keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Tapion riihenpuinti


Koska minulla ei ole nyt uusia, ennennäkemättömiä kuvia, vajutan kuvalatausarkistoani. Nämä ovat FB:n helmiä.

Kaikenlaista puuhaa ja värkkäämistä sitä vaan 'lomaviikolle' kasautuu. Huomenna olisi luovutettava vanha kunnon Pesolito, tuo Espanjan lahja maamme autokantaan. Siitä menen takuuseen, että oikean etukiekon laakeria ei tarvitse seuraavan omistajan vaihtaa lähiaikoina. Saapa nähdä minkälaisen hintalapun kiesi saa tuulilasiinsa. Ainakin myyjä (tuttu) itki melkein aitoja kyyneliä kauppasopimusta allekirjoitettaessa. Lupasi kuulema liikaa, ylitti valtuutensa ja menetti taivasosuutensa.
Melkein uskoin.

Luntakin lykkää. Aamupäivällä käytiin naapurin isännän kanssa hakemassa yksi joutavana pyörinyt heinäpaali syötettäväksi ja parilla peltoaukealla meinasi usko loppua. Onneksi vanha volvonreuhkana kiskoi sinnikkäästi tuulessa ja tuiskeessa lastia eteenpäin.

Nyt sitä sitten lykkää, lunta meinaan, ihan tolkuttomasti.
Muistelin, että joskus olen kuullut tästä kevään tuovasta myteristä nimeä karistajaiset. Näiden jälkeen on hanget roskaiset ja puut valmiina uuteen kasvukauteen.

Siskolikka muisti, että isävainaa käytti nimitystä Tapion riihenpuinti. Sehän se olikin, se hakemani sana. Tuo karistajaishomma on kyllä totta sekin. Isällä oli kaikkeen aina oikeat sanat. Paremmat. Osuvimmat. Rakkaimmat.


Koska keli oli aivan ruokoton, sonnustauduin tallihommista päästyäni juoksuvermeisiin ja kipaisin raitille. Reilut viisi kilometriä taivalsin, osa matkasta meni kävelyksi ja loppusuoralla hyydyin lopullisesti. Viiltävä tuuli iski puukkoa vasempaan takareiteen, mikähän jumi siitä huomenna löytyy.
En todellakaan voi sanoa nauttineeni juoksemisesta, mutta se itsensä voittamisen tunne on oikeastaan kaikkein parasta koko hommassa.

Ja kyllä minä välillä kaipaan sitä, että saan olla yksin omassa kuplassani, juosta, kuunnella luureista poppia ja antaa ajatusten virrata. Jonninjoutavat energiansyöjäajatukset haihtuvat sitä mukaa kun hiki pukkaa pintaan ja räkä irtoaa rööreistä. Että on se tavallaan puhdistava kokemus. Ainakin tuulettuu ja veikkaan, että koko päänuppi sai uutta ilmaa, tyhjää tilaahan siellä olisi vaikka kanalan perustamiseen.

Josta tuli mieleen tämänpäivän uutisvirrasta bongaamani uutinen, oottakaas kun haen sen linkin....
Suuri Munahuijaus

Hohhoijaa, kenelleköhän tuokin oli muka Uutinen? Ei kai kukaan oikeasti usko, että nätit kuvat paketeissa ovat jokin tae kanojen onnellisesta elämästä. Jos kanalassa on 500000 kanaa, ei siellä todellakaan ole mahdollisuutta järjestää kanasille olkipehkua kaiveltavaksi, matoja nokittavaksi, tuulta ja raikasta ilmaa, orsia saati kukkoa.

Voi kuinka toivoisin, että ihmiset uskaltautuisivat rohkeammin ottamaan vaikka kesäkanoja. Eivät ne nyt mitään niin ihmeellistä kanalasysteemiä tarvitse, turvallisen ulkoilualueen, säänsuojan ja munintapesät. Aika monelle omakotitalon pihalle semmoisen voi värkätä.

On todella terapeuttista istua ja katsella kanojen puuhia. Jopa minä, entinen lintufobiainen, nautin kanojen touhujen seuraamisesta, niiden hoitamisesta ja niiden pulinoiden tulkitsemisesta.


Tässä vielä vähän kissa-asennetta. Että osaa olla osuva ilme ja kuvatekstit. Samalla asenteella kohti kevättalven loppumyrskyjä. Tällä viikolla täytyy sonnustautua myös viranomaistapaamisten vaatimiin (henkisiin) painitrikoisiin, verottaja on nykyisin ystävä, mutta paperihommissa vaaditaan sumopainijan rohkeutta ja sitkeän suomalaismaatiaisen sisua.

