Hämärä luonto

Tänään on tullut taas konkreettisia todisteita siitä, että luonto voi joskus osoittaa nyrjähtäneen puolensa, viekkaan mielikuvituksensa ja kyltymättömän kostonhimonsa.

Ei tämä elämä täällä torpan mäellä ainakaan tylsäksi käy. Katsokaas huomaatteko tässä munakennossa mitään outoa:

Joo, pienihän se on. Joko tuo on jonkun Alholaisen ihkaeka muna tai sitten maailmanloppu on tulossa. Pyyhän se pieneni maailmanloppua odotellessa mutta eiköhän kana ole ihan yhtä uskottava indikaattori?

Päivän kysymys: tuleeko tuosta muna vai kana? Pitääkö tuo munanen pelastaa ja haudotuttaa ja katsoa tuleeko siitä minikana? Vai onko ns. tiivistemuna josta tulee ihan normikana.

Tässä tämän päivän saalista. Perinteisesti stidiaski mittarina. Valkoisen lienee päkistänyt joku Vanhan Liiton hybridiblondeista, ne on aina niin kovin teatraalisia kanoja. Ja sitten tuo minimuna vertailukohtana.

Hämärähommia kanalassa. Siipikarjan terveydentila näyttää päällisin puolin olevan mitä mainioin, kaikki ovat pirteitä, touhuavat ja höösäävät ihan normaalina. Sikäli mikäli kanan touhut nyt ikinä mitään normaaleja saati järkeviä ovat.

Ja vielä, jyrsijän kosto. Ilmeisesti joku koivutislehutikkainen hiiri tai myyrä on tehnyt elämänsä sissi-iskun ja tunkeutunut maakellariin. Siis tämän torpan tuvan lattian alla olevaan "sillanalustilaan". Pärskeles, siinnon metriset kiviseinät ympärillä ja silti jyrsijää änkeää syömään mun joulutulppaaneitani.

Tekivät kyllä kohtalokkaan virheen, tuossa on nyt hiirenloukut viriteltynä ja siirrän ne kohta paikoilleen. Mikäli siellä napsahtaa niskalenkki jyrsijästä, en heitä enkä hellitä ennenkuin ryökäleet ovat nitistetty viimeiseen vikisijään. Tänne ei tulla hillumaan! Talvisodan hengessä taistelu jatkukoon.

Ensimmäinen Adventtisunnuntai

Niin se  vaan tuli jälleen yllättäen, adventin aika ja virallinen

Joulukausi. Toivottavasti kukaan ei enää stressaa liikoja jouluasioista, väistämättä se tulee vaikka minkä tekisi. Minä ainakin olen jo aikoja sitten julistanut jouluhösäämisen olevan "so last Christmas".

Tämäkin pyhäpäivä meni puuhaamiseksi. Aamupäivällä ähelsin vielä Herra Pilateksen oppien parissa. Peruskurssi päättyi nyt ja varasin tietysti itselleni vakitunnin. Joten keskiviikkoisin mun EI pitäisi hengailla alkuillan tunteina ainakaan blogaamassa typeriä tekosyitä miksi ei voinut tänään mennä pilatekseen... Hommasin ihan parhaan treenivälineen, pilatespötkön. Se on semmoinen hassu metrinen solumuovinen pökäle jonka päällä voi könytä vaikka missä asennoissa. Teki erittän tehokasta avausliikettä kieroon vinksahtaneelle selkäruodolleni. Jöpöttäköön vaikka telkkahuoneen ovensuussa, siinä se syyttävästi muistuttaa kuntoilun tärkeydestä.

Kotona löysin kohtuullisen helposti adventtikoristeet, jouluvalot ja kyntteliköt ja niitä viritellessä aika taas jotenkin karkasi. Mukavan paussin näpräämiseen teki Satu T:n visiitti. Kiva kun kävit, tulethan toistekin. Paistoin tämän joulun ekat luumutortutkin. Hyviähän ne taas olivat, pitkästä aikaa.

Nyt on perilliset jo hätistelty sänkyihinsä, ekat glögitkin juotiin pikkulikkojen kanssa. Kun vielä saisin Iso-J:n tuolta mummolan puolelta torpalle, olisi päivä pulkassa. Bastu on taas tulilla ja voisi vaikka hetken myysailla kynttilänvalossa. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon. See you sitten.

Lungisti vaan

Nyt pitää ottaa rauhallisesti, nyt on Outoja Asioita ilmassa. Iltapäivä meni kutakuinkin kintuille koska äkillinen ja yllättävä uuvahdus heitti blogistin löysäksi rätiksi soffalle. En tiedä mistä se uupumus tuli ja jonnekin se lepohetken aikana meni. Telkasta tuli Pajatson MM-kisoja mutta jäi ihan taustahuminaksi. Pitäisköhän vaikka aikansa kuluksi tarkkailla verenpainetta? Onko tämä nyt sitä kelvotonta keski-ikää??

En minä nyt kyllä millään joutaisi jotain keski-iän kremppoja potemaan. Pilateksesta tulee niin hyvät vibat joten on aivan täysin epäreilua jos tämmöiset väsähtämiset ovat se hinta mikä pitää fyysisestä hyvästä olosta maksaa. Tässä on kuitenkin kohtuulöysä viikko takana, ei voi puhua minkään sortin ylirasituksesta. Outoa. Jatkan epikriisin julkista jakelua jos aihetta ilmenee. Toivottavasti jäi tähän, oli hyvin hyvin epämiellyttävä tunne. Sitä paitsi sain viime kesänä sairastaa ihan kiitettävästi kun piti niitä kulahtaneita ja loppuunajettuja sisuskalujakin poistattaa.

Jo riittää ruikutus.

Äitikulta sai uuden ulko-oven ja bonuksena muutaman väliovenkin. Iso-J kera serkkunsa (sen jolla on myös hönö borderi) temmelsi nelisen tuntia ennenkuin ulko-ovi oli vaaterissa kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Uskon nyt minäkin, ne asennuskiilat ovat oikeasti tarpeellisia kalikoita. Meinasin ensin käyttää niitä saunanuunin sytykkeinä *oops* 

Kanat iloitsevat uudesta orrestaan. Siellä sitä nyt istutaan yöpuulla kahdessa kerroksessa. Hauskan näköistä touhua. Niille pitää antaa muutama valomerkki ennenkuin rouvasväki nousee orsille. Tai siis Alholaiset menevät sinne ihan luontojaan. Vanha lauma (huikentelevaiset hybridit) hengailee jyväbaarissa ja vasta valomerkeillä siirtyvät unipuulle. Muutamassa päivässä kuitenkin hokasivat mikä on valomerkin tarkoitus, fiksuja tirppoja.

Huomiselle ei taida olla muuta ohjelmaa kuin tietty Pilateskurssin päätöstunnit. Meinasin vähän käydä kuikkimassa keskustan tavaratalojen sunnuntaimeininkiä ja ostaa adventtikynttilät. Enää pitäisi löytää jostain varaston uumenista se tietty laatikko jossa ovat adventtikoristeet. On muuten oikeasti paha rasti. Päällimmäisenä ovat satavarmasti ne boksit joissa on uikkareita ja muuta kesäkampetta.

Jos nyt saan inspiraation kohdilleen, olisi myös yhden pultsarirakin trimmaus. Ja ehkäpä saan lukija Satu T:n kahviseuraksi.

Otetaan silti lungisti lauantain kunniaksi. Kiivasta pikkujoulusesonkiakin varmasti jotkut käynnistelevät, minua se ei onneksi kosketa ainakaan tänään. Lepäillään, moido!

Kuningaslaji

Jeppisjee, olen löytänyt henkisen kotini Pilatessalista! Juuri tuollainen hidas, rauhallinen, 100 % omaan napaan keskittyvä, salatehokas ja avaava liikunta on Se Mun Juttu. The Mun Juttu. Juurikin näin.

