Tasa-arvon päivä

Peetun palkintokeksi

Tänään on saamani tiedon mukaan sekä tasa-arvon että Minna Canthin päivä. Pieleen menee heti. Miksi Minna ei saa omaa päiväänsä ja miksi tasa-arvo piti survoa samaan päivään? Siksi, että huoltomiehet ja talonmiehet ja muut isäntämiehet eivät rasittuisi liiallisen liputtamisen takia. Akkain takia saa alvariinsa lipputangolla rampata, vähempikin riittää. Niinpä liputuspäivistä vastaava miesryhmä päätti yhdistää nämä kaksi.

Ei vaiskaan. Tasa-arvo on liputuksensa ansainnut ja Minna Canth myös. Varmaan Rouva (?) Canthin huumorintajuun olisi hyvin passannut tämä yhteisliputus.

Sitä paitsi, moni mies kituu katalassa pinteessä pirttihirmun haukankatseen alaisena joten näille anonyymeille kotikiusatuille pitää edes yhtenä päivänä vuodessa suoda vähän omaa ilmaa. Jooko?
Nyt pitäisi tasa-arvon nimissä tietysti suoda ajatus ja toinenkin alistetuille naisille... eikä pelkästään täällä kotimaassa. Muualla maailmalla se naisen osa vasta ankea onkin. Paljon pelkoa ja ahdistusta burkhan alla. No nyt tämä menee jo niin isoksi, että minä lopetan justiinsa tähän. Tästä päivästä valistuneet kirjoittavat varmasti paljon hyviä ja viisaita kirjoituksia. Lukekaa niitä.

Olkaa kaikki kilttejä toisillenne, älkää olko pienille pahoja ja muistakaa olla iloisia jos teillä on edes yksi  iloa tuottava olento lähellänne.

Etsin kevättä, ei vielä hajuakaan

Ulkona on taas kerran oikein raikas ja aurinkoinen talvipäivä. Miksi talvi? Miksei kevät? Tuuli on jäätävä, suoraan etelänapamantereelta eikä todellakaan tunnu tuovan kevättä tullessaan. Päivällä tietysti aurinko vähän lämmittää, mutta yöllä pakkasen myötä elohopea tipahtaa parinkymmenen miinusasteen jäätävämmälle puolelle, joten aurinkoparka saa tehdä paljon töitä.  Onneksi huomenna on kevätpäivän tasaus joten siitä se sitten varmaan lähtee. Toivottavasti. Aurinkokin siirtyy ylityöhön ja pitkään vuoroon. Ehkä sitä tulosta sitten näkyy? Jos on kesäkuussa hevosenpaskaa jäällä, tulee kylmä kesä.

Kissakuva, eivätkä nämä seuraavatkaan ole omia otoksiani, ihan olen härskisti niitä lataillut netistä, lähinnä FB:n ehtymättömästä kuvavirrasta.

Tänään, juuri tällä kellonlyömällä pihassa pitäisi seistä hevosten pedikyristin auto. Ilmoitti onneksi hyvissä ajoin, että siirretään aikaa torstaille. Passaa minullekin oikein hyvin. Nuorimmainen on kuumeisena kotona. Iso-J lähti etelä-Savon kierrokselle ja minä tässä arvailen mitä kaikkea meinaan saada tämän päivän To do -listasta ruksittua.

Ensin olisi syytä kursia itsensä semmoiseen kuosiin, että tohtii lähteä kaupunkiin. Ja kun sinne asti kerran menen, olisi suoranaista bensan tuhlausta jättää salikäynti väliin. Tällä hetkellä ulkomuoto on enemmän tuon sulkasatoisen kakadun kaltainen joten hartiavoimin saa taas hommia paiskia peilin edessä.

Tasa-arvon nimissä totean, että ihan vaan lähimmäisenrakkaudesta siellä peilin edessä kamppailen. Tule sellaisena kuin olet -hommat eivät ole mun juttujani.

Ja sulkasatoisesta kakadusta tuli mieleen kanat. Jokunen viikko sitten eräs kiuruveteläinen kananen linnoittautui munintapesään, aivan selkeästi hautomisasentoon. Muutaman päivän päästä kanan heltta otti pesäkopin kattoon kiinni koska munavuori kanan alla kohosi järjettömiin määriin. Muut kanat kävivät auttamassa kaveria ja värkkäsivät samaan pesään omat tuotoksensa.

