keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Ei voi tietää

Liljapenkin viimeiset lumet

Ihmisen elämä tuo eteen asioita jotka vain tapahtuvat. Koska niiden täytyy tapahtua. Ilman logiikkaa. Ilman reiluutta. Ilman armoa. Tämä päivä toi tietooni asian, jonka vaikutukset leimaavat monen läheisen ja rakkaan elämää, heidän eliniäkseen. Tuovat eteen uusia tunteita, sävyjä ja arvoja. Asia on niin tuore, niin vaikea ja lohduton, etten valitettavasti kerro enempää, en voi enkä kehtaa. Omalle kohdalle ei nyt osunut, mutta riittävän lähelle, taas kerran.

Aiemmin aamulla, kun kaikki oli vielä hyvin, paistoi aurinko siniseltä taivaalta. Perilliset lähtivät fillareilla kouluun ja minä sain kyseenalaisen ilon viedä koirapojat aamulehden hakureissulle. Eihän se matka ole pitkä, mutta kun kaksi tomeraa terrierintynkää ryysää eteenpäin kevään kuumottavien hajujen lumoissa, on siinä oikeasti pitäminen. Flexitaluttimella heitän naakkaa heti kun semmoisen naukujan näen. Vanha kunnon valjaspaja Wahlstenin nahkaremmi osoittautui taas kerran kaikkein parhaaksi koirantaluttimeksi. Harmi, että niitä on vain yksi.

Lähdin sitten Äitikullan kanssa hankintareissulle kaupunkiin. Oli sinne ihan asia-asiaakin ja samalla hommattiin ensi kesän siemenperunat, istukassipulit ja nätti setti yrttien siemeniä. Ja hevosten talviporkkanasiemenet. Isoin pussi mikä maatalouskaupasta löytyi, kokoluokkaa kolhoosi. 

Toivotaan hyvää satovuotta ja onnistunutta talvisäilytystä, ovat nämä söpönokat kaikkien maailman porkkanoiden arvoisia.



Leipomomyymälän ja apteekin pihalla onnistuin sitten tekemään likimain mahdottomasta mahdollisen.
Onnistuin todellakin kolhimaan vasemman polveni auton oven ja auton rungon väliin. Nyt se polvi on kipeä. Kävin testaamassa juoksulenkillä ja pakko oli kävellä välillä. Ärsytti. Nyt on saunan päälle hölvätty tuo kapinen polvi linimentillä (MSM for Horses) ja aivan pian siirryn vaateriin sitä lepuuttamaan.

Niin miten ihminen voi jättää polvensa auton oven väliin?
Pitkänhuiskeiden sirosäärteni takia nyt ei ainakaan. Meikä on mallia maatiainen eli tappijalka. Roteva.
Siinä nyt kävi niin, että avasin kuskin oven, istahdin puoliksi penkille, vasemman jalan jätin vielä ulkopuolelle kun asentelin käsväskyä ja leipomo-ostoksia oikeille sijoilleen.

En nimittäin voinut olla varma mahtuvatko ne siihen koloon jossa normaalisti ko. tavarankuljetinta säilytän. Varaudin tällä puoli-istuvalla asennolla mahdolliseen autosta takaisinnousuun ja takaoven käyttöön. Silloin se vihamielinen ovi vaan kertakaikkiaan teki paskamaisen tikkinsä, yritti sulkeutua itse. Voimalla ja pontevasti. Tietysti se pahkeisen polvi oli siellä saranpuolen kohdalla jolloin kovin isku tuli... tadaa... POLVEEN!

Tällä varmaan voittaa vuoden TosiNuija palkinnon. Se toki mahtuu sinne Hyvä Äiti -pokaalin viereen. En tosin osoittanut suurta sivistystä enkä itsehillintää vaan latelin kaikki osaamani kirosanat, suomeksi, saameksi ja gothamcityksi. Äitikullan kuullen. Taisi mennä mahikset Hyvä Tytär titteliin... Ehkä mä saan lohdutuspalkinnoksi pankin heijastimen ja aasinmyssyn.