Olipas kerrassaan mieltäliikuttava tunne session lopussa todeta raihnaisen kropan venyvän luontevasti hyvään ryhtiin, kohti korkeuksia, ihanan kevyenä.  Ihan kun olisi kotiinsa tullut.

Huomenna takaisin matolle kl. 10 ja sama sunnuntaina. Voi tuntua vähän jossain syvissä lihaksistossa tämä tehostartti. Tai lihastoahan se nykyisin on, lihakset jäi jonnekin matkan varrelle.

Aamupäivän peuhasin kanalassa. Kärräsin olkea, sekoittelin purusta ja turpeesta nätin peuhuaineksen, kiinnitin uuden juomalaitteen, talikoin, lapioin ja puunasin. Sekä nostelin ne samperin painavat rehu- ja kalkkisäkit kottariin. Kottarikyydityksen totesin miesten hommiksi. Meinasi kaatua koko hökötys ensimmäisestä askeleesta.

Kyllä nyt rouwain kelpaa. Ja kyllä Herra Iso Herra tepastelee rinta kaarella. Nuori Kukko pullistelee salaa nurkan takana (kun Iso Herra ei huomaa) ja yrittää polkea kanoja (jonka Iso Herra varmasti huomaa). Minusta on mukavaa nähdä, että nuo luojanluomat ovat niin iloisia ja puuhakkaita. Ehkä se on nyt se lajityypillisen käytöksen lakipiste. Mene ja tiedä mutta sen tiedän, että kanat on mun kavereita :-) Olen vissiin päässyt itseäni fiksumpaan seuraan...

Aloitin myös Nassemiehen joulusiivouksen. Pää on jo kuorittu turakarvasta siistiksi. Näyttää ihan koiralta jolla on turkisliivi päällä. Yritän jatkaa huomenna homman loppuun. Taktisista syistä aloitin tänään pääpuolesta, en selästä jossa homma joutuu ja näkee työnsä jäljen heti. Yleensä se nuppiosasto jää vikaksi ja tulee hutaistua kun tympii jo koko nyppimishomma. Etuosa on kuitenkin se hitain ja näkyvin paikka joten panostan tällä kertaa siihen. Tässä nyt kenties oikeasti trimmauksesta jotain tietävät nauravat kolkkoa naurua, se heille suotakoon.

Laitan jonkinlaiset ennen ja jälkeen kuvat esille jahka on jotain näytettävää.
Nyt meillä näytetään Johan Falk -leffaa joten hinaan ryhdikkään ruotoni soffalle. En muuten aiemmin tiennyt noista J. Falkeista mitään. Meillä on leffakokoelmassa kaikki ruotsissa julkaistut Beckit ja Wallanderit ja nyt nuo Falkit. Ovat muuten tositosi koukuttavia. Eilen katsottiin leffa jossa Samuli Edelman teki hyvän roolin venäläismafiosona. Kyllä ne tuolla ruotsissa osaa rodee ja polee leikkiä myös leffoissa. Heja Sverige!

Nähdään huomenna. Jos luoja suo ja tuulet ovat suotuisat.

Beaujolais Nouveaux 2009

Tänään taitaa olla marraskuun kolmas torstai koska kotiin tuli pullollinen tämän vuotista nuorviiniä. Tänä vuonna ovat Pop Art -henkisesti etiketöineet pullonsa. Sisältö on sitä banaaniaromistamehuviiniä. Yritän hapetella sitä lasissa jotta voi maistaa toisenkin kulauksen.

Pitkä perinne ranskanmaan viinintuottajilla ja kiva, että meidänkin Alko on mukana juonessa ihan reaaliaikaisesti. Ja viini on siis ajoissa hyllyssä. Kannattaa muuten ostaa nyt pari pulloa ja unohtaa kellariin. Juhannuksena 2010 se on sitten ihan juotavissa.

Yritän tainnuttaa nuorinta perillistä nukkumaan mutta ipana väijyy valveilla, ilmeisesti uunissa kypsyvän pannarin tuoksun voimin.
Sauna lämpiää ja minä hinaan ahterini nyt bastun löylyihin. Huomenna on muita kiireitä ja uudet kujeet.

Ja se Pilates. Enkä löytänyt joogatrikoitani. Pitää vissiin mennä vanhoissa kotikalsareissa. Tai hakea kiireesti uudet pöksyt kaupasta.
Illanjatkoja.

Täydellisen upea räntäsade

Kyllä vaan, räntää mättää taivaan täydeltä. Kaksi kertaa olen jo tänä aamuna taivaltanut perillisten koulubussin pysäkille. Toisella kertaa jätin koiran kotiin kun haisi jo ihan riittävän ällöttävälle ekan reissun jälkeen.

En viitsi kuvailla mille märkä kana haisee *yäkyäk* Kuvassa Alhon blondi.

En minä vieläkään ole saanut kotimme nokkelaa tietotekniikkaa toimimaan toivotulla tavalla joten lähetin sähköpostia tuosta metrin päästä tälle winduskoneelle. Liikkuhan ne kuvat niinkin.

Eilen käytiin kaupunkireissulla. Alan olla paikallisessa Agrissa jo vakioasiakas. Nyt on ostettu 40 kg kanakalkkia ja 40 kg Balans-rehua talven tarpeisiin. Sekä vesiastiat. Mokomat eivät arvosta kolhuisia Uunikokkivuokia juoma-astioina vaan sontivat niihin rehvakkaasti.

Tänään olisi ohjelmassa kanalan ja rehuhuoneen siivous. Jotenkin minusta tuntuu, että rehujen roudailu kottikärrypelillä riiheltä kuivavarastoon lampolan takahuoneeseen jää tältä päivältä. Ja sehän on aivan ilmiselvästi miesten töitä. Iso-J:lle tulisi varmasti hyvin hyvin paha mieli jos ahnehtisin hänen hommiaan *virn* Purujenkin lisääminen voi huoletta odottaa sateen taukoamista.

Jos nyt olisin niin reipas kuin mielelläni kuvittelen, ottaisin tuon koiranturjakkeen ja nyppisin kesäkarvat pois haisemasta. Jos olisin. Urakka on aloittamista vaille valmis.

*haukottelua ja venyttelyä*

Kukko puussa vaan ei vielä padassa

Jepjep. Iltapimeällä sitä sitten torpan naisväen voimin jahdattiin kukkoa. Nuori Oppipoika oli ottanut hatkat. Sai ilmeisesti tarpeekseen Ison Herran höykyttämisestä ja lehahti karkuun aidan tutkimattomalle puolen. Herra Iso Herra ei ihan helpolla suvainnut uutta haaremia vaan ahneuksissaan rohmusi kaikki rouvat itselleen.

Oli oikeasti aika jäätävä tunne ottaa nuppiluku aina uudelleen ja todeta, että kyllä, kukkohan se puuttuu.
Onneksi oli tehokkaat Maglitet ja nuori kukkopoika löytyi riihen takaseinää vasten kyyköttämästä. Ei ollut kovin miehekäs tai macho näky, sateenpieksämä ressukka sulat sutturalla. Helttakin oli pitkin päätä. Valokeilaa pitkin nuori herra (tuhannen kiemuran kautta) siirtyi riihen etupuolelle -ja sitten se perskuleen elävä lehahti salavaan. Ihan julmasti otin salavan oksasta kiinni ja vatkasin jätkän maanpinnalle. Hirmuinen huuto pääsi, kukolta. Otti vissiin noususuhdanteisen miehekkyytensä päälle moinen pudotus.

Sitten taas säkitettiin saartorenkaalla ja vihdoin se tuhannen tyhmyri juoksi kanalan avoimesta ulko-ovesta sisään. Huh, tunti siihenkin hommaan tuhraantui.

