Tasapainoilua

Keikarikukko vm-2011

Eilisen käänteisiin on pakko kirjata myös siipikarjaosaston kuulumiset.
Naapurin "välittää vaikka mitä" Setä pöräytti pihaan ja toi laatikollisen kanoja.
Meillähän alkaa Wanhan Liiton rouwain enemmistö kaakattaa jo taivasparvessa ja Kullervo The Kukolla oli eiliseen saakka haaremissaan vain 5 kanaa.

Noh, nyt koitti Kullervolle työntäyteinen syksy, kuusi uutta rouwaa. Nuoria ja munivaisia, parhaita Isa Browneja.

Wanha silkkikukko Gaddafi

Naapurin setä toi myös häkin jossa oli kukko. Torpan kanaloiden kukkokiintiö on ollut täynnä jo kauan. Meillä on vanhan silkkikukon pakolaislauma, nuori valkea silkkikukko ja nuoret keikarikukot, viime keväänä kuoriutuneet veljekset. Ja The Kullervo.

Koska uusin kukko ei mahtunut mihinkään, oli syytä tehdä valintoja, tasapainottaa laumaa. Niinpä nuoret koreat kiekarikukot pakattiin laatikkoon ja Iso-J ajelutti ne tulokaskukon kanssa pölkylle. Asiansa osaava ihminen päästi kukot taivasparveen nätisti ja tuskatta.  Ja sai palkakseen kolme kukkopaistia.

Valkea Silkkikukko

Vähän jäi halju maku hommasta, mutta eihän sitä voi, eikä pidä, haalia kaikkia syntyviä eläimiä hoiviinsa. Semmoinen tie on raskas ja harvoin päättyy ainakaan eläimen kannalta hyvin. Onhan näitä kissamummoja ja muita yltiöpäisen eläinrakkaita jotka haalivat hoidokkeja enemmän kuin kukaan järjellä käsittää. Surullisimmat tapaukset päätyvät eläinsuojelurikosten rumiin tilastoihin.

Talven tullen pitää päättää kuka lambeista vaihtaa kotia (tai liittyy ilmavoimien katraaseen). Meille tulee tallin kulmaan tilaa kahdelle määkijälle. Kolmessa on yksi liikaa.

Niin paljon kuin minä lampaanlihasta pidänkin ja lämmitän selkääni kiikkustuolin taljojen lämmössä, en välttämättä halua tupaani enkä lautaselleni esimerkiksi Orvokkia uudessa olomuodossa.

Ruoka ruokana ja lemmikit lemmikkeinä. Syön mieluummin anonyymiä lammasta ja nimetöntä nautaa kuin itse hoivaamaani lemmikkiä. Itsepetostahan se on ja jonninjoutavaa hurskastelua. Mutta niin kauan kuin on valta valita, en syö kavereitani.

Kullervon rouwia

Tämä perjantai on kulunut hämärässä huoneessa ja pakastemansikoita imeskellen. Ilkeä migreeni yritti väkisin tuppautua visiitille. Onneksi ei aivan rajuimmassa versiossaan tällä kertaa. Ja iltahämärän tullen pystyin hoitamaan hevosten iltaruokailut.

Olen nyt ottanut nollatoleranssin siihen mitä tulee hevosten omavaltaisiin tilanvaltauksiin. Vaadin itselleni reilusti tilaa ja etäisyyttä silloin kun liikun ruoka-astioiden ja heinäpaalien kanssa. Hevosella on  aikaa odottaa ja taito pyytää lupa tulla syömään. Nassekin istuu ja odottaa ruokailulupaa, menee syömään vasta Ole hyvä -kehotuksella. Ei ole hevonen koiraa tyhmempi.

Metsänpoika etenkin on päässyt vähän turhan helpolla, tamma on taipuisampi tapaus. Eikä kyse ole pelkästään ruokailusta, hevosen on kunnioitettava ihmisen aluetta kaikissa tilanteissa. Oli ihminen pieni tai iso, kokenut tai kokematon hevosen kanssa toimija, hevosen on väistettävä.

Vappu-neiti

Vielä tähän loppuun yksi oikeasti jäätävän ankea eläinkohtalo. Voiko olla kurjempaa kuin eilen löytämälläni punkilla. Se kurja hylkiö oli loikannut "vähän huti" ja päätyi Veli Winston kissansilmään, siihen hännänalaiseen. Voi parka punkki, voi parka Winston. Toinen päätyi tuonelan virran viemänä vessanviemäriin, toinen kehräsi tyytyväisenä päästyään eroon piinaajastaan.

Elämä on valintoja, punkkipoloinen valitsi kehnosti.

Toivottavasti joku osaa valita lottonumeronsa viisaasti, huomenna olisi ruma kasa rahaa jaossa. Pitäisköhän lotota?

Mukavaa perjantai-iltaa!