Joo, aina voi tyriä. Aina voi sössiä ja aina voi epäonnistua. Siitä vaan, leuka rintaan ja nöyränä kohti uusia vastoinkäymisiä. Olin ihan varma, että kotipihalla liukastun ja lennän persiilleni. Oikein odotin, että koska lähtee jalat alta. Ei lähtenyt multasäkkejä raahatessa, ei lipsunut perunasäkkejä kantaessa, ei edes silloin kun Veli Winston juoksi aitan alta suuresti parkuen tassujensa märkyyttä ja luikahti längistä läpi, suoraan auton penkille. En siis rojahtanut märkään pihavelliin (petyin), mutta kissa sentään suttasi ennestään hävyttömän hieman siisteysrajoitteisia penkkejä.

No siitähän se siten lähti, suma aukeamaan. Tuli sähköpostia, tuli viestiä. Piti miettiä mitä voi kertoa ja kenelle. Erityisen huolellista harkintaa vaati tehtävän kohta 'miten'. Koska minulla ei ole vastausta kohtaan 'miksi', vetosin niukkaan tiedotuslinjaan ja asian keskeneräisyyteen. Illalla paha olo kuristi kurkkua niin, että oli pakko päästä nollaamaan ajatuksia ja käydä kokeilemassa juoksua.

Se toimi terapiana niinkuin ennenkin. Ja sitten se perhanan polvi sanoi "niks, en tykkää".
Niinpä kävelin kotiin, en erottanut oliko pintaan kihonnut märkä aine tuskanhikeä vai ihan normaalia aineenvaihduntaa vai kenties kevyttä kevätsadetta. Silmissäkin kirvelsi, silmähikeä varmaan.
Ilma oli sentään happirikas ja näin ollen ainoa lohdullinen asia. Oli helppo hengittää.

Iltatallin jälkeen hiippailin vaisuna saunaan. Ei voi tietää. Ei voi ymmärtää. Nallekarkit eivät taaskaan menneet tasan. Minä lopetan toistaiseksi turhasta valittamisen tähän. Yritän elää jatkossa jokaisen päivän niin, etten olisi ainakaan tahallani kenellekään paha tai häijy. Että olisin sovussa itseni ja läheisteni kanssa.

Kun sitä ei voi koskaan tietää.

Onni on oma ystävä

PeeÄääs:
voisiko joku fiksu ja smartti kertoa minulle mistä tässä Putinin poisto roistolistalta -kohusta on kyse? Mitä hemmettiä me teemme sellaisella poliisiylijohdolla, joka on hätäpaska puntissa pyytelemässä anteeksi kun luiskahti julki tieto, että Putin on epäilyttävä henkilö? Kaikkihan sen tietää, että on. Potentiaalinen vihollinen. Jonka armeija jyrää meitin ennenkuin ehditään edes tajuta mikä meihin iski.

Siis oikeasti, arvatkaa mikä hulahtaisi poliisiylijohdolla punttiin heti, kun tietäisivät (tai uskaltaisivat ajatella) mitä Putinin miliisien listalla on? Nehän tietävät mitä meidän valtionjohto syö lääkkeinään, mistä ostavat ruokansa, paljonko on tilillä täppiä ja mitkä ovat lemmikkien nimet ja syntymäpäivät.

Yllättävän moni taunotavallinen on edelleen ei-toivottu henkilö Venäjälle siksi, että sattui jollain Leningradin reissulla vuonna -82 vaihtamaan sukkahousuja ja Valintatalon muovikasseja vodkapulloihin.

Meillä Suomessa tästä seuraa sitä, että joku sihteeri ja kenties pari pomoa saavat syytteen tiesmistä ja ainakin viraltapanon ja puoli tasavaltaa matelee anteeksipyyntöpuheidensa kanssa audienssia Putinilta. Jota ei voisi vähempää kiinnostaa millä listalla hän on. Kun tietää kuitenkin olevansa, monellakin. Hänellä on aina pidempi lista. Meistä suomalaisista.

