maanantai 29. huhtikuuta 2013

Teksti 908


Blogin historiaa selatessani havaitsin, että tämä on päiväkirjamerkintä nr. 908. Voi hyvä tavaton miten paljon sitä onkaan aikaa, sanoja ja joskus jopa ajatuksia uhrattu tämän päiväkirjan eteen.

Onhan tästä ainakin minulle joskus iloakin ollut, silloin kun homma tuntuu pakkotyöltä, pistän blogin hyllylle ja keskityn johonkin muuhun.

Viikonloppuna oli sen verran paljon puuhaa, etten juurikaan jaksanut ajatella päivityksiä. Säät olivat mitä mukavimmat ja mahdollisimman paljon ajasta vietettiin pihalla.

Kuten kuvasta näkyy, torppa jököttää paikoillaan niinkuin on tehnyt viimeiset sata vuotta. Piha on tältäkin keväältä saatu haravoiduksi ja taas kerran taistelu salavia vastaan voidaan lukea voittoihin. Kohta ne saavat lempeämmän muodon kun pitkät vihreät lehdet punnertavat silmupaketeistaan esiin. Nyt nuo puut ovat kuin nippu risupiiskoja.

Päivittäin kukkapenkeistä pungertaa esiin uusia 'penkkipunnertajia', hätäisimmät ovat jo kukkineet mutta onneksi uusia yrittäjiä pinnistelee kohti aurinkoa. Tulppaaneita ei taida nousta, myyränryökäleet ovat tarvinneet ne talven aikana.

Onneksi näyttävät jättäneen ainakin pionit rauhaan, ne nimittäin ovat saaneet statuksen 'Pyhä ja Koskematon' ja kova on kohtalo sille joka pionin tuhoamisesta jää kiinni.

Vieläkin muistan kuinka suorastaan tärisin kiukusta espoolais"pihallani" kun tajusin naapurin pikku räkänokan napsivan kaikista kolmesta pionistani nuput irti. Myöhästyin juuri ne tarvittavat sekunnit, räkänokka juosta lyllersi kotioveaan kohti ja viskeli pioninnuput matkansa varrelle. Silloin kiehutti. Ja silloin päätin, että minun pioneihini ei rähmänäppi koske yltä eikä alta.


Äitikulta leikkasi vatukon ja Iso-J suoritti harvennushakkuita Saskatooneissa. Minä talikoin mansikkamaan päälle vyörynyttä lantatsunamia vähemmäksi ja totesin, että olkipelletillä kuivitettu hevosenpaska maatuu talven aikana mitä muhevimmaksi mullaksi.

Jahka me joskus saamme kauan himoitun kasvihuoneemme, siinä kasvavat kylän suurimmat monsteritomaatit, on meinaan sen verran tuhtia multamaata huoneen paikalla. Voipi olla, että pitää rakentaa se kasvihuone kellotapulin tyyliin, taivaita tavoittelevia tomaatteja saa leikkoa urakalla mikäli meinaa mahduttaa ne kasvihuoneeseen.

Olisi taas kylälle puheenaihetta kun kaupunkilainen rakentaa kasvihuoneenkin kirkontornin mallilla.

Kävin toiveikkaana kuikkimassa viime syksynä istuttamiani talvivalkosipuleita. Ei näy vielä mitään.
Ja niinkuin minä ahersin siellä pellossa lumilapion, talikon ja kuokan kanssa...


Viikonloppuun oli pakko mahduttaa myös vähän urheiluvapaata. Semmoiseksi päiväksi päätyi lauantai. Edes fillarilenkille en lähtenyt, vaikka alkuperäinen suunnitelmani piti sisällään mukavan fillaripyrähdyksen ennen saunaa. Toisin kävi.

Iso-J nimittäin retuutti uuden grillinsä talvijemmasta ja ilmoitti, että nyt alkaa tulla grillin maksimimitat ja painot vastaan. Onhan se aivan älyttömän kokoinen. Pitkälti toista metriä sivukeitintasosta toiseen. Minun mielipiteeni on, että vähempikin riittäisi vallan mainiosti, etenkin kun se olen edelleen minä joka värkkää ruokatarpeet paistovalmiiksi. Helppohan se on kantaa kananpalat ja pihvit valmiina grilliin, ryystää odotellessa pari olutta ja kantaa höyryävä, kypsä ja syöntivalmis saalis ruokapöytään.

Minä niin toivon saavuttavani jonain päivänä sen tilan, että istahdan valmiiseen pöytään ja keskityn grillimestarin mestariteoksiin ilman, että olen itse vaikuttanut niiden syntyyn.

Sitä odotellessa väkerrän salaatit, marinoin kanat, valmistelen pihvit ja paistan halloumit, keitän perunat ja paistan leivät. Peston teen jatkossakin mieluusti itse, se vaan kertakaikkiaan on jumalainen rituaali synnyttää yksinkertaisista antimista niin suussasulava herkku. Kiitos vielä kerran Kanadaan kun sain opastuksen ja ohjeistuksen kädestä pitäen.

Viimeisistä pestonokareista kiistellään koviakaan keinoja kaihtamatta. Melkein tökkäsin Iso J:n kämmenselkään haarukan. Meinasi laappia kitaansa viimeisetkin pisarat.


Nyt onkin jo vappuviikon maanantai ja toukokuu alkaa ylihuomenna. Kevät on ilmeisesti pikkuisen myöhässä. Viime yönä oli ollut taas pakkastakin, hevosten tarhan vesikupin pinnalla oli jääkerros ja maa oli kuurassa. Mieluummin se kuin vesisateen lotina. On kuitenkin huiman paljon valoisampaa ja se tekee ihmeitä ihmismielelle kaamoksen jälkeen.