Olipa saunan leppeät löylyt ansaittu, ei ollut mieltä ylentävää rymytä märässä heinikossa jonkun joutavan kukon perässä. Piti ihan korkata jouluomenasiiderikin. Ja nyt närästää.

Huomisen työtehtäviin pitää lisätä ulkotarhan aitauksen fiksausta ja kenties pläänätä verkkokattoakin.

Mutta se siis huomenna. Nyt tuo Joulukauden kunniaksi punaiseen samettiin sonnustautunut lukutuoli saa helliä ahteriani hetkisen. Lukemattomien lehtien pinosta löytyi vielä muutama velvollisuudesta selattava.

Kissamummot naukuvat hyvin huolestuneina, Äitikulta ei vieläkään heltynyt majoittamaan poispilattuja katteja enkä minä jaksa niitä nuhjakkeita paapoa niin tolkuttomasti.

Lisäksi täällä on tapahtunut kaamea moka koiran muropurkin lataamisessa. Sinne oli laitettu kaikenmaailman ilmaisnäytenappuloita ja ilma on kirjaimellisesti sakeana kaasupäästöistä. Eiväthän perilliset, pienet poloiset, kaikkea voi muistaa. Totesin, ettei millään haukankatseella voi nyppiä vaarallisia kaasupanoksia pois muropurkista joten menee lahjoitukseen se satsi. Ja ostan huomenna uudet Eaglet.

Tämmöistä pientä puuhaa ja askaretta tänään. Mäkäräisen nettiselain ei toimi edelleenkään. Mää niin sanon mitä mää ajattelen noista mokomista snobikoneista ja niiden snobiohjelmista. Sanonko...

Sanon hyvää yötä!

Peeäässi: ylempi kuva on itse kivimies Bengtskärin majakkasaarelta. Joku nokkela oli lykännyt hälle törpön käpälään. Mutta kivimies ilmentää täydellisesti sitä stoalaista tyyneyttä joka ihmisen valtaa kun kelvottomat kukot on saatu ahdistettua takaisin seinien sisäpuolelle. Ja hups, mullakin on itse asiassa törppö käpälässä, ihan kohta kun kipaisen tuonne lukutuoliini *kipikipikipi*

Kanalassa kaikki hyvin, kotona kaaostaa

Huoh, vähän on ollut takkuinen aamu. Iso-J oli kadonnut ennen aamunkoittoa ja seitsemän aikaan soittelin perään, oli jo Laukaata ohittamassa. Varhain kun lähtee, pääsee pitkälle. Onneksi tulee kotiin jo torstaina. Että ei tuossa lähdössä mitään dramaattisempaa sitten ole. Takaisin se tulee kuin bumerangi.

Täällä meni nyt ihan opetteluksi nämä kotihoidolliset hommat. Äitikulta otti eilen ns. loparit meiltä ja siirtyi hallinnoimaan omaa lukaaliaan. Siinäkään ei siis mitään draamaa, äitikulta on asunut meidän luonamme väliaikaisesti, nyt muutti naapuriksi. Ihan suunnitelmien mukaan.

Tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että minä pyöritän taas entiseen malliin kotiarkeani. Eihän tämä mikään uusi juttu ole, samaa hommaa kuin entisessä elämässäkin. Lisäksi silloin oli oma vuorotyö. Mutta nyt on kaikki kuitenkin ihan sekaisin. Astiat väärissä kaapeissa, ruokatarvikkeet sekaisin ja rutiinit, nuo arjen rakkaat pelastajat ovat täysin sekaisin.

Onneksi perillisillä oli ns. pitkä aamu, ei tarvinnut sännätä koulubussille (lintti se oikeasti kuulema on) heti ensimmäiseksi. Varsinkin kun oma olo on enemmän kuin räkäinen.

Noh, tästä se muokkaantuu. Eläimet olivat kuitenkin ruokittu ja hoidettu ennen puoli yhdeksää ja koirakin pääsi lehdenhakureissulle eli remmikävelylle. Kuvassa ihan Sarikan iloksi ne kaameat kissamummot.

Ja kanalassahan kaikki vallan mainiosti. Vanha lauma marssi hyvin pontevana ulkoilemaan heti kun rampin aukaisin. Uusi väki jäi sisälle ja se Nuori Herra Oppipoika jäi huhuilemaan blondiensa perään. Vähän myöhemmin uusi väki kylpi pehkuissa antaumuksella ja Herra Iso Herra kiekui reteänä. Uusista yksikään ei ole vielä tänään ulkoillut, taitavat nauttia nyt sisätilojen fasiliteeteista koko rahan edestä. Tai sitten siellä ensin munitaan ja vasta sitten lähdetään päiväkävelylle. Ota noista nyt sitten selvä.

Seuraava operaatio olisikin asentaa omaan Mäkäräiseen uusi Firefoxin nettiselain, Safari ei toimi, Netscapesta en tajua mitään ja Explorer tökkii ihan periaatteesta. Firefoxin asennus vain ei kertakaikkiaan onnistu. En tajua mikä tökkii ja miksi. Buuuuu. Enkä myöskään tajua, miksi hitossa vanha Firefoxin versio katosi jonnekin. Yritin ladata jotain uutta 3.5.5. versiota ja sinne meni lapsi pesuveden mukana. Hohhjoijakkaa, elämä on joskus hyvin hyvin jännittävää. Tämänkin kirjoitin Iso-J:n koneella ja läppäri matkaa kohti Pohojammaata. Kurjuuden maksimointia? Taidan keittää päiväkahvit ja yrittää sitten uudelleen.

Rouwain Salongin pehkut pöllyävät

Hyvää iltaa, oikein erinomaisen hyvää iltaa! Meillä on uusi kukko. Itseasiassa tässä ensimmäiseksi esittelen Herra Isoherran. Hän on erinomaisen äänekäs ja ponteva kukko. Parasta Alhon kantaa.

Laumaansa kuuluu 5 rouvaa, neljä mustanharmaata ja yksi pieni valkoinen kananen.

Sekä tämä Oppipoika:

Oppipoika vaikuttaa herrasmieheltä ja sai ainakin Blondeilta välittömän hyväksynnän, katsokaas tätäkin raatia:

Siinä kävi pulina melkoinen kun Vanha Lauma sai talviasukkaat seurakseen. Vanhan Lauman pomokana, ruskea Viivi nokitteli mustan rouvan kanssa mutta Isoherra kävi ojentamassa molemmat rouvat takaisin ruotuun. Vanha Lauma (tai ainakin Blondiosasto) ihastui ikihyviksi nuoreen Oppipoikaan ja järjestäytyi kiireesti hänen hovikseen. Uskotaan vanhan kansan viisautta ja annetaan yöpimeyden hoitaa laumat taas balanssiin. Mukavia ja rauhallisia kanojahan nuo näyttävät olevan joten en usko sulkien pahemmin pöllyävän.

Tilaahan meillä on kanalassa vieläkin vallan hienosti, 9 munintapesää ja 11 kanaa, ei käy ahtaaksi kun lattianeliöitäkin on reilut 10. Turvepatja, kutterinpurua ja olkea pehkuna. Ulkoilutarhan luukku aukenee päivittäin ja ulkona on tilaa paljon. Käsittääkseni vallan mainiot oltavat.

Toukokuussa molemmat laumat muuttavat omiin oikeisiin koteihinsa, ovat meillä vain talvehtimassa ja odottelemassa omien kanaloidensa valmistumista. Näistä naapurin tänään tuomista Alholaisista haudotetaan meille oma lauma. Pääsiäisen aikaan kerätään munia ja sitten haudotaan. Naapuri meinasi hautomakoneeseen laittaa satsin, saas nyt nähdä miten tässäkin käy. Pitää eriyttää laumat ennen munienkeruuta että munat eivät mene sekaisin, samoihin pesiin kun munivat.

