perjantai 22. tammikuuta 2010

Vattupuska valepuvussa ja muita outoja asioita


Huhhuh, kyllä kannatti palelluttaa näpit ja tärvätä kameran akut pakkasessa. Jäätävän kaunis valo ja huikeita sävyjä. Valitettavasti näillä taidoilla ei kaikki nyanssit tallennu muistikortille asti.

Käytin hyväkseni lynxillä ajetut pellonreunusreitit ja kiertelin eteläpellolla zuumailemassa kuvakulmia. Totesin, että kesällä saan paparazzikuvia naapurin laitumelta, suoraan pusikoista.

Häijy häivähdys kävi mielessä kun löysin lumikenkäilijän jäljet hangesta. Huolella on kävelijä kiertänyt tilustemme rajat ja jäljistä päätellen pysähtynyt useammankin kerran meille päin katselemaan. Noh, mehevät maisemathan tänne päin onkin. Katsojan vahingoksi jää jos torpantytön hanurin onnistuu näkimiinsä haravoimaan.

Eikä näköjään kannata olla pupuista, rusakoista tai jäniksistä huolissaan, kyllä niitä on, ihan riittävästi. Jälkiä ja papanoita ei todellakaan tarvitse etsiä.

Tuossakin sitä on pötkitty vadelmapuskien välikäytävää pitkin ompputarhaan bilettämään.

Tämän päivän aamu ei ollut inspiroiva. Juuri kun havaitsin nukkuneemme onnellisesti rokuliin, ilmoitti nuorin perillinen olevansa kipeänä. Kuumemittari vinkui reilua 37 asteen aamulämpöä ja kuumana helottavat otsa ja niska todistivat lukemien olevan nousujohdanteisia. Buranaa ja petiin.

Se rokuliin nukkuminen johtui siitä, että joku hutilus eli eri aikavyöhykkeellä. Onneksi ei mitään isompaa vahinkoa tapahtunut, vain yksi musiikkitunti jäi nyt väliin.

Kanalassa täytyi urakoida vesitötsien kanssa, olivat riitteessä. Pientä jononmuodostustakin tapahtui huoltokatkon aikana mutta hyvässä järjestyksessä rouvat malttoivat odotella. Urho Kukkonen reihui casanovana ja lähenteli rouvia antaumuksella. Siinä sitä urosolento ns. paneutuu elämäntyöhönsä. Kirjaimellisesti.


Pakkasmittari jököttää -20 asteessa. Ylemmäs ei kipua ei millään. No, pitäköön sitten talvi otteessaan, tammikuu on talvikuu ja sillä hyvä.

Ihan pientä poltetta olisi jo pihahommiin, mutta liian aikaista taitaa olla. Ehtii sitä vielä saada selkänsä kipeäksi kuokkahommissa keväämmälläkin.

Ensi viikolla palataan astetta ankeampaan arkeen, Iso-J viettää enemmän aikaa Helsingissä, ainakin kaksi seuraavaa viikkoa emännöidään naisväen voimin. Äitikullan remontti on nyt kutakuinkin valmis, suurin homma on tiskipöydän ja kaapiston välitilan kaakelointi. Ja sitten on vielä kerran putkimiehen encore, keittiön hana liitetään putkistoon.

Sitten huilataan jokunen hetki ennenkuin jatketaan omien nurkkien sipistelyä.

Titan eilinen kommentti eläinrääkkäyksestä vaatii vielä sanasen. En nähnyt sitä ohjelmaa jossa tämä uusin (uusin julkistettu) tapaus oli. Mutta eipä tarvinnut kauaa nettiä selata kun löytyi ihan kyseisen tallin kotisivutkin. Onneksi eläinlääkäri vihdoin paikalle tuli ja armahti surkeimmassa kunnossa olleet eläimet. Ei voi olla tallinomistajan tietämättömyydestä kysymys kun tuommoista tapahtuu. Silkkaa piittaamattomuutta.

Siltikin minusta tuntuu, että maassamme on vielä paljon surkeammissa oloissa kituvia hevosia, koiria, kissoja joita kukaan ei armahda. Jotka odottavat liian hitaasti saapuvaa kuolemaansa. Niiden luo ei kukaan jaksa mennä, tuskinpa kaikkien olemassaolostakaan tiedetään. Naapurin asioihin ei puututa.

Yhtään en pahakseni pistäisi jos jokaisen kotitarvekanalankin, talleista ja kenneleistä puhumattakaan, pitäisi ilmoittautua paikkakuntansa eläinlääkintäihmisille. Ei voi olla iso vaiva antaa eläinlääkärin tai jonkun muun valtuutetun käydä katsomassa eläinten olot ja kunto vaikka puolivuosittain. Kennelvalvojat ja tallitarkastajathan toki jossain mittakaavassa jo toimivatkin.