Tällä viikolla on pakko laatia to do -lista Äitikullan synttäreiden valmistelujen suhteen. Täytyy tilata kakut ja suunnitella tarjoomukset sekä miettiä suuren päivän strategiaa muutenkin. Ja toki hoitaa omat sekä perheen rutiinit siinä sivussa.

Yhtään ylimääräistä jumppaa en kyllä seuraaviin viikkoihin toivoisi, mutta aivan varmasti jotain pientä vaikeusasteen lisäystä tapahtuu, luonnostaan. Pessimisti ei pety.

Mukavaa maanantaita ja viikon alkua, missä lienetkin.

Akileijasta löytyy helmi





8 kommenttia:

  1. Semmoista se on kevään tulo... jalat vievät ulos, vaikka sisälläkin olis puuhaa. Ja kaikki ylimääräinen netissä istuminen jää pois, koska ulkona on pahuksen paljon jännempää :D

    Liikettäkin siellä ulkona saa ihan eri malliin kuin ahteria koneen äärellä levittäessä. Nytkin perä ja etureidet huutaa vienosti hoosiannaa..

    Talvivalkosipulit eivät meilläkään ole vielä pinnassa, vaikka istutinkin ne vähän aiemmin kuin sinä. Mutta tulossa ne on - eivät nääs kelpaa myyrille.

    Hauskaa alkanutta viikkoa! Mulla on vielä tämä päivä vapaata ja loppumatsi ylisuuren mansikkamaan kanssa on finaalia vaille valmista. Ja kellarin talvetettavat nostelen ulos harson alle. Keväisiä töitä päivät pullollaan!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia Tita, sitä ollaan kirjaimellisesti på piha :-)

    Minulle tulee lähes päivittäin huono omatunto kun Äitikulta kyykkii milloin missäkin pusikossa enkä itse jouda, ehdi tai jaksa. Mutta lohduttelen itseäni muistamalla, että hänen ruokittavamaan on vain yksi suu ja kissa. Meidän tivolissa on nyt ruuhkaa ;-)

    Kyllä minäkin sitten joskus tulevaisuudessa köpperehdin pihalla ja aivan satavarmasti löydän monta tekemätöntä työtä.

    VastaaPoista
  3. Kyllä on komia grilli! Oletkos varma, että kyseessä ei ole ruotsinlaiva?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, varsinainen lemmenlaiva :D
      Eihän meillä tuommoista vempelettä olisi jos hintalapun hinta olisi pitänyt maksaa...

      ---

      Kävin polkaisemassa iltalenkin, mä olen näemmä siirtynyt ihan 'ultramatkoihin', 20 km meni puolivahingossa ja vain noin tunti aikaa. Maasto on riittävän vaihtelevaa ja reitti tosi kiva, otan viikko-ohjelmaan mielihyvin tuon lenkin.

      Nyt on hyvä.

      Poista
  4. Kuvia katsellessa tuntuu että teillä on paljon keväisempää kuin täällä, nytkin raskaat sadepilvet laahustavat ohitse tiputtaen kylmää vettä. Noh, kaipa se siitä iloksi muuttuu enne juhannusta.

    Nauratti se sun kasvihuoneesi malli, joskaan se ei ole kaukaa haettu mikäli ravinteikasta maata on kasvualustana sillä olen kerran elämässäni nähnyt paskakompostin välittömään läheisyyteen pystytetyn kasvihuoneen ja ne vihannekset eivät olleet tästä maailmasta. Avomaan kurkutkin koivuhalkojen kokoisia jötiköitä ja tomaatit suurin piirtein appelsiinien kokoluokkaa.

    Oikein hyvää vappua teille, täällä mennään perinteisesti hiljaisella vaihteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä ihan outo kulmakunta, kilometrin päässä sataa kaatamalla ja meillä riisutaan hevosilta sadeloimia kun seisovat auringossa hikihelmet ylähuulella pisaroiden. Nytkin paistaa ja muualta raportoidaan raekuuroista ja muista perinteisistä vappusään ilmiöistä.

      Hyvä sää menee meillä hukkaan kun ei meinata sen isommin Valpuria juhlistaa. Sima ja ehkä vähän sihijuomaa, ei sen kummempaa.

      Hyvää vappua vaan sinne teillekin. Eilen katselin lenkillä erästä pariskuntaa joilla oli kaksi lätkäkorvaa ja vielä kolmaskin koira jonka rotu jäi epäselväksi. Tuli Lätkislikka mieleen, rapsutuksia hälle.

      Poista
  5. Pirskatti mikä grilli!
    Meillä ei ihan tuon kokoista ole, mutta riittävän iso kuitenkin. Onneksi ukko on ohjelmoitu sekä alkuvalmisteluihin että itse grillaamiseen, joten rouvalle jää vain pöydän kattaminen & salaatin teko.

    Monta tekstiä olet vääntänyt ja niinhän se on, että jos ei pukkaa luonnostaan juttua tai se ahistaa, niin sitten pitää antaa olla vaan.
    Jään odottamaan kuvia tulevasta kasvihuoneesta ja sen antimista. ;)

    Hauskaa vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä pidätä henkeäsi kasvihuonekuvia odotellessa, se ei ole vielä edes tilausvaiheessa saati pystytetty tai satoa pukkaava. Enkä tiedä minkä kesän keskiviikkona se täällä taivaita tavoittelee. Elelen toivossa ja kärrään lisää lantaa pohjamateriaaliksi :D

      Hauskaa vappua vaan sinne teillekin, saihan VV oman vappupallon?

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com