Sadepäivinä sisätiloissa ahkeroiva kauhukaksikkomme jaksaa yllättää.
Veli Milton on Jack-in-the-box -tyylisesti hankkiutunut yllärilaatikkoon. Ei (vielä) osaa sentään pongahtaa vieterikissan tavoin boksista ylös, mutta kissarötkylän taipumukset tietäen, sekin on mahdollista.
Jaksaa sataa, totta tosiaan ja tosi kuin vesi.
Eilinen reissu eteläisen maakunnan puolelle oli ihan leppoisa mutta illalla väsymys korjasi satoaan. Olin jo ennen kahdeksaa peittojen alla. Ei minusta olisi The Stigiä paikkaamaan. Tai sitten mersuilla kurvailu on hyvin raskas laji. Henk.koht. mielipiteeni ko. merkistä vahvistui entisestään, tylsiä ikämiessarjan kiesejä kaikki tyynni.
Autovaihdon suoritettuani kurvasin paikalliseen ratsastustarvikekauppaan. Hurjan kiva ja mukava ihminen siellä olikin, terveisiä vain ja kiitoksia. Hepat saivat tuliaisia ja minä uuden lämpimän takin.
Haahuilin myös hetkisen parissa muussa paikassa, mukaan tarttui kukkasipuleita. Niitäkin kovin maltillinen määrä, mikä sinänsä on pienoinen ihme. Yleensä menetän itsehillintäni ja kaiken kontrollin koreiden tulppaanipakkausten äärellä. Ja nekin päätyvät useimmiten myyrien ruuaksi talven aikana.
Sitä minä vain mietin, että miten me ennen suunnistettiin kun ei ollut googlemapsia ja muita nykyajan opastajia käytössä? Paperikartta, tuuri ja muuttolinnun vaisto? Ja aina on päästy perille.
Oli niin helppo kurvailla kun olin tsekannut kohteet ja niiden sijainnin etukäteen netistä. Navigaattoriahan mulla ei ole, en koe tarvetta moiselle kun liikun lähinnä näissä tutuissa ja pienissä ympyröissä.
Tänään on syytä kiiruhtaa piiiiitkän ostoslistan kanssa rautakauppaan, puutavara on jo tilattu.
Toisaalta tekisi mieli ryömiä Miltonin tavoin laatikkoon ja nukkua tämä kroonistunut väsymys ja vaivat pois. Mitähän sitä tekisi...?!
Ai joo... tänään on Autoton päivä. Ja paikallinen Osuuskauppa juhlii näyttävästi rakentamansa uuden ajoreitin avajaisia. Osasivat nekin pölvästit päivän valita siltansa avajaisille. Tai sitten tuokin on vain yksi uusi esimerkki siitä, että osuuskauppa tekee mitä tahtoo ja muista viis :-)
Koska minusta tulee näköjään sateiden pitkittyessä kiukkuinen, olisi parasta tehdä seuraa Veli Miltonille.
Juu - minuakin ottaa päästä kaamee veden lotina ulkona. Sain postissa pari pioninjuurakkoa, toinen ihan hybridi (googletas Sunnu Girl!!!) ja halvatun kallis. Toisen nimi oli 'Zachemzchuznaja Rossip'. Että nimessä piisaa.... 8) Mutta uusi pionimaa on perustamatta. Urheasti koitin kuokkia Arbtarumissa maata veden kaatuessa taivaasta. Sitten luovutin... paskat. Päivä se on huomennakin... tai joskus.
VastaaPoistaTyrnimummo ei ollut saapusalla, yritän huomenna uudestaan.
Ai pahus, kirjoittelin aamukommentin mutta se ei näköjään pysynyt tallessa. Outo, oudompi blogger.
VastaaPoistaTulin vain ilakoimaan, että tänään on saatu näköhavainto auringosta eikä nytkään sada. Perillisten koulumatkalla saimme ihailla kultaisia lehtiä ja taivaan vahvoja värejä. Hieno reittikin sinne koululle, kapea tie kiemurtelee mäkisellä ja mutkaisella harjulla.
Jos olisi aikaa ja innostusta, ottaisin sekä kameran että fillarin ja jalkautuisin maastoon kuvaamaan syksypäivää. Mutta ei, tänään ei oikein ole semmoiselle iloittelulle aikaa.
Hieno pioni Sunny Girl, tosi kaunis. Sitä toista en edes yrittänyt kirjoittaa, varmaankin jotain hyvin Kirkkaan Punaista? Aatteen punaista? Minulla on nyt pionifrustraatio, eikä se edes johdu pioneista. Vaan pionien toimittajien virheistä.
Pionit ovat itsessään aina kauniita, kaikissa väreissään. Mutta jos minä ostan pionin nimeltä Whopper, minulla lienee oikeus odottaa, että minä sellaisen myös saan? Eikä tuo Whopper ole edes ainoa väärä lajike *angstangstangst*
Ja nyt kiukuttelut pois, päivän hommat painavat päälle. Ja kissanpirulaiset lentävät kohta kaaressa pihalle, hirveä jytinä ja mattojen rullallejuoksu. Ei käy! Ei kertakaikkiaan nyt käy semmoinen meno.
Lukemat matkamittarissa ovat nyt 29897... viikonloppuna taitaa vaihtua uusi kymmentuhatluku, voi kehnolainen sentään, en olisi uskonut.
VastaaPoista