Ja tässäpä vielä viikonlopun saalista, suoraan munintapesästä haalittuna:

Suurimmat valkoiset ovat lähinnä ankan munan kokoisia, aivan järisyttäviä megamunia. Onkin jännä nähdä millainen värisuora munakennoihin kertyy tulevan viikon aikana. Vähitellen vähennetään valoisaa aikaa jotta saavat pitää sulkasatonsa ja munintataukonsa. Keväällä sitten pukkaa munukkaa, plop-plop-plop.

Äitikulta käytti kanahässäkkää hyväkseen ja vyöräsi kamansa jo omalle puolelleen. Käyttää kuulema vielä meidän keittiön palveluksia eli lounas- ja päivällistarjoiluun meinasi osallistua kunnes saa oman kyökkinsä asennuksen päätökseen.

No onhan se ihan mukavaa saada Äitikultakin omiin oloihinsa, pihan toiselle laidalle. Ehdotimme Iso-J:n kanssa, että viemme tupaantuliaislahjaksi ainakin kissamummot. Ei kuulema huoli semmoisia suursyömäreitä eläteikseen.

Tässähän nämä tämän päivän hohtohetket sitten taisivat ollakin. Kävin minä kaupungissakin. Ostin kanalaan toisen orren. Ja Iso-J osti kasan lautoja. Hulluksi menee mun hullu elämäni *virn*

Strepsilspäivä

Juuu-u, aamu valkeni ankena, kurkussa takkusi karvamato ja tukkoinen pää sai sisäistä moukarointia hiljaksiin jäytävän migreeninpoikasen muodossa.
Raahustin soffasta toiseen ja torkuin, torkuin ja vielä torkuin. Välillä latasin kidan täyteen Strepsilsejä, välillä kurlasin munkintipoilla. Sanonko mä mikä käyrä oli tapissaan, ei varmaan tarvitse kertoa. Grrr.

Missasin tietenkin Joensuun Jouluvalotapahtuman ja sitä olen odottanut koko syksyn. Taisinpa tirauttaa pari harmistuksen (itsesäälin) kyynelöistäkin sen takia. No onneksi Taitokorttelissa on Joulukylä kaikkina joulukuun viikonloppuina.

Tuleen ei jäädä makaamaan ja nuha lähtee niistämällä. Huomenna tapahtuu taas uusia asioita torpan mäellä, saamme lisää talvehtijoita. Aitoa, alkuperäistä Alhon kantaa viiden kanan ja kahden kukon verran. Ja ennenkuin toukokuussa lähtevät omaan kotiinsa (pellon taakse naapuriin), jättävät pesällisen tipusia palkaksi majapaikastaan. Samaisella naapurilla on neljä hevosta, pieni lauma lampaita ja jo mainitut kanat. Mitähän kaikkea täältä vielä löytyykään ;-)

Yksi naapurin hevosista on suomenhevostamma, pienimuotoista hevoskasvatusta tuntuu naapuri harjoittavan... päivän strepsilshuuruissa jo melkein selasin orikuvastoja. Melkein. Onhan meillä sitten se oriasema ja varsapihattokin tuossa parin kivenheiton päässä. Ympäristö inspiroi vaikka mihin.

Kuvassa on vielä yksi teos sieltä taidenäyttelystä. Värillähän tunnetusti on väliä.

Remppakin muuten edistyy. Mummolan puolella on lattia valmis, seinät valmiit ja Äitikulta purkaa jo kirjalaatikoitaan hyllyyn. Ulko-oven vaihdossa vaikutti ilmenneen pientä kiroilua vaatineita vastoinkäymisiä, käsittääkseni otti sentistä kiinni. Ja kun metrin paksuisiin kiviseiniin ovea sovitellaan, sen olisi parasta passata kerralla. Vanha ovi siellä yhä jököttää, sai torjuntavoiton. Pitää ottaa talteen se vanha ovi, kyllä aika tavaran kaupitsee. Tiedä vaikka tehdään kohta kanalaan laajennusta kun nuppiluku näyttää lisääntyvän, yllättäen ja pyytämättä.

Oli meille jo tarjottu afrikkalaisia kääpiövuohiakin. Minä kyllä tahtoisin mieluummin ehtaa suomalaista. Mutta onhan sitä ennenkin vankkuneita periaatteita veivattu uusille urille. Kunhan ovat valkoisia, värillä on nähkääs väliä.

Nyt illan viimeiset strepsilsit ääntä päin ja lehtipinon kanssa puhtaisiin lakanoihin. Heipatihei.

Aamukammassa vähäsen

Nonnih, se on kuulkaa aamukampa viimeistä piikkiä vaille valmis. Huomenna sitä pyyhälletään kotia kohti.
Tänään sain yllättävän paljon asioita tehdyksi ällistyttävän lyhyessä ajassa.

Mutta ensin tämä  Satu H:n lähettämä kuva. Siinä sitä ollaan silmät seljällään hevostaiteen edessä.
Kiitos Satu koko potista, käytän niitä harkiten.

Auto on nyt pesty, tankattu ilahduttavan edullisesti(1,269 € / l) ja Biltemasta on hamstrattu litkuja koko talven tarpeisiin. Melkein ostin pinkit karvanopatkin mutta jätin sitten hyllyyn. Sitäpaitsi mullahan jo roikkuu pehmoheppa taustapeilissä, ei sitä voi korvata karvanopilla.

Kävin teinittären luona kuulostelemassa fiiliksiä. Onneksi elämä voittaa vähitellen. Hevoselle ei olisi ollut mitään tehtävissä, vuohisluu oli tuusan päreinä joten eipä siitä suoritushevosta enää olisi tullut vaikka ihmeparantumisen olisikin saattanut hyvällä tuurilla kokea. Millään ei myöskään olisi voinut tapahtunutta estää. Joskus tämä elämä vain vaikuttaa hyvin epäreilulta.

Äitikullalle on viemisinä Miina Äkkijyrkän lehmäkangasta, se kevätlaidunkuosi jossa vasikat kirmailevat. Saas nähdä mitä rätistä syntyy. 

Huomenna pitäisi työpäivän päätteeksi kipaista Ikeaan hakemaan muutamia kehyksiä, sitten pakasteruuan hakukeikka eläintarvikekauppaan ja lopulta rivakka kiihdytys kuutostietä pitkin kotiin. Kotona olen milloinlie puoliltaöin joten tätä iltatilitystä ei heru, eikä varmaan muutenkaan kuulumisia ennen lauantai-iltaa.

Eläkää ihmisiksi ja pysykää kanavalla <3

Ja vielähän se piti tämä laittaa, katsokaa nyt miten yritteliäs ilme hevosenpoikasella. Tuossa ei mennä vielä taidolla vaan ihan puhtaasti tuurilla. Aivan ihastuttava kuva.

Tuommoista touhukkuutta kyllä katselisi ihan ilokseen omastakin ikkunasta...

Hyvää yötä ja kauniita unia. Ja mukavaa viikonlopun alkua!

Keskiviikon iltahöpinät

Tämän päivän kuvituksesta vastaa Satu H. ja koska hän on ilmeisen estynyt lähettämään kuvia, joudutte ihastelemaan vaihteeksi tätä: Talvinasse yrittää skarpata.

Näin pitkästä aikaa upeita hevoskuvia, kävimme katsomassa Kirkkonummen kirjaston Suomenhevosaiheisen taidenäyttelyn.
Pidin taiteilijan tyylistä ja kyvystä vangita liike. Noh, kunhan Satu saa kuvat sähköiseen muotoon, voinen esitellä niitä täälläkin. Kyllä ne aikaa kestävät.

Nyt on toiset viralliset läksiäissafkat syöty ja kuten Inkoon iloisille rouville lupasin, nyt ymmärrän jo lähteä elämässä itään päin. Kyllä kaksi lähtöateriaa riittää noin lyhyelle matkalle.

Mutta kun seura oli taas niin kivaa... Satu yritti söpöillä koiranpentuilmeitä ollakseen yhtä söpö kuin borderinpentu.