20 kommenttia:

  1. Minä en antaisi Putskille edes viisumia Suomeen, sen verran epäilyttävä tausta sillä kaverilla on.
    Ja tuosta toisesta asiasta; samaa mieltä, vaikka aina märisen, sitten ajattelen erästäkin ihmistä ja asiaa / tilannetta yms. Kun suhteuttaa siihen omat väninänsä, huomaa äkkiä olevansa ns. kohtuullisesti kuitenkin vielä roikkumassa reunoissa kiinnni!
    Tsemp & komp!
    Halipusut Soossille *tätsyllä on porganoita!!!*!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ole mikään harmiton kaveri tuo Puttiini vaikka yrittääkin kurkilennoilla ja muilla maailmoja syleilevällä teatterillaan esittää olevansa mr. Nice guy.

      Siellä on nyt massiiviset rikostutkinnat krp:ssä. Voi hyvä ihme, noita vastaavia listoja on ollut, tulee olemaan ja on nytkin. Se, että kansalainen ei välttis pääse omia tietojaan sieltä tarkastamaan on ihan valtakunnan turvallisuuden kannalta olennaista. Kyllä tämä on hulluksi mennyt.

      Illalla ei meinannut uni tulla, kuuntelin vieressä tuhisevan Nuorimman unituhinaa ja olin ihan valtavan onnellinen, että hän siinä oli. Tahtovat vuoron perään isänsä paikalle nukkumaan ja mahtuuhan siihen.

      Aurinkoinen aamu osoittaa syyttävästi, tee akka jotain äläkä valita. Joo joo, teen teen. Lähden kaupunkiin. Siivoamaan joutaa myöhemminkin.

      Poista
  2. Noo, Putin on kyllä ahkerasti rakentanut tätä johtaja kulttia itämaiseen tapaan.

    Homma on ainoastaan nolo, sikäli, että tuli julkisuuteen. Eikä tuota pitäisi listoihin edes laittaa, kyllä kai sen ymmärtää tyhmempikin, että seurataan naapurimaan asioita. Onhan meillä tiedustelutoimintaakin. Meilläkin.


    Ikävää, että läheltä liippaa. Näiden kanssa on opittava elämään, ja siinä sivussa opittava elämästä jotain sellaista, mitä ei haluaisi enää oppia.

    Hepat on niin säyseän oloisia, salaraperäisiä, eteerisiä.

    Tuo katti ei ihan ystävyyden perikuvalta vaikuta, kai.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Listoja on, kaikkialla ja kaikista. Täällä vain ollaan kaikesta aina niin hädissään; mitä ne nyt meistä ajattelee?

      Hepat ovat säyseitä, ihmisen kavereita. Myös Veli Winston on jopa Peetun ystävä, se taisi kavahtaa tuota roiskuvaa rapaa koska kehräsi kuuluvasti tuossa kiehnäyskyvassa.

      Poista
    2. Minä olen aina sanonut, etten minä kissan eleitä ymmärrä. Koirat ovat helpompia. Eikä valokuvissa ole äänitehosteita.
      Kissat eivät yleensä ole minun kavereita.

      OP

      Poista
  3. Voivoi, suorastaan aistin ahdistuksen, vaikka et sen kummemmin kertonutkaan asiasta. :-/
    Kyllä se tosiaan niin on, että kun suhteuttaa omia murheitaan toisten vastoinkäymisiin, niin eipä tässä suurempi valituksen aiheita ole.

    Flexit pitäisi lailla kieltää ainakin taajamissa. Kunnon normiremmin voittanutta ei ole!

    Auts sun polvea! Toivottavasti tokenee ilman suurempia vaurioita.

