämä kääntyä lopuilleen.

Sunnuntaina tulee manikyristikin kotikäynnille. Kyllä kelpaa. Olla hevosena Torpalla.


Päivä meni töiden osalta vähän poskelleen ja vinoon. Ei oikein tullut mistään mitään... eikä se johtunut pelkästään omasta vätystelystäni. Illalla otin loppukirin päivän hommiin ja nelistin pitkin pihaa välillä kottareita kiidättäen, välillä rouwain munauksia taskuissani varjellen.

Tipuja on nyt kolme. Vanha silkkirouwa (pyöreän tornin porukkaa) jemmailee helmoissaan pientä piipittäjää. Nuorempi silkkirouva näyttää vuorostaan viihtyvän luudan varjossa. Eikä tarvitse olla nobelisti älytäkseen että hautomisvietti on kova. Joten kohta tipusia on neljä.

Ansaitsin aherruksellani saunan lempeät löylyt. Iso-J raapi saunan ovea kateellisena, ei saa tulla rannehaavoineen saunaan. Vasta kun tikit on pois, pääsee liottamaan itseään löylyihin. Sääliksi käy (melkein).
Reinokuosinen Rhino
Huomenna pitää kyytiä perilliset kaupunkiin ruopattavaksi, perjantaina on koulukuvaus ja eräillä on otsatukat kuin ruuna Reippaalla. Samalla täydennän rehuvarastoja ja muutama muukin asia ns. puutelistalla vaatii pikaisia toimenpiteitä.

Sää on mitä on, syksyksi tämä kääntyy. Koivut ovat aamu aamulta kalvakampia. Eivät kunnolla keltaisia mutta kuitenkin vähemmän vihreitä. Ihan justiinsa niitä hiirenkorvia kytistettiin. Aika on taas kerran saanut siivet.

Tämmöistä tänään, ei onneksi mitään mullistavaa. Hevosten mielessä rättisulkeiset olivat varmasti luonnonlapsille pienoinen järkytys...

Nyt elvyttäviä kauneusunia! Tulevat tarpeeseen.


5 kommenttia:

  1. Meidän edesmenneet luonnonlapset ahdistuivat loimista ihan ilmiselvästi. Koska ne eivät niitä turkkinsa takia tarvinneet yleensä laitumella, niin säästin kärsimykset lenkkien jälkeiseen kuivatukseen talvipakkasilla.

    Ruuna varsinkin oli naama pitkällä loimen kanssa - liikkuikin ihan tönkein jaloin ja korvat olivat aivan takaviistoon koko ajan kun loimi oli päällä. Ja se loimi istui ihan loistavasti - mutta mentaalipuolella se ei näköjään istunut ollenkaan. Ei ne ymmärtäneet minun huolenpitohalujani... tai ainakaan arvostaneet :D

    VastaaPoista
  2. Reinolle Rhino : ) Niin se olla pitää. Tosi hyvä loimi. T. nimim. Kokemusta on.

    V-R on reinoillut jo useamman talven, pikkupojat saavat edelleen viilettää nakuina. Jos räntää sataa vaakasuoraan, niin käyttäkööt hyväkseen sisätiloja kun sellaiset on.

    Kävin muuten Siuntion kalasavustamolla ja verkkoon tarttui laatikollinen savustettuja kampeloita ja eiku syömään : )

    VastaaPoista
  3. Reinokuosi kahisten Metsänpoika odotteli aamuheiniään. Liikuttava näky. Pikkuinen poikanen isipapan aamutakissa ;-)

    Pilvimassa puhaltui aamulla pois ja saatiin oikein nätti päivä.
    Perilliset on käytetty piänleikkuussa ja nyt kelpaa laittaa likkalapset koulukuviin. On se sekin melkoinen pisnes. Miksiköhän kouluja ei velvoiteta käyttämään paikallisia kuvaajia? Minusta on aika ärsyttävää, että kuvaaja tulee matkojen päästä ja eurot pyörivät muihin pitäjiin.

    Maksaisin paljon mieluummin nekin kuvapakettien kympit oman kaupungin yrittäjälle. Mitä koulu mahtaa hyötyä tästä kuvamonopolista?
    Kysyisin koulunjohtajalta jos kehtaisin... taidan olla parantumaton nynny :-(

    Heinää tuli kakkoskeikka ja kolmas joskus ensi viikolla, riippuu säistä.

    Titan kanssa pistetään kalenterit kohdilleen ja kenties kotka laskeutuu Majakarin koordinaateille vielä ennen lumia. Nyt on turha yrittää ujuttaa miukulaistuliaisia kotiin.. nuppiluku on niin täysi. Moneksi vuodeksi, toivottavasti.

    Kanasia voisin toki matkalta napata kyytiin jos Isa Browneja on jollakulla liikana välillä Joensuu-Iisalmi-Raahe. Pienet poikkeamat reitiltä mahdollisia.

    Nyt taitaa olla aika kömpiä akkainlehtipinon kanssa sänkyyn. Viimeviikkoisetkin ovat tosin lukematta...

    VastaaPoista
  4. Tjaahas... sitä tarjotaan munnukantekijöitä matkaseurana :D Kotkottava matkaseura... Ei ole tiloja... elä tuo. Kiinnostava ajatus silti kerrassaan! Munnukanpyörittäjiä tarvittais. Meillä kuluu munia kerrassaan keittiöaskareissa kiitettävästi. Eli munnukat olis tervetulleita tuliaisia!

    Katastellaan Iso-Jiin toipumista ja mahdollisia matkasuunnitelmia. Mun kalenteri kyllä elää ja joustaa jos tulet arkiviikon aikana. Call me...

    VastaaPoista
  5. Viikolla 38 olis ke-pe hyvää vapaata...? La ja Su koulutustöitä. Seuraavalla viikolla ke-to löysän näköistä. Viikonloppuna messut. Se vie perjantainkin. Katohan ommaan kalenteriin ja plääneihin... :D

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com