Loimottelua

Loppuviikko lipsahti minne lie, nyt ollaan jo sunnuntain loppuillassa. En edes yritä muistella päiväkirjaan mitä minäkin päivänä tehtiin. Ei kuitenkaan mitään niin mainittavaa, että aikakirjoihin, edes näisin bittiavaruudessa säilöttäviin, kannattaisi merkitä.

Tänään on kuitenkin yksi kesän rojekteista, Äitikullan ovikuisti, saatu suunnilleen finaaliin. Pressukatto on korvattu peltikatolla ja pimeään iltaan tuovat lempeää valoa oven molemmin puolin helottavat valot. Urhea Harri-serkku tuli flunssatoipilaana käsipuolen serkkunsa avuksi ja yhdessä ne kaksi puolikuntoista saivat ihmeitä aikaan. Yritän ottaa kuvia huomenissa. Jos ei sada.

Jorriinin koreutta

Tänään viriteltiin pikkuinen nuotio sepelikasan eteen. Siinä oli hyvä hiillostaa aitatolppien kärkiä, eivät ehkä aivan niin nopsaan lahoa maaemon syleilyssä. Olisihan se hulppeaa laittaa semmoinen määrämittainen kartanoaita mutta ehkä meidän hevosten sielu kestää barbaarisemmatkin aitamateriaalit.

Kovin kiinnostuneena hevoset kurkkivat nuotionvirittelyä ja metsänpoika haisteli ylähuuli rullalla savuaromeita. Hevoset siirrettiin perjantaina talvitarhasta takaisin laitumelle, tuoretta vihreää on syötäväksi asti. Silti odottavat uskollisesti yöheinäpaaliaan aidan takana. Hevonenkin on tapojensa orja.

Bäbättimet huusivat tohkeissaan lei-bää, lei-bää... mutta vaikenivat oitis kun ilmoitin, että se on viittä vaille rosvopaistin kuoppa tehtynä.

Hevosilla kävi tänään pedikyristi, nyt kumpaisellakin on taas nätisti vuollut kipsuttimet allaan. Hyvässä kunnossa kaviot, eivät ollenkaan niin säleinä kuin joskus laitumelta tuoduilla hevosilla voi olla.
Otettiin hepat tallityömaalle, rennosti ja nätisti löntystelivät tulevaan kotiinsa. Tamma vähän katseli Veli Miltonin kikkailuja betonilohkareiden välillä muttei mainittavasti huolestunut.

Kengittäjä oli iloinen tilat nähdessään ja kiitteli hyvää valaistusta sekä riittävää työskentelytilaa.
Seuraavan kerran kun hän tänne tulee, onkin jo lokakuun loppu ja talli toivottavasti valmis.

Riihen takavajaa on siivottu vähän lisää ja nyt siellä on aitatolppiakin nätissä pinossa reilut 50 kappaletta, ylimääräisiä nyt mutta varmasti jossain vaiheessa tuikitarpeellisia varaosia. Ja jos ei tarvita aitauksiin, pannaan uuniin. Kyllästämättömiä voi huoletta poltella, muotovalioita uunipuita täsmällisen pyöreine muotoineen.

Notskissa oli kätsä poltella roskalautaa ja muuta suljua. Iso-J poltti puntillisen paalinarua. Sitä helvetillisen raivostuttavaa oranssia muovinarua. Joka ei maadu ikinä. Joskus kun maapalloa joku älykkäämpi elämänmuoto tonkii, se löytää sikamaisen määrän muovikenkiä ja paalinarua.
Kaiken muun skeidan lisäksi.

On siinä avaruusolio ihmeissään.

Perilliset hakivat omatekemät makkaratikkunsa ja kuumottivat prinssinakkeja nuotion loppuhehkuissa. Vaihtelua iltapalaan... jota kelvoton äiti ei ehtinyt edes ajattelemaan. Semmoista se joskus on.

Aamulla on mukava viikon aloitus, tavoitetilana olisi parkkeerata pyrstö kl. 9 kampaajan tuoliin. Juurikasvu on lievää törkeämpi ja latvat b-luokan hamppua. Pipo olisi syytä vetää syvälle päähän, sen verran Puisto-Lissun virttynyt kuosi on jäänyt ns. päälle. Ehkä Heli taas kerran pystyy ihmeisiin.

Uusia verkkareitakin pitäisi ehkä katsella. Pyhäpöksyinä pitämäni harmaat (chic!) lökärit ovat haaroista hiertyneet joten ei niissä sovi pyllyillä isomman seurueen edessä. Häpeän puna poskilla loimottaen lupaan tehdä parannuksen ja hankkia edes yhdet uudet farkut... vaikka tärkeämpääkin hommattavaa olisi.

Tässä työmaan pomo, Veli Winston antaa taustatukea tolppien savustajille. Toivottavasti huomaa pysyä kaukana silloin kun niitä hiillostettuja kärkiä mönjätään voimatervalla.

Ensi viikolla ohjelmassa on huomisen kampaajareissun lisäksi mm. omenoiden keruu ja vienti mehustamoon. Omppuja tulee niin roimasti että on vissiin vara antaa kolhuisimmat minkkitarhalle rehunlisäksi. Semmoiseenkin tarkoitukseen pari setää kävi jo kyselemässä. Tarkkaan ovat seuranneet sadon kypsymistä.

Viime syksynä omppuja meni mm. karhuille.

Nyt oma vireystila alkaa hiipua nuotion lailla pakkasen puolelle joten se on moikka ja heippa.