    Putinista olen kanssasi samaa mieltä, samoin suomalaisesta tavasta olla kakka puntissa heti kun jostain isosta maailmasta joku soraääni kajahtaa.
    Putinin lisäksi mustalle listalle voitaisiin kirjata Valko-Venäjän ja vaikkapa Kazakstanin ihmisoikeusloukkaukset. En oikeasti voi ymmärtää, että EU vasemmalla kädellä heristää sormeaan valkovenäläisille vallankäyttäjille ja oikealla kädellä jakaa rahaa samaan maahan "kehitysprojektien" merkeissä. Kä-sit-tä-mä-tön-tä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvassa ovat ne maailman johtajat jotka eivät olisi sidoksissa omiin tai rahoittajiensa intresseihin, jos semmoinen häiskä jossain luuraa, hänet pitää oitis julistaa pyhimykseksi!

      Kiitos ymmärryksestä.

      Poista
  4. S:lle. Noi kehitysprojektit voivat olla keino sitouttaa maata ja sen johtajia positiiviseen kehitykseen. En tiedä, onko näissä tapauksissa asetettu ehtoja vastaanottavalle maalle. Toivottavasti. Ja toivottavasti kehitysprojektien valvonta pelaa ja varat menee myös kansan kannalta tolkulliseen tarkoitukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoin pelkään, että sitoutumiseen jää paljon toivomisen varaa ja näyttöjä ei kukaan tohdi vaatia, se kun tulkitaan heti toisten sisäpoliittisiin asioihin sotkeutumiseksi.

      Eihän kukaan tahdo olla se joka sanoo tosiasiat ääneen.

      Poista
  5. Ja tänään pidän liikunnasta vapaapäivän, koska päänuppi ja kroppa käskee niin. Sen sijaan suoritan pakkoliikkeitä joita siivoukseksikin kutsutaan. Aurinko paistaa!

    VastaaPoista
  6. Ihan ensin voimia ikävien asioiden johdosta, ne ovat siitä kurjia ettei niihin koskaan totu vaikka kaiketi kuuluvatkin elämään - olkoonkin että tuntuvat epäreiluilta.

    Kuvailit niin hyyin tuon polvionnettomuuden ettei tuottanut vaikeuksia nähdä sitä sielun silmin ja tästä syystä en naura, se on varmasti tehnyt herkkää. Polven kirous on olla käytännöllisesti katsoen pelkän nahan suojaama ja siihen kun kopsahtaa niin tuntuu, aivan kuten sääriluun etupuolikin. Toki se pisti hieman hymyilyttämään kun kerroit kinttusi olleen saranapuolella, nytpäs tiedät mistä pähkinänsärkijä saa nimensä ;D
    Ei vaan, toivon ettei äidy pahemmaksi ja koita nyt hillitä itsesi sen liikkumisesi suhteen ( = valonnopudella asioiden toimittaminen sekä treenaaminen).

    Putinin juttuun en ota pahemmin kantaa koska en asiaa ole jaksanut päänsärkyjeni takia pahemmin tutkia.
    Näissä on aina monta monessa ja nyt mua lähinnä kiinnostaa että onko joku suomalainen päättäjä/politiikko aikoinaan vuotanut tietoa jonka pelkää paljastuvan ja tästä syystä kohu. Mitenkään Putinia puolustamatta, en usko että valtiovalta kertoo meille kaiken mitä taustalla on. Takana voi siis olla iso kakku, monta leipuria ja nyt tarvittiin jotain mikä saa huomion pois kaatuneesta jauhopussista. Olipas lapsellinen kielikuva mutta olen niin helvetin skeptinen kaikkeen siihen mitä tuolla ylimmällä tasolla tapahtuu.

    Lopuksi: jaksamista,paranemista ja kerrohan terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kiitosta sinnekin. Polvi ei turvonnut mutta on vähän osumaa ottaneen tuntuinen.

      Mulla on vähän samat hytinät, että isompaa asiaa tuossa yritetään hallita kuin mitä uutisiin on vuotanut. Noh, eivät ole nuo asiat meikäläisen vahvinta osaamista joten jätän spekuloinnit sikseen.

      Hitaasti edistyy huushollaus, ei vaan jaksa :-/ Vähän väliä tekee mieli istahtaa.