Lukija Savas sai jo kiitokset kuvalähetyksestään. Niiden julkaisun aika on joskus myöhemmin.  Asioista perillä olevat tahot tietävät kyllä minkä matkan minä ja S. teimme viime tammikuussa.

Täällä sataa vettä. Huomenna pitää hakea Biltemasta saavillinen litkua Pissapoikaa varten. Eipä kuulema kotitorpallakaan jääskrapaa tarvita, sielläkin hanki vajuu ja sumu lisääntyy.

Taitaa olla iltalääkkeiden aika, hotapulveria ja konjakkia. Huomenna on melkoisen buukattu päivä, pitää hoitaa työ ja sen jälkeen monen monta juoksevaa asiaa. Ei ole ihan paras voittajafiilis, lihaksia särkee ja kurkussa jumii takiainen. Monta huonostinukuttua yötä vielä samaan syssyyn. Toivottavasti pysyn jossain kuosissa perjantaihin saakka jotta jaksan ajaa kotiin asti. Sitten voisi vaikka sairastaa päivän.

Natinati.

Tulihan tästä ihan hyvä päivä vaikka tiistai onkin

Eihän tämmöisen näyn edessä voi olla hapan ja surkea, eihän? Juu, olihan siellä pentuboksi ja boksissa 6 palaneen sämpylän väristä pötkylää. Niistä tulee isona Böördereitä, The Rekkuja.

Minä pysyin lujana. Erittäin lujana. Toistaiseksi.
Noista jokaisella on jo oma koti odottamassa.

Oli meillä toki puhetta siitäkin, että meille tarvitaan nuorta polvea kasvamaan kun Nassekin ukkoutuu aikanaan. Mutta kassellaan nyt ajan kanssa ja hissuksiin.

Hitaasti kiiruhtamalla löytyy parhaat talot, hyvät koirat ja varmasti mukavat hevosetkin.
Samaisella kasvattajalla oli tiedossa varsin lupaava ja suvukas suoritushevonen, 3-vuotias FWB-ruuna. En pyytänyt edes kuvaa nähtäväksi, nyt ei ole hevoshankintojen aika.

Niin, kyllä tästäkin päivästä ihan mukava kehkeytyi. Pikkuisen kurkkua karhentaa ja lihaksia jumittaa tavallista enemmän. Pitäisi kulauttaa Vilustusta mutta jätin putelit kotiin :-(

Täytyy kaivella anopin jemmasta jotain hotapulveria ja tilkka konjakkia. Sitä näkyi olevan ihan tuossa keittiön kaapissa hyvin otollisella paikalla, teepurkin vieressä. Taitaa anoppi juoda ns. kovaa teetä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, moido!

Peeäss: huomenna en ehdi aamukahvijuttuja sitten näpyttämään, työtehtävät kutsuvat. Ja töiden jälkeen Inkoon iloiset rouvat, kivaa siis luvassa huomiseksikin. Paitsi eivät Savas ja Satu H. ole ihan niin söpöjä kuin koiranpennut. Mutta vähintään yhtä mukavaa seuraa!

Anna Tiistaille tilaisuus olla hyvä päivä

Ei kyllä tämä marraskuinen tiistai kauneimpia puoliaan paljasta, ainakaan näin aamupäivällä. Taivas on tympeän harmaa ja tuuli pyörittää pudonneita lehtiä. Ainoa pirteä ja puuhakas näillä nurkilla on pihan Herra Mustarastas joka touhuaa ihan entiseen malliin. Hemmoa ei huolet paina.

Jotenkin nuo ohdakkeet omalta pellolta (tuleva laidun...) sopivat tähän synkistely-yhteyteen.

Nyt on ryhdistäydyttävä ja keskityttävä päivän agendaan. Ja muistettava ajaa auto pesurin läpi.
Jännityksellä odotan mitä päivä eteen tuokaan.
Kiva kiitti hei!

Pitkän päivän ilta

Täällä sitä ollaan, espoolaisuuden ytimessä, appivanhempien vierashuoneessa Mankkaalla.

Eipä mieli mettä keittänyt aamulla kun itseäni kiskoin tukasta nostaen ylös sängyn suloisesta lämmöstä. Huonosti nukuttu yö, kuten aina lähtöä edeltävä tapaa olla, ei sekään oloa helpottanut.
Mutta niin vain 6.40 käänsin auton nokan kohti etelää.

Lumiraja kulkee jossain Lappeenrannan ja Kouvolan välillä.
Sain ainakin ryppyjumppaa kasvoille kun haukotutti niin vietävästi. Mitähän mahtoivat ne onnettomat vastaantulijat ajatella jotka pääsivät näkemään leveimmät haukotukset. Ressukat.

Työilta meni lähinnä tilanteen kartoitukseen. Tässä olisi vielä 4 työpäivää jäljellä ja tekemätön savotta on saada osasto entiseen loistoonsa. Yritetään nyt jotain tekohengitystä edes.

Sanoin muuten itseni irti tänään. Ihan reteesti keskellä ns. lamaa. Jos tässä elintaso laskeekin rahassa mitattuna, on se kohonnut muilla indekseillä uusiin lukemiin. Ja ne aineettomat asiathan ovat kuitenkin melko tärkeitä. Itse asiassa ainoat, mitkä täältä lopullisesti lähtiessä mukaansa saa.

Pahus kun multa jäi ottamatta kuvatiedostot tikulle, nyt ei taida herua mitään ajankohtaista otosta.

No, tuossa juhlitaan synttäreitäni elokuussa. Äitikulta taivastelee tilannetta ja imuroi skumppaa paperimukista. Kello on noin puoli kaksi muuttoyönä.

Nyt kyllä puistattaa kun muistelee mistä sitä aloitettiin, laatikoitakin oli paljon, muistaakseni 150 kpl.

Ja nyt, etä-äiti kuittaa ja asettelee rääkätyn ruotonsa tähän viheliäiseen soffasänkyyn.

Aamulla on lystiä luvassa, menen käymään Nassemiehen (se meidän hönö koira) kasvattajan luona. Hyvällä tsägällä pääsen nuuhkuttamaan koiranpennun hajua. Tiedättehän se semmoinen Uuden Koiran tuoksu, vähän pistävä ja polvet veteliksi saava Puppy-odööri. Uskoaksen voin mennä riskittä, yleensä sen kasvattajan pennuset on varattu jo astutusvaiheessa. Otan varuilta kameran mukaan.

Heippa ja moikka.

Sunnunnunnunnuntailua

Pakkaskausi jatkuu ja hyvä niin. Koira tuulettuu hyväksi pihalla eikä turkkiin jäänyt puhdas lumi tee niin suurta sotkua sisätiloissakaan kuin hiekka, rapa ja sohjo.

Imuri jää vähälle käytölle täällä. Pölyllä ja roskilla on enemmän tilaa levittäytyä. Iso-J:kin näyttää relaavan imurointivimmassaan. Saa purkaa energiaansa lajityypillisellä tavalla pihahommiin, remppaan ja halonhakkuseen.

Luin nähkääs kananhoito-oppaasta kanoilla (ja muillakin eläinlajeilla mm. hevosilla) ilmenevästä stressiperäisestä stereotyyppisestä käytöksestä joka voi oireilla vakavastikin. Ehkä Iso-J:llä oli jotain tuommoista murhetta kun niin uutterasti puunasi ja kuurasi "silloin ennen". Ja onhan semmoinen käytös yleensä (luola)miehelle aivan luonnotonta. Ihan niinkuin hevosilla puunpureminen, kanoilla kannibalismi ja koirilla hysteerinen tassujen kalvaminen. Iloitkaamme tästä ihmeparantumisesta. Kyllä raitis maalaisilma tekee ihmeitä :-)

Tänään pitäisi pakata, vähän on hakusessa inspiraatio. Olisi niin paljon hommaa -huomattavasti mieluisampaa- täälläkin. Verstaalla odottaa mm. yksi vanha ja elämäänähnyt kiikkustuoli hiomista ja valkoista maalia pintaansa. Viimeiset Ritarinkukat sain juuri taputeltua multiin ja piilotettua pimeään.