Lopulta siinä piti tehdä radikaali ratkaisu ja puuttua kanojen hommiin. Keräsin ämpärillisen munia pois ja kana lähti huomattavasti helpottuneen näköisenä pesästä, takaisin sinkkuelämään.

Eihän niistä munista ottanut selvää mitä oli haudottu viikko, mitä kaksi ja mikä oli päivän tuore. Joten kaikki pois. Ei tule pääsiäistipuja meille tänä keväänä. Hautokoot kesällä, sitten kun pääsevät taas ulkotarhaan ja väljempiin tiloihin.

Jos ei ole kana luomakunnan nerokkain otus, en siihen porukkaan kuulu minäkään. Nimittäin tämä versio rubikin kuutiosta näyttää niin kuumottavan hirveältä. Se joka tuon päivitysversion kehitti on sekä kiero, että mieleltään ilkiö ja tunne-elämältään vakavasti ihmisvihaaja.

Käsi pystyyn, kuka saa ratkaistua yhdeltä istumalta edes tuon perinteisen version?

Minä saan hädin tuskin veivattua yhden sivun ja jos meinaan saada kaikki sivut valmiiksi, joudun purkamaan koko hässäkän ja kasaamaan sitten oikeinpäin.

Ei kertakaikkiaan riitä kärsivällisyys moiseen näpertämiseen.

Onneksi niitäkin fiksuja on, jotka pystyvät tekemään tuon silmät ummessa ja jaloillaan. Toivottavasti käyttävät muun aikansa hyödyllisesti, esimerkiksi ratkaisemalla maailman tasa-arvon ja ihmisoikeuksien epäkohtia. Joutoaikanaan räpeltäkööt noita narisevia kuutioita ihan vapaasti.

Kuulolla

Tösse on ollut rauhan asialla. Sunnuntain ratsastelut ja seurustelut tekivät hevoselle hyvää. Eilen illalla se kuitenkin päätti vähän kavahtaa suihkepulloa jonka toin jouhien selvittelyn takia hevosen kotikoppiin. Taas se pöljä käänsi naamansa nurkkaan ja tekeytyi hyvin pieneksi. Aika kauan sain pitää puolustuspuhetta suihkepullon puolesta ennen kuin tamma kääntyi ja jatkoi iltaheiniensä mutustamista.

Tiukassa ne istuvat, huonot kokemukset ja pahat muistot hevosenkin mielessä. Pelätköön jatkossakin, en minä voi niitä poistaa kokonaan. Minulle riittää, että sietää välttämättömimmän. Ei hevosen tarvitsekaan julistaa suihkepulluja ja lääkeruiskuja uusiksi parhaiksi kavereikseen.

Asialliset hommat hoidetaan ja muuten saa elää miten parhaaksi näkee. Kunhan pysyy ihmisen kaverina. Meidän ihmisten kontolle jää se, että emme prässää hevosta tai vedä sen mielenrauhan säätönappia kireämmälle ja enempää kuin mihin sen sietokyky riittää.

Siitä iloitsen, että Soosilla on edelleen sama ilme kuin ensimmäistä kertaa kohdatessamme. Semmoinen lempeä, utelias ja vähän ilkikurinen varsan ilme. Ei se ainakaan hullummaksi ole meillä ollessaan tullut. Tössekin on paljon luottavaisempi ja rennompi nyt ja jos tämä tilanne saadaan pidetyksi, on syytä onnitella itseään. Särkynyttä ei voi uudenveroiseksi saada, mutta palaset voi kursia kasaan. Hyvällä tuurilla lopputulos muistuttaa rentoa ja luottavaista hevosta.

Jahas, trimmaajalta tuli viestiä, että Nasselle olisi vapautunut tänään aika karvanpoistoon. No sehän passaa hyvin. Nakkelen treenikamat kaupunkivarusteet läjään ja nappaan pultsarin näköisen, mutta jalorotuisen terrierini autoon ja karautan baanalle. Onneksi on mummola samassa pihassa, Nuorimmainen menee mielellään sinne parantelemaan. Mummo paistaa lettuja ja aina on keksijemmassa jotain kivaa tarjolla.

Aurinkoista tiistaita sinulle, missä lienetkin!

Sorry, oli ihan pakko laittaa tämä...