      Avasin kanalan luukut, yksikään helttapää ei uskalla vielä ulos, se Nimetön Kukko on ihan vätys ja nössö. Entinen kukko tuuppasi ensin pari kanaa ulos syötiksi ja tovin kuulosteltuaan tepasteli itsekin. Tämä nykykukko mamoilee.

      Poista
    2. No sen mamoilijan pää pölkylle ja töpäkämpää äijää kehiin niin kyllä se siitä lähtee.

      Tuosta väsähtämisestä niin mulla on ollut jo kolmatta päivää sellainen vaihe menossa kuin joku olisi imaissut kaikki voimat. En ole mitenkään depiksessä mutta ei kertakaikkiaan oikein jaksaisi ryhtyä mihinkään vaikka olishan noita hommia. No, toivotaan piristystä niin sinne kuin tännekin.

      Poista
    3. Mutta kun se Nimetön on niin kaunis. Runopoika, hömpänpömppä, hyödytön mutta vähän sellainen 'ranneliikepoitsu'.

      Tänään pelkäsin moneen kertaan että persaus todellakin tipahtaa maahan, niin kokonaisvaltainen väsymys, oikeastaan turtumus pyyhki yli, kuin aalto.

      Poista
  7. Voihan polvi! Toivottavasti kevätauringon säteet parantavat. Meillä lotisee vettä maahan asti. Kylmää ja märkää.

    Onneksi sain Hollannista lähetyksen perennanjuurakoita. Niitä istuttelen iltapuhteeksi. Siemensipulit on hankittuna ja potut pitäis nostaa itämään. Joet tulvivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä paistoi koko aamun mutta 15.30 nakkasin poneille loimet niskaan, taivas meni pilveen ja lännestä puhaltanut tuuli toi meillekin sateet.

      Nyt taas lotisee saappaanvarressa, märkä lieju.

      Äitikulta teki avohakkuita pelargonioiden parissa, vähän myöhässä mutta hyvä kun teki.

      Poista
  8. Postauksen luettuani ajattelin että on hyvin lohdullista ettei aamu tiedä mitä ilta mukanaan tuo. Suorastaan helpottavaa.

    Tiukan paikan edessä on kaksi vaihtoehtoa, seota tai selvitä. Onneksi ihmisen mieli on useimmiten taipuvainen selviytymiseen.
    Selviytyjät suomi ei ole pelkästään maikkarin viihdettä vaan totista elämää. Mutta hei, paineessa ne timantitkin syntyvät ;)
    Myötätuntoni asianosaislle.

    VastaaPoista
  9. Mun äiti ei pääse/saa viisumia Venäjälle, koska on nuorena tyttönä Tsekkoslovakiassa osallistunut Prahan kevättä edeltävään tapahtumaan. Liittyy jotenkin kun Neukut miehitti Tsekin ja äiti tsekkoslovakialaisena teki jotakin tosi pientä, jota ei edes muista. Oli kait jossakin kokouksessa ja nimi ylös - ei koskaan Venäjälle pääsyä, vaikka oli tosiaan 15-vuotias tyttönen ilman poliittista ajatusta.
    Kieltämättä samanlaista persona non grata-käytäntöä voisi käyttää Suomessakin oikeisiin muualta tuleviin rikollisiin, mutta ei, tänne vaan.

    Voi sun polvikolaria. + Virtapiikki niihin muihin asioihin toivotan ma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta. Tilanne on oikeasti aika arka. Ja auki. Polvi sen sijaan on ok. Pidin varuilta tänään(kin) huilipäivän ja buustasin varuilta parilla viinilasillisella ynnä kahden tunnin terapiapuhelulla tätä olotilaa. Nyt on hyvä ja joutaa maate.

      Jeh, samaa mieltä olen tästä persona non grata -hommasta. Väärässä paikassa väärään aikaan ja leima perässä lopun ikää. Toivoisin samaa valppautta oman maamme rajoille.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com