Pyhäpäivää

Mikäs luterilaisempi tapa pyhittää pyhäpäivä kuin riuska ja rivakka työnteko?
Puolen päivän maissa Harriserkku vetäisi Jonseredin käyntiin ja pihaa kesän ajan hallinnut "tilataideteos" nimeltä Kaupunkilaisen nelimetriset takkapuut muutti sekä muotoaan että sijaintiaan.

Kolilla aiemmin humisseet jyhkeät rungot tuotiin venetrailerilla torpalle ja nyt ne päätyvät pilkkeinä riiheen. Loppusijoituspaikka on saunan uuni.
Elämän kiertokulkuahan sekin tavallaan on.

Älköön kukaan jaaritelko nyt niistä pienhiukkasista ja sen semmoisesta, parempi uusiutuva polttopuu kuin muinainen öljy.

Samalla jonseredin ulvotuksella pätkitään myös hevosten tarhakatoksen runkopuut. Toiveissa olisi saada ne kaivettua metrin syvyyteen ennen routia. Asioita mutkistaa hivenen se, että Iso-J on edelleen enemmän ja vähemmän yksikätinen, rajoittaa kaivuuhommia melkolailla.

Noh, kyllä ne pylväät maahan saadaan, tavalla tai toisella. Tuleehan tänne bobcatmies raapimaan tallipihankin. Luulisi olevan pikkuinen homma kuopaista maahan neljä reikää.

Tuommoiset lauseet joissa kirjoitan luulisi -sanan, ovat yleensä koituneet kärsivällisyyteni koetinkiviksi. Se, mitä paluumuuttajapoloinen luulisi pikkuhommiksi ja urakan irvikuviksi, ovatkin osoittautuneet kaikkein hankalimmiksi. Toivottavasti tämä pylväshomma on oikeasti niin vähäinen homma, ettei siitä saa edes urakkaa.

Unikko alkaa olla jo melko rispaantunut. Mutta kesäkukkien aatelia kaikessa upeudessaan. Kukkii pitkään ja pontevasti, minä tykkään aivan mahdottomasti.

Perilliset nostivat porkkanaa, iso laatikollinen oransseja jytkyjä. Samalla reissulla keräsivät parhaimmat omenapudokkaat talteen, hevosille riittää herkkuja vielä pitkäksi aikaa. Kyllä noilla c-vitamiinipommeilla mojovat talviturkit kasvattaa ja pärjää pitkälle kaamokseen.

Minä tein kolttosia. Jostain syystä sain päähäni viedä loput, unohtuneet ja käymisensä makeasta hajusta päätellen aloittaneet luumut kanatarhaan nokittavaksi.  Voi sitä kurlutusta ja pupellusta kun Kullervo analysoi rouwiensa kanssa luumujen aromeita. Kohta ne varmaan heittävät kännipäissään kuperkeikkaa.

Lampaille ei parane antaa mitään laulattavaa. Huutavat jo nyt hirveällä mölinällä, aivan käsittämätön möykkä. On vaikea luoda lempeitä ja ilahtuneita katseita lammasaidalle päinkään kun korvissa soi helvetillinen konsertti, epävireistä määkinää tauotta.

Mummon residenssin ovikatos voidaan kuitata valmistuneeksi projektiksi. Jopa ne viimeiset listat ovat paikoillaan. On meillä ollut puhetta jostain takorautaisista lyhdynpidikkeistä tuohon etukeulaan mutta ne eivät ole niin olennaisia. Valmis se on. Vihdoin.

Vasemmalla puolella katosta on istuinpenkki laatikkomallia. Sinne on kätsä jemmata kumppareita, pieniä puutarhakaluja ja mitä seniorikansalainen milloinkin hyväksi näkee pistää jemmaan. Näkyypä istuvankin siinä mielellään pihan elämää seurailemassa. Ja kissat poseeraavat siellä myös.

Istutuksia ihmetellään myöhemmin. Ainakin tukevat juurakot humalaa olisi tarkoitus laittaa kiipeilemään.

Käyn kurkkaamassa kanatarhan touhuja ja sitten onkin aika koota porukka koolle pöydän ääreen.
Mukavaa pyhäpäivän jatkoa sinullekin.