Harmaalle alueelle, katseilta katveeseen, jää kuitenkin valtavasti paikkoja. Ja siellä ne surkeimmat tapaukset sitten ovatkin.

Ei ne puitteet vaan se hoitotaso. Kenenkään tallipiha ei ole rospuuttoaikaan sievästi haravoitu mutta jos sieltä löytyy kuihtuneiden lehtien lisäksi kuihtuneita eläimiä, pitäisi jokaisen älytä, että homma ei toimi. Ja puuttua asiaan, oli kyseessä naapuri, sukulainen, tuttava tai työnantaja.


Tämä alin kuva on kieltämättä vähän provosoivasti tässä asiayhteydessä.
Siinä ylensyönyt koristekoirani tonkii jännitystä elämäänsä avokompostin kanalapehkuista. Kontrasti on joskus räikeä kuin kotikoiran talvitakki.

Ja kyllä, tiedän että ensin pitäisi saada lasten, vanhusten, pakolaisten ja kaikkien muidenkin asiat järjestykseen. Aina on joku jolla asiat ovat vielä huonommin. Kun saisimme jotenkin puhallettua henkiin välittämisen ilmapiirin, näiden asioiden puolestatoimijoiden olisi helpompi saada sanaansa julki ja asiaansa ilmi. Ehkä se olisi jotain yleistä elämän kunnioittamista?

Koettakaa huilata viikonloppuna, kuka sitten milläkin tavalla.


14 kommenttia:

  1. Hups, muutama typo oli tekstiin puikahtanut. Vaan haitannoonko tuo. Meidän kylän ääsmarketilla oli ihan ruuhkaa. Vaan sopuisasti kaikki sisään mahduttiin ja kaikki tervehtivät tai ainakin noteeraavat toisensa. Se on vissiin sitä (kylä)yhteisöllisyyttä.

    Meillä muuten väännetään Ison-J:n kanssa henkisellä tasolla kättä aiheesta "voiko pinkeissä reiskoissa mennä kauppaan". Minun mielestäni voi.

    Lähitunnin vietän visusti hellan ääressä, varasin paistilihoja ja juureksia kahteenkin padalliseen. Täytyy hyödyntää nyt hyvä hiillos kun se eilen jäi. Ensi viikolla kummasti yh-äidin arkea helpottaa kun on valmistakin sapuskaa pakkasessa.

    Pakkanen kiristyy... pitää vielä illalla ladata kanojen vesitötsät lämpimällä vedellä. Tekisi mieli napata Sirkkukananen kainaloon ja salakuljettaa vaikka saunaan -tai uunin pankolle kissan kaveriksi. Patsy ja Sirkku ovat jotenkin niin sielunsisaruksia räjähtäneine ulkomuotoineen.

    Makaronilaatikko pitääkin tuupata nyt ekaksi uuniin... poistun pois ja ihmettelen mennessäni matkamittarin lukemia *kuka täällä käy ja ketä kiinnostaa*

    VastaaPoista
  2. AIVAN IHANIA kuvia. Vattupuskan sininen sävy lumikiteiden terävien muotojen ja kontrastien kanssa on ihan taidetta. Niin seesteisen tyyni ja rauhalline kuva torpalle! Ja Nassen pyllistys kompostissa oli ah niin raadollisen hupaisa. Suorastaan näkee hännän tärisevän innosta! Hirnakka - sussahan on ainesta kuvaajaksi!!! Nimenomaan tunnelmien välittämisessä kuvallisesti. Ainakin minä nappaan ne fiilikset.

    Nyt on pakko mennä syömään jotain, että ajatus taas kulkisi. On vähän vastustanut monet asiat ja olen aamukahvin varassa energiataseeni suhteen. No, otin kyllä konjakkipaukun kun tulin kotiin. Tuli ikäänkuin tarpeeseen kaikkien vastoinkäymisten kanssa. Mutta Maslown tarvehierarkiaa noudattaen - nyt kun hermot on saatu kasaan on aika syödä jotain.

    Palajan jälleen.

    VastaaPoista
  3. No nih, ajatus on kirkas ja vatsa täynnä. Yleensä nuo kaksi sulkevat toisensa pois. Ehkä tyhjään mahaan ottamani hermojenrauhoituskonu teki tehtävänsä. Veret ainakin kiertävät mukavasti ja lämpöä piisaa bodyssä. Tosin villasukat jalassa ja villapaita päällä.

    Pirtissä ja olohuoneessa alkaa olla selvästi aistittavaa lämpöä. Sekös vanhoja luita hellii...

