Aamu alkoi ihanasti. Olin juuri saanut hörpätyksi aamun ekasta mukillisesta kaksi kulausta. Hellan kello näytti 06.08 ja pihatielle kääntyi punainen Scanian nokka ja perässä paku.
Kuormurin lavalla kökötti pikkuinen ja sievä minikaivuri ja astetta jykevämpi Bobcat.
Se, onko minikaivuri oikeasti minikaivuri tai joku muu särkemiseen tarkoitettu kone, on sivuseikka.
Parasta hommassa on Erkki. Iso, nallekarhumainen ja armottoman huonokuuloinen mies joka näitä koneita käyttelee.
Ja Erkkihän jyryyttää. Lavalle on kertynyt hyvin palvellutta harkkomurskaa monta kauhallista.
Voi elämä, Erkin koneiden serenaadit ovat musiikkia korvilleni! Ne laulavat ilohymniä tallin syntymiselle. Tanssisin jos osaisin!
Ensimmäinen kuorma purkumurskaa lähtee pian viimeiselle matkalleen. Tai en minä tiedä kiertääkö kiviaines ikiajat ihmisen palveluksessa. Olisihan se hyvä jos voisi uudelleen hyödyntää vaikka tienpohjissa tai ... jossain. Oli meillä toiveina, että nyt purettavien lampolan korokkeiden täyttösorat oltaisi voitu itse käyttää tallipihan pohjassa. Mutta kun soraa on vain 25 % ja loput vanhaa tiiltä, betonilohkareita ja sotavuosien röppölaastia, eihän sitä Erkkikään siivilöi puhtaaksi.
 |
| Kuuden työtunnin jälkeen |
Erkki on kiva ja Erkki hoitaa homman!
Kuvia kertyy lähipäivinä lisää. Paitsi Erkistä joka ahertaa jo huomenna toisella työmaalla, kultakaivoksella naapurikunnassa. Kiireisiä miehiä nuo kullanarvoiset minikaivurimiehet!
Samaan aikaan kun Erkki koneineen ahersi tallityömaalla, me ahersimme omenatarhassa. Olisi pitänyt laittaa hokikypärä päähän kauden alkamisen kunniaksi, kiitettävän kovaa tuli irto-omenaa niskaan. Eniten jännäsin sitä, että napsahtaa omppu ns. napakymppiin ja saan mustan silmän. Ei sitten käynyt niin.
Parisataa kiloa omppuja on jo matkalla mehustamoon. Jäi tilhillekin syötävää.
PeeÄss: kiitos kaunis Titalle kommentistasi. Tämmöistähän tämä elämä näköjään on. Ja hyvä näin. Nytkin sataa tasaisen pskamaista tihkusadetta ja piha hiertyy pilalle koneiden alla eli mitä tätä kaunistelemaan. Näin sen pitää olla, arkea ja sen omituisia iloja.
VastaaPoistaMukavaaha tollast hommaa on kattella ku jälkee syntyy samantien.
VastaaPoistaPäivän teksti on sitten ihan sekava kun olen sitä pitkin päivää updeittaillut. Iloinen yllätys oli se, että koko päiväksi laskettu urakka oli tehty vajaassa seitsemässä tunnissa. Se summa mikä tässä työssä nyt säästyi, pannaan iloisin mielin tallipihaan. Paitsi että pihamies ei jouda ennen lumia uusille työmaille... Nooh, katsellaan. Astetta enemmän haastetta.
VastaaPoistaNaapurin mummeli toi kolme kiloa kiloa niitä pieniä rusinanmakeita luumuja joista mie tykkään ihan mahottomasti. Suu jo napsaa kun yritän kuumeisesti hakea rommiluumujen ohjetta. Jossain se mulla oli... mutta missälie hukkapiilojemmassa. Huomenna rommikauppaan ja sitten shäilötään *hik*
Kyllä koneiden kanssa tulee vain etevästi selvää jälkeä! Alkaa näyttää jo hienolta - se vanhan purkaminen ja pohjien rakentelu on aina yhtä tylsää, turhauttavaa mutta ah niin välttämätöntä.
VastaaPoistaKadehdin omenasatoanne! Hieno! Tiesitähän että kuvurissa kuivatut omenasiivut ovat tosi herkkua snacksia? Mitä kiukkuisemman makuinen omppu, sen parempi kuivattuna.
Huhuu Nemppalasta syyssateen keskeltä. Toivottavasti Erkkiin ei iske kaukokaipuu, eikös kesällä joku minikaivurimies huristellut Hangosta läpi Suomen maan. Viikot vilahtelevat ja ihanaa viikonloppu on juuri nyt parhaalla puolella. Viime viikonloppu kului pallojahdissa, oikein kilpailuhengessä joskaan lopputuloksessa ei ole kovin paljon kerrottavaa...Sitten Ronda-neidin kannutusjoukoissa Porvoon koiranäyttelyssä. Oj, hon var så fin flicka:)! Tsemppiä tallityömaalle ja terkkuja kaikille Torpalla niin kahdella kuin neljällä jalalla kulkeville:)
VastaaPoistaVilkutus ja heipatus Nelsonille! Tänään juuri mietinkin millähän mantereella mahdat viipottaa. Soitellaan jossain välissä.
VastaaPoista