Nuo kuvassa kituvat pelargonit pitäisi myös pistää talviunille. En vain millään raski napsia viimeisiä kukkia pois, ovat niin mahdottoman tyylikkään värisiä. Tuo lajike lienee vanhaa Mårbackaa. Mokoma hienohelma vain kukkii kun fiksummat tulipunaiset ovat jo levossa.

Täytyy myös piipahtaa kaupalla, tirpat ovat kutsuneet kaveritkin syömään ja ensimmäinen siemensäkki loppui jo.

Viihtyisää sunnuntaita ja muita mukavia asioita. Hali!

Obey your thirst

Terveisiä saunasta. Kuittasin tämän päivän työlistalta reteästi pihasaunan, muuripadan ja takkahuoneen lämmityksen.  Oli muuten viimeinen virhe, nyt on aromaterapiaa savuaromilla vuoden tarpeiksi. Marsuista tuli kerralla vpk:n kunniajäseniä. Takkahuoneessahan majailevat marsuystävämme Nipa, Kalle ja Sulo.

Oli muuten semmoinen ilmalukko piisissä, luulen savustaneeni vähintään pöllön, kanan tai saunatontun. Virvoittelin marsuja löyhyttämällä pakkasilmaa sisään, lymysivät hirsimökissään hyvin hyvin huolestuneina. Ensi viikolla saa luvan tulla kunnallinen Pensseli-Setä rassaamaan röörejä, savusauna rakennetaan aikanaan vanhan raunioille ja tuo pihasauna saa luvan wörkkiä ihan nätisti.

Surkean sävelen tähän päivään toi uutinen Espoosta. Teinittären hevonen menehtyi viime viikolla.  En ole tapahtumista täysin kartalla mutta jonkinlainen tarhassa tapahtunut onnettomuus, useita murtumia koipeen ja raskas päätös oli väistämätön. Hevoselle kun ei oikein kipsiä tai vetolaitetta voi kinttuun asentaa. No, tulipa hyvä syy lähteä etelään maanantaina, jos en muuhun pysty, halitan ja koetan olla olkapäänä. Lapsiraukka, iso suru yksin kannettavana.

Nyt olisi kuulema hyvä hiillos takkatuvalla, taidan kääräistä hirvibalkanit taskuun ja hiippailla pihan perälle käristyshommiin.

Vieläkin savu (ja murhe) kuristaa kurkkua, iso tuopponen oman pusikon vaniljaista vadelmamehua tuo ihanan avun. Ja taidanpa napata hyvän hevosen muistolle isosta lasista punaviiniäkin.

Kiireisen päivän pikaiset

Talvi jököttää täällä yhä, ihanaa ylellisyyttä vetäistä tuvan pitkät matot lumipesun kautta mattotelineelle raikastumaan. Melkein teki mieli salavihkaa kiikuttaa nuo hullut kissamummotkin pihalle jäähylle. Dementiassaan hilluvat kuin pahaiset pennut.

Aamusta oltiin jo nuorimmaisen ratsastustunnin takia isolla kirkolla. Pala kurkussa katselin, kun pikkuinen painatti tomerana  kevyttä ravia ja taluttaja hölkkäsi vieressä. Huomion arvoista hommasta teki se, että taluttajalla heilui riimunnaru tyhjän panttina oikeassa kädessä. Poni oli kimo (tietysti värillä on väliä). Huoh, mitähän tuostakin lapsesta tulee, mokomasta huimapäästä... ainakin äidistäään tulee harmaahapsi ennenaikojaan. Eli kimoudun, koska värillä todellakin on väliä ;-)

Kävin lisäksi (melkein menettämässä hermoni) Isom Marketin lauantairuuhkassa. Kyllä siellä kiirepäivinä töissä on kun siitä jotain maksetaan, mutta en kyllä vapaaehtoisesti asiakkaaksi ihan heti lähde.

Mummon puolella vetävät tapettia seinään, äitikulta pääsi liisteritytöksi. Minä siivoan (joo-o, koko ajan ja kovasti), liotan amarylliksen sipuleita (oli pakko hommata muutama uusi erikoisuus) ja komensin juuri perilliset lumitöihin (jotta saan velttoilla rauhassa). Saavat koeajaa uuden lumikolan. Näkyvät vetävän toisaan kolakyydillä pitkin pihoja. Eihän se aina ole niin justiinsa...

Ja vielä tuosta päivän kuvasta. Tuossa on kuulkaa aidon rötösherran nikkaroima postilaatikkokatos. Juuan vankilasta voi ostaa tuommoisia. On jykevä ja jämäkkä. Taisi vaan jäädä asennus tältä talvelta. Voihan sitä toki kiinnittää laatikot tuohonkin mutta voi tulla posteljoonakselta kommenttia. Ja kantaa kostoksi naapurinkin laskut meille.

Loppuun kirpputori-ilmoitus; Halutaan ostaa lasten ratsastushousut, kokoa 130 tai 140 tai molemmat. Vähintään polvipaikoilla. Värillä ei väliä kunhan ei ole se Prismassa taannoin myyty pinkki malli.
Yhteydenotot tämän palstan kautta.

Letkeätä lauantaita, missä ikinä kuljettekaan.

Mukavaa illanjatkoa

Mitähän johtopäätöksiä pitäisi tehdä tuosta matkamittarin lukemasta, raksuttaa kumman uutterasti *feikkiblondi raapii juurikasvuaan*

Pitää miettiä jotain vieraskirja -tyyppistä ratkaisua, olisi kiva jos kävijät jättäisivät vaikka vaan heipatiheit.

Nyt on korkea aika panostaa parisuhteeseen, onhan tänään vieläkin Perjantai, 13.päivä.
Tuossa vielä uudenlainen kuvakulma, tipahtaako taivas niskaan?
Be careful out there.

Perjantai 13. päivä

Sillä lailla, se on sitten onnenpäivä!
Yleensähän kai pidetään 13. päivää riivattuna tai ainakin onnettomuuksien päivänä. Omassa elämässä ovat kyllä isoimmat jutut osuneet juuri tälle nimenomaiselle päivälle.

Se, että tapasin Ison-J:n juuri 13.9., joka siis oli perjantai, on tulkinnasta riippuen joko poikkeus joka vahvistaa säännön, tai sitten samaa sarjaa. Näkemykseni tästä asiasta korreloi täysin mainitun parisuhteen kulloisenkin tilanteen kanssa.

Nyt hengästyttää tuommoinen sivistyssanoilla kikkailu, ajattelu kun EI tunnetusti ole vahvin lajini. Siinnoli kummiskin vitsi. Ehkä.

Kurkkua karhentaa ja piti vetää villasukatkin vanhojen ratsastuspolvisukkien päälle. Seuraavaksi täytyy tuikata iso uuni tulille. Sitä ennen ryyppään pipetillisen Vilustusta.

Tutustukaa muutkin Majakarin sivuihin, sieltä löytyy apu vaikka mihin vaivaan. Ja kuvaterapiaa kukkasten myötä.

Päivä on pulkassa ja pulkka penkassa

No ei vaineskaan. Täällä tapahtuu juuri hillittyä tuuletusta, voltinheittoa ynnä itsensä olalle läimintää. Yritän olla häiritsemättä jo unille vetäytyneitten rauhaa.

Katsokaas kun minä, tekniikan ihmelapsi (heti Sarikan jälkeen), Nörttien nörtti, sain puliveivattua tähän blogiin känni... eikun kävijälaskurin. En minä oikeasti tiedä mikä tuomiopäivän mittari se on mutta tuolla alhaalla raksuttaa.