Kyllä tästä vielä noustaan. Ainakin sohvalta tänään. Huomisesta en tiedä. Sauna auttoi lihaksistoa vähän, mutta aamu näyttää vaapunko portaat alas omin jaloin vai joutuuko Iso-J kantohommiin. Kalenterissa lukee salitreeni (raskas) joten toivoisin vertyväni yön tunteina.

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin!




9 kommenttia:

  1. Keväällä kanoja kyllä. Piti jo viime vuonna, mutta tuli jotain enkä ehtinyt viimeistellä suojaa niille. Välillä ahdistaa syödä kaupasta ostettuja, joskin luomu-niitä, mutta silti. Lisäksi mätän itseeni kaks kolme tiuta viikossa, niin saa jatkuvasti olla roudaamassa.

    Tuo uutisjuttu oli kummallinen. Ei sen takia, että kana pelaa tennistä, vaan ylipäätään! Onko mehukattipurkin kuva harhaanjohtava, koska mirri ajaa fillaria tai jacky makupaloissa lehmän utareesta tulee lakua tai mansikkaa, kuten tenava mainoksessa väittää. Tai saako oltermanni-paketin mukana äijän, joka höylää juustoa. No ei.

    VastaaPoista
  2. Mä olen päätynyt siihen ajatukseen, ettei IKINÄ, KOSKAAN pidä aliarvioida ihmisten hölmöyttä. Joku voi ihan oikeasti kuvitella, että kanat puuhastelevat muninnan välillä kaikkea kivaa, hengailevat kavereiden kanssa ja lepuuttavat siipi maassa. Ja yltiöonnellinen kukko niitä kiekuen paimentaa. Just. My ass.

    Mulla ei muuten pakki kestänyt tehotuotantomunia, mutta näitä oman kanalan tuotoksia kestää ja hyvin. Kolesteroliarvot on ideaalit. Tuonko sullekin näytteet kun seuraavan kerran kurvailen niillä selkosilla? Olisivat niitä sallittuja aineita :D

    VastaaPoista
  3. Daa, oli täällä korvessakin sellainen myrsky illalla ettei paremmasta väliä, tuuli puhalsi kaikki pilvet pois ja nyt on kirkas auringonpaiste. Sanoinkin Lätkikselle siellä myräkässä kävellessämme että tämä on talven viimeinen henkäys ennen sen kuolemaa (epätoivoista itsesuggestiota).

    Päivällä heitettiin koiruuden kanssa seitsemän kilometrin lenkki, ihan oman kuntouttamisen takia ja nyt on selkä siinä kunnossa ettei tänään pahemmin hypellä ja kävely muistuttaa enemmänkin hiihtelyä.

    Ylin kuva on ihan ehdoton, minusta on olemassa pari samanlaista otosta kun olen erehtynyt iltalääkkeiden jälkeen lähtemään ulos. Aamusella sitten vaimo koiraa ulkoiluttaessaan on noita kuvia napsinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli totinen myräkkä. Aamulla paistoi ihanasti ja hanki kimmelsi. Nyt on jo pilvessä ja satelee lisää lunta. Näytän varmaan pian itsekin yläkuvan äijältä ;-)

      Poista
  4. Meilläkin myrskysi sen verran, että naapurin haravanvarsi halusi tulla aidanraosta meidän puolelle ja metsässä oli oksasilppua maa täynnä. Nyt paistaa arska.

    Teillä taisi ollakin aikamoinen myräkkä, ymmärsin, että varoitettiin jopa kovasta maatuulesta.

    Musta toi tympeen näköinen vaalea katti on ihan paras. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatuuli oli p-a-h-a!
      Yöllä tuntui, että torpan nurkkapielet naukuvat viimeisissä voimissaan. Ja aamulla paistoi :-)

      Pääsin ihan itse sängystä ylös ja hankkiuduin salille vertymään. Tarpeeseen tuli ja huomenna on venyttelyilta, korkeintaan käyn pikkuisen kävelyllä.

      Toi kissa on The Grumpy cat, Tard taisi olla nimi. Sillä on kai omat fanisivut netissä ja tietty fb:ssa.

      En voi olla huomaamatta yhdennäköisyyttä kuningatar Elizabetiin :-)

      Poista
  5. Meilpäin sanotaa, et kevät ei tuu ennenku Tapio on kolmesti mettäsä kylvänny. Nyt oli se eka kerta. :)

    VastaaPoista
  6. Pappa, just tuota samaa se isävainaakin hoki. Kiitos kun muistutit tuosta sanonnasta. Kolmesti kylvää.

    VastaaPoista
  7. Tapio on hidas kylväjä. Mä täällä hipelöin jo siemenpusseja. Tomaattia ja yrttejä olis taas ajatuksessa esikasvattaa. Pian purkkiarmeija kansoittaa ikkunalaudat, ruokapöydän ja muutkin tasaiset pinnat kelmeän kasvilampun valossa.

    Kevättä :)

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com