Riihen takaseinää vasten on tuommoinen kummallinen kyhäelmä. Lato, vaja, katos, olkoon mikä hyvään. Takavarastosta me olemme toistaiseksi puhuneet.
Siellä on arvatenkin joskus lammastilan aikoina yövytetty lampaita ja myöhemmin siitä on tullut jämälautojen ja muun roinan varasto.
Oikeassa laidassa (ei näy kuvassa) on vieläkin hervoton kasa naulaista purkulautaa. Siinäpä työmaa odottaa tekijäänsä kun sen rytöläjän selvittelee, lajittelee ja pinoaa nätisti.
Joku meitä edeltävä oli laittanut vasemman reunan kuormalavat ja varastoinut niiden päällä puunrankoja.
Etualalla on paikka hevosten kamppeille, harjapakkeja ja sen semmoista sälää joka aikanaan muuttaa satulahuoneeseen.
Maapohja siivottiin kaikenlaisesta romusta, aseteltiin juurimatto pohjalle ja tehtiin kakkosnelosesta rouheat koolaukset. Sen päälle jätelautaa harvakseltaan ja kas, oivallinen ilmava heinäpaalien säänsuoja on valmis.
Käytävää on tarkoitus vielä vähän tasoitella ja kuorruttaa se murskeella. Kärryillä pääsee reteästi suoraan paalien luo. Pieniä arjen iloja!
Nuo takaseinän laudat ovat kipeästi uusinnan tarpeessa, se kyllä jää ensi kesän hommiksi. Sillä aikanaan tuohon tilaan rakennetaan kesäkanala ja heinäpaalit siirtyvät oikeassa reunassa olevaan isoon tilaan. Kunhan joku siivoaa ne naulaiset purkulaudat pois...
Olen oikein oikein tyytyväinen. Muy bueno.
Tuosta varastosta on helppo hakea hevosten päiväheinät tarhaan, talvitarhahan on siinä aivan vieressä. Perillisetkin saavat heinät helposti niitä odottavien pitkänaamojen eteen.
Tallin heinävarastoon sijoitetaan isommat paalit ja kuivikkeet.
Herkkutatteja on ja paljon! Äitikulta ja perilliset piipahtivat laitumen takametsässä, siellä missä se meidän vartiokarhukin asustaa. Hetki vain ja ämpäri täys.
Ja nyt kysymys. Kannattaako pihlajanmarjoja kuivata talven varalle? Pälähti päähän ajatus, että nehän saattaisivat olla hevosillekin ihan hyviä talvinameja. Minttua ainakin mussuttavat mielellään, sitähän meillä on yrttimaalla hirmuisesti.
Nyt pikasingahdus paikalliseen asiamiespostiin, siellä on ilmeisesti eräs kauan kaivattu lähetys. Siitä lähemmin joskus toista.
Leppoisaa lauantai-iltaa sullekin.
Kyllä kannattaa kuivata pihlajanmarjoja. Niissä on kitkerän maun lisäksi tuhdisti vitamiineja ja flavonoideja. Itse tapasin tehdä niin ennen muinoin ja annoin sitten kevättalvella kaurojen mukana. Talvea myöten ravintoarvot laskevat muussa rehussa, joten lisäilin sitten kuivattuja pihlajanmarjoja. Eivät valittaneet.
VastaaPoistaPäivä koulutustöitä takana ja olo aika tattis. Pienet päiväunet ja tuhdit iltakaffeet ajoivat asiansa ja taas jaksaa!
Oukkei Tita, thanks pal! Mulla oli joku hatara muistikuva mutta kiva kun vahvistit. Meillähän on tallin ylinen pelkkää tyhjää tilaa kuivatella kerppuja ja yrttejä ja säilöä kuivateltuja marjoja.
VastaaPoistaMetsänpojan harja on nyt taas nyrhitty, Nitan sanoen Pikiniraja siivottu ja on niin nätti poika jotta! Ehkä tässä vähitellen jonkinlainen käsivakaajakin kehittyy, enää ei tullut niin härskejä koloja ja vekkejä kuin ekalla kerralla. Silloin tosin lyhensin varsaharjan kokonaan pois.
Veljekset Hulluudessa vinguttavat pihalla hiirtä, perhe on syötetty pyöreäksi pizzerian antimilla ja nyt Mummo saunoo. Kohta on meidän vuoro. Normi lauantai :-)
Sitä ennen vielä pikainen piipahdus kahdessa nettikaupassa. Visa kirkuu kovaa ja korkealta.
Kehuin, että taas jaksaa... paskan marjat.... höpösteltiin tyttöjen kanssa ja sitten surffailin vain netissä. Leppoisaa lauantai-iltaa vain. Ilman mitään suoritteita. Hävettää ihan - pelkkää chillailua vain. Visakaan ei laulanut millään oktaavilla. Huoh... vanha kulunut kroppa nyt nukkumaan ja aamulla freessinä taas pitämään kurssia. Näin se vain nyt menee...
VastaaPoistaVihdoin olen lukenut kaikki blogin päivitykset! Nyt voin kuitata itseni lukijaksi. Kiitos ihanasta blogista, toivottavasti jaksat ilahduttaa ja hauskuuttaa meitä lukijoita vielä pitkään! Oletkos harkinnut kirjan kirjoittamista, siulla kun on tuo sana hallussa :)
VastaaPoistaIitanen, ihanko oikeasti kahlasit kaikki jorinat vuoden 2009 lopusta asti? Jestas!
VastaaPoistaTervetuloa mukaan ja kiitos kiitoksista. Minä olen semmoinen kotikutoinen kyllitäti, en kyllä isommin piirrä ja tekstitkään harvemmin toista lukukertaa kestävät. Mutta näillä mennään, ei mopolla mahdottomiin. Pysy kyydissä!