Ja nyt *fanfaarit*, katsokaa päivän saldo:

Siinä sitä on, piirakka ja sen kaverit. Kaksi ihanaa kukkurapäistä vadillista niitä tuli.

Karjalaisia perinneherkkuja kauneimmillaan.
Liperin myllyn luomujauhoja, täysmaitoa, suolaa ja voita.

Ja jos minä jossain näen Kevytversion Karjalanpiirakoista, nousen välittömästi barrikaadeille. Se on pyhä asia johon ei ravitsemusterapeutit saa kajota.

Äitikulta veivasi paljon kokeneella  pastakoneellaan:

Tiesitkös muuten, kun jossain Aamutelkkarin lähetyksessä hamalla 90-luvulla kunnianarvoisa tv-kokki Kati Nappa esitteli pastakoneen piirakanpohjien ajelijana, loppuivat pastakoneet kaupoista samalla viikolla.  Mummelit hamstrasivat niitä varastoon.

Minä paistoin ja voitelin. Ja söin salaa lähes laittoman määrän. Hyvä ruoka, parempi mieli ja rasvaiset sormet.

Asiasta patalappuun. Olen saanut todella monelta ystävältä kommenttia sekä tästä itsensäpaljasteluprojektistani että työelämän murheistani. Kiitos teille kaikille. Kunhan pahin tomu laskeutuu, selviää varmasti tämänkin ajanjakson tarkoitus. Saat sen mistä luovut? Ehkä jotain vielä parempaa.

Ihme kyllä kukaan, ei niin kukaan, ole tullut vielä kyseenalaistamaan paluumuuttomme mielekkyyttä tälle laman piinaamalle seudulle. Vähän jo odottelin koska kaikkiparemmintietävät tahot kömpivät pusikoistaan taivastelemaan huikentelevaisia ratkaisujamme.

Sepä sitten siitä, maanantaiaamuna päräytän auton keulan kohti etelää. Ja perjantaina takaisin.

 

Nämä ystävät olivat niin tuhottoman puuhakkaita tänään, että meinasi palaa pellillinen perinneherkkuja kun kyttäsin kamerani kanssa edes yhtä tinttiä kuvaan. Ja sitten kuvasta löytyi kokonainen parvi. Pitäisköhän sitä mennä sinne näöntarkastukseen Satun  ja Titan esimerkkiä noudattaen?

Olipa muuten takkuinen tämä päivitys.  Tekstit, kuvat saati muut editoinnit pätkivät tauotta ja esikatselun perusteella näyttää olevan aika silppua. Taitaa pakkanen tehdä kaapelille tihujaan koska modeemissa vilkkuu valoja enemmän kuin keskiverto joulukuusessa. Parempi sulkea daattamasiina ja käydä vielä pihalla katselemassa taivaita. Siellon kuulkaa nappikauppa auki.

Kauniita unia.

Torstai, toteutuvien toiveiden päivä?

Kylmän kuulakasta aamupäivää!
Nukuin hyvin koska päätökseni kypsyi jo illan tunteina.

Lähden vielä viikoksi, vain viikoksi, työkeikalle Espooseen ja sitten se on siinä.

Tie on auki taivasta myöten, vai miten siinä laulussa nyt sanottiinkaan? Ei ilman riskinottoa tapahdu mitään ja seisova vesi haisee pian pahalle.

Se, mitä minusta tulee isona on vieläkin auki, ehkä sitä ei tarvitsekaan tietää. Pääasia on nyt se, että lapsillani on äiti kosketusetäisyydellä ja että minä saan olla yhdessä perheeni kanssa.

Näin on närhen värkit ja nyt piirakan paistoon.

Talvisen illan jorinoita

Meilläpäs onkin edelleen lumi maassa. Harvinaista herkkua etelän mustiin marraskuihin tottuneelle, en voi sanoa sopeutuneelle, tulinhan sieltä pois.

Vielä sananen illan päätteeksi. Tänään on ollut aika ristiriitainen olo. Toisaalta valtavan hyvä mieli kaiken aikaansaadun ansiosta, toisaalta alitajunnassa jäytävä "Piti olla jo" -päätös työasioiden suhteen. Asioilla on niin monta puolta. Hankalaksi homman tekeekin nyt se, kun ei tiedä kumpaa vaakakuppia uskoisin enemmän.

Vakituinen työpaikka on näinä ankeina aikoina lottovoitto. Perheelle annettu aika kasvaa korkoa ja tuo toisenlaista arvoa elämään.

Tuolla yläkuvan penkillä, löydetty muuten Ranuan Halpa-aitasta kesällä 2007 josta se raahattiin Espooseen ja vihdoin kesällä 2009 se löysi oikean paikkansa, olen istunut lukuisat lepohetket, viilenevät illat ja aurinkoiset aamut. Ja puhunut n tuntia puhelimessa, tuo on mun kotikonttori, psykiatrin sohva ja jäähypenkki.

Niin, täytyy siis vielä täsmentää tuota työkuviota. Eihän vakituinen työpaikka ja perheelle annettu aika ole mikään mahdoton yhtälö, ehei. Mutta minun nykytilanteessani se tarkoittaa n. 460 km:n työmatkaa. Etä-äitinä olo raastaa sydäntä liikaa. Nimim. Kokemusta on.

Toivottavasti aamu on iltaa viisaampi ja päädyn ratkaisuun jonka kanssa voin elää.
On minulla jo varsin vahva visio, pitää vielä hakea kannustusta Iso-J:n etäterapiasta.
Kyllähän luoja hulluistaan huolen pitää, pitää kai pelata (taas kerran) upporikasta ja rutiköyhää...

Titakin näkyi kuittautuneen lukupiiriin, tervetulemas. Tuossa on kuvassa supertehokasta myyränkarkoitetta, lakastuneita ruttojuuria. Voisin vaikka vannoa, että myyriä yskitti kun lakastuvat lehdet viskoin sipuli-istutusteni suojaksi.

Ja ihan vaan malliksi nuoremmille, tuossa se vaan äitikulta 76 v kurittaa villiintynytta kukka"penkkiä" takapihallamme.

Ei ollut multaa, oli läpeensä ontto. Pelkkiä myyrän ja hiiren tunneleita. Kasvit kituivat pelkän juuristonsa varassa tyhjän päällä.

Hyvin taipuu vanhakin ruoto. Mammalle respektiä!

Kissat aloittelevat yöralliaan ja koira yrittää vatsa kuristen asettua yöunille. Pistin Nassen vähän dieetille kun vyötäröä piti hakemalla hakea. Myös koiralta... Voiko syyllistävämpää katsetta olla kuin nälkäisellä koiralla? Katseen intensiteettiä terästää vielä surkeana kuriseva vatsa. Annoskoko pieneni kuitenkin vain noin 1/4 verran. Jätkä vedättää. Taas.

Huomenna paistetaan Karjalanpiirakoita.

Kauniita unia kaikille.

Talvisen aamun tunnelmia

Aamupäivää!
Hyinen herätys oli taattu kun kirmasin pyjamanlahkeet lepattaen pihalle kuvaamaan postikorttimaisemaa aamun harmaassa valossa.

Kahluuhommiksi meni mutta muutama oikein tasokaskin räpsy sieltä saaliiksi tuli.

Koko yön satoi ja koko aamun on satanut. Tästä sitä tulee kuulkaa vielä lystiä.

Kanat pyörtynevät järkytyksestä kunhan ulkoilutarhan luukku avataan. Sieltä ne rouwat yksitellen humpsahtavat rampilta umpihankeen. Onneksi niillä on helakan punaiset heltat, ne on helppo noukkia takaisin.

Ekassa kuvassa on aitoja talviomenoita.