    Meillä pakkanen on siedettävät -15,9 astetta, hevosetkin ovat vielä ulkona. Pitää mennä ottamaan pieni matsi talikon kanssa ja kuitata pari tulevaa lannoiteläjää kottikärryihin ja toimittaa jatkojalostukseen.

    Saunaremontti on ihan finaalissa. Ehkä huomenna saunotaan, kiuas on paikallaan (kivet puuttuu) ja sähkötyöt on tehty. Lauteet ovat paikallaan, mutta yksi vinkkeli sinne vielä rakennetaan paikalleen. Sitten tämä remppa julistetaan valmiiksi kun ekat löylyt höyryävät ilmoille. Hoppas huomenna.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tita kuva-analyysistä, minäkin tykkään tuosta vattupuskakuvasta. Näytti paremmalta livenä.

    Enkä saa riittävää syvyyttä noihin kuviin, etenkin jälkikuvissa sen huomaa. Pupunloikka on aika vinkeä.

    Kauempaa pellolta löytyi ilmeisesti ilveksen jäljet. Mulla on ne kuvattuna mutta eipä kovin hyvin erotu.

    Se teidän saunahan on sitten ihan valmis tulille. Ihana juttu. Märkätilarempat ovat jotenkin pelottavia, minä ennemmin vaikka vedän tapettia millimitalla kuin edes harkitsen tekeväni hommia märkätiloille. Huuuuh. Ei oo niin mun laji. Ei.
    Jotenka aaltoja täältä ja nautinnollisia löylyjä koko porukalle.

    hmmm... pieni tauko... pimpelipompeli....

    VastaaPoista
  5. No niin...
    leivinuunissa on nyt valurautapannujen MM-kisat. Lajina lihajuurespata.
    Le Creuset (punainen) vs. Sarpaneva (musta)

    Saas nähdä millaiset sötingit tuosta syntyy, täytin padat piripintaan parhaalla possunpaistilla, tungin sekaan naudanpaistia. Hyvänkokoisia kimpaleita. Pohjalla paksuna patjana porkkanaa, lanttua ja perunaa. Yrttejä, sipuleita, pippureita ja vahvaa lihalientä.

    Voin kertoa, että Iso-J pinnisteli uunipellin patoineen uuniin ja otsasuoni tykytti. Melko painava lasti, lihaakin yli 2 kg...

    Nyt uunista kuuluu lupaava sirinä ja kohta, aivan kohta, löyhähtää vähän tuoksua tupaan. Oijoijoi, nälkä tulee.

    Taidan kolistella kaappeja, siellä on vielä punaisia flavonoideja nestemäisenä.

    VastaaPoista
  6. Suorastaan vainuan Hirnakan paistokset! Vei herahtaa kielelle!

    * menee laittamaan hernekeiton herneet likoamaan yön yli *

    Tuosta hevosten pidosta omassa pihassa. Tapoja on monia. Meidän hevot saavat viimeiset iltaheinänsä käsittämättömään 00-02 ajankohdan välillä. Talliin mennään aamulla aikaisintaan klo 8. Viikonloppuisin menee jopa yli ysin. Ei paha. Hevosille eniten määrää ruoka-aikojen väli, ei ajankohta. Meillä kun kukaan ei ole menossa aamukasiksi töihin, niin tämä käy oikein hyvin. Joskus poikkeutapauksissa on aamutalliin menty 07 tietämissä, niin hevoset selvästi häiriintyvät uniltaan. Ovat vallan tukka pystyssä ja unenpöppöröissään. Mutta suopuvat kyllä syömään aamiaistaan.

    VastaaPoista
  7. Suomi-Ranska maaottelu uuniolosuhteissa on täydessä käynnissä. Vähän kuohuaakin, suomipytty päästelee enimpiä liemiä pihalle.

    Ensi kerralla en tunge ihan noin täyteen... :-)
    Eipähän tarvii lihapaloja lanttujen seasta etsiä.

    Tuotapa minäkin olen pohtinut, mikä on se hevosystävällisin, itsellekin parhaiten luontuva tallirytmi. Niin montaa ilmaa tuossakin asiassa on. Sehän nyt on tuhannen sama mihin aikaan boksit siivoaa, ruokarytmi on Pyhä Asia.

    Tuotapa on hyvä pohtia ja kuulostella ihmisten käytännön kokemuksia. Sieltä se jostain löytyy, oma tapa toimia.

    VastaaPoista
  8. Wuaaaaah, nyt on uunissa herkut lisukkeineen (vai miten se Kikka nyt lauloikaan), tajuttoman ihanat aromit ja mitkä maistiaiset *kuolaan koirani kanssa kaulakkain*

    Nyt täytyy kyllä sanoa, ettei voittajapataa helpolla löydy. Suomipytty pysyy siistimmän näköisenä koskapa on musta. Punainen franssu näyttää kaamealta kuohahdeltuaan.

