Pienin askelin

Juu, on se ratsuainesta, on. Suitset on päässä about oikeinpäin mutta säätämistä riittää kuten kuvasta näkyy. Blondi repsottaa joka suuntaan ja voimme todeta, halvalla ei hyvää saa. Nyt puhun valjasnahkasta ja suitsista. Kuolaimet ovat hyvät, kelpuutan vain Sprengerin mallit.

Noh, on tuossa päässä paljon muutakin fiksattavaa kuin suitsien istuvuus.
Jonkinlainen show, draama ja painimatsi piti elää ennenkuin tamma oli tallitilassa satuloituna ja "suitsittuna".

Minulla oli korvaamattoman kätevänä apuna Iso-J:n esikoinen. Tyttö joka oli vuosikaudet Teinix, nyt nuori näppärä neiti. Saimme hänet ja Toivevävyn tänne viime yönä. Minä ja perilliset väsähdimme odottamaan reilusti ennen keskiyötä mutta aamulla olikin kiva saada lisää väkeä aamukahvipöytään.

Likka on varma ja kevytkätinen ratsastaja, yhden oman varsankin koulinut hyvälle mallille. Valitettavasti näyttää siltä, että tyttö teki vaativimmat ja tarkimmat työt ja omistaja kuorii kermat päältä ja myy varsan. Ketään ei ehkä yllätä jos mainitsen, että sama ihminen on myynyt tytön alta hevoset ennenkin. Eilen oli heppa, tänään ei. Se on voivoi... :-( *buuausta*

Noh, meillä pääsee temmeltämään näiden raisuleiden kanssa. Pikkusiskon kypärä oli vähän niinkuin kirsikka kakun päällä ja tässä blondit kiertävät trampoliinia. Onhan se hyvä nähdä uusia asioita.

Aidatulla alalla tamma työskenteli vähän muutakin, tämä oli loppukävelyä pihapiirissä. Hauskaa, että pihalla temmeltää tuommoisiakin kulkijoita. Yleensä siellä riehuvat Pupunaamat, Nasse ja satunnaisesti Elli.

Ilta meni mukavasti puuhatessa sitä sun tätä ja huomenna jatkuu. Yksi lainalapsikin tuli kaupungilta kyytiin, pitkästä aikaa. Sää oli hieno, satoi vain pari pientä pisaraa. Äitikulta palasi taas kerran sienimetsästä kori notkuen, ei meiltä suolasieniä ensi talvena puutu. Oi onnea!

Nämä kaverit piti muuten vaimentaa, oli tavallista äänekkäämpi huutosakki tällä meidän ratsukollamme... heinäpaali on tehokas äänenvaimennin.

Kanadaan tiedoksi, tänään tein kesän viimeisen peston. Kohta kaupoissa on taas sitä katalan kitkerää kasvihuonebasilikaa kiskurihinnoilla myynnissä, ensimmäinen pakkasyö voi yllättää koska tahansa. Ja se tekee kipeää basilikalle. Tuli paras pesto ikinä! Nyt on säädöt kohdillaan.

Taidan pian säätää itseni vaaka-asentoon, ihan kuin kurkussa olisi pätkä rautalankaa tai ainakin takiaisen alku...