Tässä kuvassa on torppa vähän erilaisesta kulmasta kuvattuna. Tieltä päin, etelän suunnalta ja vanhan tienpohjan paikalta. Tälle paikalle tulee joskus ratsastuskenttä. Tuossa ihan etualalla ovat herukkapensaat ja pari omenapuuta. Hedelmäpuitahan täällä on muistaakseni 8 vanhaa omenapuuta. Äitikulta toi Espoosta yhden. Lisäksi ostimme muutamia kirsikoita ja luumupuun. Ja 10 tyrnin taimea.


Nasse odottelee lumiauraa.... ei sitä ole vieläkään näkynyt. Toivon hartaasti, että olimme sopineet jo talviaurausasiat, niin ainakin tehtävälistalla luki jo elokuussa. Eipä tässä nyt ihan näillä näppäimillä tarvitse pihasta tielle autolla päästä mutta tänään kuitenkin. Autotallihan sijoittuu vasemmalla olevan piharakennuksen päähän, Nassen hännästä noin 20 m vasemmalle.


Ja Nassen vastoinkäymiset senkun jatkuvat. Näyttää siltä, että erinäisiä teknisiä etenemiseen vaikuttavia ongelmia hänelle syntyi. Tuosta sitä taas näkee, että liika herkkujen syönti kostautuu, eipä enää loikita gasellin lailla pensaikossa, ottaa maha kiinni. Tai köli pohjaan.

Nyt pitäisi tehdä erinäisiä työuraa koskevia päätöksiä. Maanantaiaamuna pitäisi olla Espoossa töissä.

Ja valkeus tuli!

Koska osaan lähestulkoon suvereenisti (tsägällä) nakella taidokkaasti (surkeesti) photoshopattuja taidevalokuviani (jonninjoutavia räpsyjä) tänne blogini inspiroivaan (hohhoijaa) ilmapiiriin, teen tältä päivältä kuvakollaasin. Sil vous plait....


Tässä todellakin taisi nyt mennä tirppojen talviruokinnan aloitus ajoituksellisesti ns. nappiin. Taivaan täydeltä pyryttää vieläkin.

Päivä on ollut puuhakas. Kaupunkireissulta palattiin äitikullan kanssa auton vanteet notkuen. Kyydissä oli purupaali, turvepaali, kanarouwien uusi rehuautomaatti (kuulostaa hienommalta kuin itseasiassa onkaan) ja x kappaletta ison marketin ostoskasseja. Täällä sitä käydään kaupassa harvoin ja hartaasti.

Kanarouvat iltahtuivat valtavasti uuden tekniikan vallatessa heidän asuinhuoneensa. Laitan huomenna tai jossain vaiheessa kuvia lisää. Tänään heidän pääasiallinen riemunsa kohdistui tuhkakylpyyn ja lumisateeseen.

En oikeasti tiedä hilpeämpää näkyä kuin umpihangessa tarpova kana, katsokaa nyt näitä meidän blondeja:


Tuhkasta noussut Feenix-nax-kana.

Kirmailin siis pitkän tovin iltapäivällä lumipyryssä kamera visusti kaulaliinaan käärittynä pitkin tiluksia ja yritin räpsiä fiilistelykuvia. Valo oli vaikea. Pitäisi kai olla joko säikyvämpi salama tai tanakka jalusta. Kuvaajassahan ei ole mitään vikaa. Ikinä.

Iltapäivällä lintsasin härskisti kodinhoidollisista velvollisuuksista ja kuritin mäcciä antaumuksella. Monta pahuksen tuntia meni, että sain 18 kuvaa veivattua julkaisukokoon. Siellä ne kaikki ovat kuvablogissani. Käyttäjätunnus edelleen EHL.

Huomenna on kutakuinkin pakko hoitaa pari liian pitkään lykättyä työjuttua. Remonttihan ei nyt alkuviikosta etene koska tekijämies on työreissulla Helsingissä.


Tässä vielä iloinen ilme seipään nokasta. Aika freesinä on pysynyt vaikka pakkanenkin pannut usein.

Niin, remonteista vielä vähäsen. Nyt on tarkoitus saattaa tuo mummolan puoli muuttokuntoon ja sitten perehdytään tarkemmin omiin nurkkiin. Mitään pintaremonttia isompaa täällä ei onneksi tarvitse heti tehdä.

Kylpyhuone ja sisäsauna korjataan kenties ensi vuonna, wc freesataan myöhemmin ja keittiön kaapistot saavat aluksi tyytyä valkoiseen maaliin. Kyllä täyskoivuinen ovi siitäkin piristyy. Kaakelit tilattiin tänään ja ne, sekä uusi työtaso keittiössä käyvät ensiavusta.

Ei näiden satavuotiaitten kanssa auta hosua, pitää malttaa kuunnella talon tarinoita, katsella vuodenkiertoa ja antaa arjen kertoa mitä tarvitsee milloinkin tehdä.

Eikä ikinä uskoisi, että noin pikkuiselta näyttävä torppa kätkee sisäänsä 160 m2 asuinpinta-alaa. Asia jota en ikinä lakkaa ihmettelemästä. Tämä on oikeasti tilava. Pari kertaa olen jo manannut miksi ihminen menee ostamaan näin suuren talon. Mutta ihan läpällä vaan...

Jos pitää maalata jotain, voi kipaista pihan poikki verstaalle ja sutaista hommat saman tien. Talliremontti on kyllä semmoinen juttu joka suunnitellaan sataan kertaan ja tarkastutetaan ammattilaisilla useasti. Onneksi ystävällisiä, auttavaisia ja järkeviäkin ihmisiä hevosihmisten seasta löytyy. Vaatii vaan aikamoista vainua löytää helmet sieltä kaiken kuonan seasta. MOT. Se on muuten hyvin pitkälti sama hevosta etsiessä...


Nämä vielä piti esitellä. Viime viikolla lykkäsin juurtumaan joulukukkasia. Tässä vartta puskee yksi tasettimaljoistani. Ritarinkukat ovat vielä pimeässä varastossa, joulutulppaanit tupakellarissa eli sillan alla. Ja näitä tasetteja pilkistelee vähän joka ikkunalla.

Nyt on likimain pakko siirtyä vällyihin. Siellä on mukava pino uusia keittokirjaostoksia. Ihan kuriositeettina selailen Ranskalaisen keittiön salaisuudet nimistä kulttiteosta. Lyö kiireisen kotikokkaajan polvilleen.

Toinen mukava uutuus on Anna & Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla. Taas ÄTR-gurmeeseen liian usein turvautuva häpeää laiskuuttaan. Ja kolmas uusvanha tuttavuus on Bergenströmien Talvitunnelmia. Ruåtsalaiset ne kyllä handlaa tuon myysäilyhomman.

Jep, nyt rekku Ärrieri näyttäköön tietä yläkertaan. Jos kissamummot hilluvat viimeöiseen malliin, meillä on aamulla kaksi omin kätösin kuristettua kissaa. Ei ole kivaa semmoinen meluaminen.

Toivottavasti tänne Hirnakan fiilistelyihin löytävät myös vanhat tutut wetet, Satu näkyi jo kuitanneen ja Seijan tiedän lukeneen. Pistäkää kuulumisianne, elämmehän jännittäviä viikkoja monessakin mielessä.
See you sitten.


Lisäys 11.11.2009:
Tässä vielä sisäkuva kanarouwain lukaalista. Ulosmenoramppi ja luukku jäävät varjoon, kuvan oikeaan reunaan. Upouusi ruokinta-automaatti ei näy kuvassa, koetan saada sen johonkin kuvaan, joskus.

Äitikulta, kanavastaava, heiluttelee talikkoa. Ei meiltä hyvää lannoitetta ensi keväänä puutu kun purun, oljen ja turpeen kanssa kompostoitu kanankakka otetaan hyötykäyttöön. Monsteriporkkanoita ja arbuusin kokoisia herneitä luvassa. Kylän suurin kurpitsakin lienee ihan mahdollinen...