    Sarpaneva taitaa viedä puukalikan pituisen voiton, käyttömukavuus on nyt vaa´ankielenä. Päästäkseen ranskanpadan antimien kimppuun, nälkäisen ihmisen pitää muistaa ottaa tuhti patakinnas tassuun, valurautainen nupikka on poppapoppakuuma. Sitä paitsi se lenksuu vaikka miten ruuvailisi kireämmälle.

    Suomipytyn vakiovarusteisiin kuuluu nätti puinen (hienosti muotoiltu) kahvakalikka. Sillä kuumaa pataa on helppo nostaa ja samalla kalikalla sorkitaan kansi auki, näppejä polttamatta.

    Loppuyhteenvetona julistan suomipytyn voittaneeksi kalikan mitalla. Ranskanpata on kaunis, kertakaikkiaan Jalo Esine ja kelpo kalu. Voiton vie Äitikullan ennakkoperintönä (vitsivitsi) käyttööni antama suomipytty. Pytyn tekee arvokkaaksi se viiltävä fakta, että pytty on ENSIMMÄISIÄ Suomessa ikinä myytyjä kyseisiä tuotteita. Ja siinä on tehty Hirnakan perheelle ruokaa jo ikiajat. Se on kestävä tuote.

    Eipä ihme, että on otettu uustuotantoon ja että uustuotantoerät myydään aina loppuun ja että äveriäät keräilijät maksavat noista huimia summia.

    Minä onnenpossu saan tehdä ruokani tuossa kapistuksessa, palvelee jo toista sukupolvea.
    Hyvä saavutus näinä kertakäyttötuotteiden aikana.

    Ranskanpatakin on todella upea tuote. Sekin jää suvun naisten iloksi kiertämään sitten kun minä viskaan sen kuuluisan lusikan nurkkaan.

    VastaaPoista
  9. *tekee ihan sikana tupakkaa mieli*

    VastaaPoista
  10. Himo menee ohi tuossa tuokiossa, Hirnakka. Älä anna sille yhtään mahdollisuuksia. Noh, eihän teillä ole tupakoitakaan, eikä kukaan älypää lähde etsimään aukinaista kioskia tai huoltiskaa... siis pelkkänä himonpurkauksena tuonkin taas ohitat...

    Puut kannettu, huomiset säilöheinät kiskottu paalista ja hevoset asennettu yölepoon huollettuina. Saan puhaltaa hetken, kaataa pulleamahaiseen lirauksen kullankeltaista ja mennä maate. Soon leppoisaa persdaagia kaikille!

    VastaaPoista
  11. Hups, ehti vierähtää löördaagin puolelle... Hyvää viikonloppua eniveis!

    VastaaPoista
  12. Tita, mullapa on edelleen maustekaapissa tupakkaa ja sikaarilaatikossa paksumpia pökäleitä. Ei tarvii gulffille fillaroida yöpimeällä. Mutta enhän minä enää tupakkia puhaltele *vaikka-tekisi-sikana-mieli-yhyyyy*

    Täällä vielä(kin) ruuvinväännin vonkuu -ja liha muhii entistä mureammaksi jälkilämmössä. Mulla on viikon menaiset pahasti vaiheessa eikä aamulla kiire mihinkään. Äitikulta lupasi sytytellä kanalan valot heti aamusta.

    Ruuvinväännin asentaa hyllyjä leffakirjastoon. Pitääkin joskus kuvata, aika huissi paikka. Dvd:tkin kahdessa rivissä hyllyllä. Tarviin perehdytyskurssin arkistointilogiikan syövereihin. Siis miehen logiikan vaativampi kurssi kotirouville.

    Sain lähdöt kun äsken ehdottelin pientä panostusta hyllyjen ulkonäköön, sellaisia kivoja symboliteippejä sun muita :-( Niuho mies.... buuuuu!

    Ihan kohta voin kiikuttaa lihapatani viilentymään (ja napata maistiaiset).

    Sitten kauneusunille ;-P

    VastaaPoista
  13. Soli sitten ainakin kaheksas klikkaus tänne blogiin kattomaan joko rouva on ehtinyt puuhiltaan istumaan koneen äärelle. Ihmettele nyt sitten että matkamittari vaihtaa lukemiaan kiivaasti.

    Käy kattomassa Fyllissä pionitilausjuttuja! Pistin tulevat rahat menemään. Ihan kevyesti.

    VastaaPoista
  14. Ilmoitan sitten juhlallisesti, että uusittu sauna lämpiää! Tässä pääsee ihanasti saunomaan. Viimeksi saunottiin jouluaattona. Tsiisöös, mikä aika ilman saunaa!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!