Huilipäivän hulinaa

Kuten kuvasta näkyy, vietin vauhdikkaita aamupäivän tunnelmia koirien parissa. Hulluja nuo koiravetoiset hiihtäjät. Ja mikä riemu siellä vaihtoaluemontussa olikaan! Koirat olivat aivan intona ja hiihtäjät saivat kyllä tehdä hartiavoimin töitä. Tapahtuma oli SM-tason kisat, tuossa lajina oli viesti. Eilen on hiihdetty yksilökisoja.

Match Show´ssa oli huomattavasti vaisumpi tunnelma -ja hiivatin paljon kylmemmät oltavat. Mätsärit pidettiin hallissa josta tultiin ulos aurinkoon lämmittelemään. Mutta voi miten hauskaa Peetulla oli. Pentuja oli yhteensä 13 ja Peetu sai alun pariarvostelussa punaisen nauhan. Sitten punaisen nauhan saaneet pantiin riviin ja Peetu pääsi nelospallille. Eli sijoittui ihan hienosti, mokoma keikari. Heilutteli huolettomana häntäänsä ja viihtyi ilmeisen mainiosti ollessaan huomion kohteena. Siinä meillä on koira(npentu) josta kehkeytyy kyllä vielä massahurmaaja.

Kotiintuomisina oli pussillinen leluja, pipo (händlerille) ja jotain makupaloja. Ja taas yksi arvokas hyvä kokemus molemmille.

Kokovartalokohmetus suli pienen huilin jälkeen ja sitten Nuorempi jo kainosti ehdottikin, että voitaisko tänään vähän humputella hevosten kanssa. No totta mooses! Pyhäpäivän kunniaksi vetäisin ihan viralliset ratsastushousut jalkaan ja kaivelin kaapista upouudet ratsastussaappaat, vain pari vuotta vanhat. Ne perhanat olivat väljät!!! Ensimmäistä kertaa elämässäni totean, että kaapissa vaatteet ja kengät laajentuvat, jotkut kutistuvat mutta näemmä laatukama laajenee. Nice.

Pikkuisen jännäsin, mitä Tösse tykkää uusista kuolain-suitsiviritelmistä ja tykkäsihän se. Ainakin se edellisillä varusteilla ajoittain ilmennyt päänravistelu ja vatkaaminen oli tiessään. Tuntui, että alla oli oikein tyytyväinen ja työmoraaliltaan kelpo hevonen. Ilmeisesti en onnistunut pahoittamaan tamman mieltä millään tavalla, niin tyytyväisenä se tarpoi umpihangessa ja pärskähteli tohkeissaan.

Kaikista vaikeinta oli päättää milloin riittää. Silloinhan se lysti pitää lopettaa kun molemmilla on hauskaa. Etenkin näiden monesti mielensäpahoittaneiden kanssa.

Soosi kurkki kaihoisasti heinäkulmaan ja ihmetteli, kuinka me kehtaamme viivyttää iltapäiväheiniä kokonaiset puoli tuntia yliaikaa. Hyvin kehtasimme. Ja loppujen lopuksi ilmeisen tyytyväiset hevoset jäivät nauttimaan iltapäiväauringon lämpimistä säteistä turvat tanakasti heinäkasassa.

Seuraavaksi siirrymmekin aitojen ulkopuolelle, katsotaan nyt sopiva päivä ja sopiva keli. Ehkä se on jo huomenna, ehkä tiistaina, Luoja tietää vaan ei kerro, vielä.

Noiden kuvien ratsastuksellinen anti on vähäinen, muodosta ei tietoakaan (eikä vielä tarvistakaan) sillä tavoitteena oli vain saada hyvää fiilistä aikaan satulan molemmin puolin.

O sole mio!

Iso-J heilui kameramiehenä ja joutui myös välillä siirtämään Soosia oikeille raiteille. Jolloin kadotti kenkänsä hankeen. Sen koommin miestä ei aitauksessa näkynytkään.

Hän muuten eilen ehdotti, että laitetaan lampaat vakuumiin ja hommataan joku pikkuinen poninretale niiden paikalle. Vannomatta paras, mutta yritin kyllä kertoa miten kamalia huligaaneja shettikset osaavat olla. Minusta Soosin metkuissa on jo aivan riittämiin ennakoitavaa, paikattavaa ja korjattavaa joten ehkä nyt kuitenkin pidetään Orvokki, Wappu ja Veera. Ovat ne kuitenkin enimmäkseen ihan harmittomia kavereita.

Voin hyvin kuvitella mikä kauhukaksikko Soosista ja Shettiksestä voisi tulla, kanuunankuularalli kahdella hevosvoimalla ja ponivaihteistolla. No thanks.

Yöksi kylmenee ja siksi näimme parhaimmaksi tuikata tuvan iso uuni tulille. Päivän puuhasteluissa jäätyi sielukin, joten lämmitetään kun kerran riihi on puolillaan pitkää puuta.

Alkuviikolle on luvassa hevosten pedikyyri, tiistaiaamulle sen muistaakseni tulin varanneeksi. Pitää tarkistaa jottei tule ylibuukkauksia. Ne ovat hankalia selvitellä sitten kun on jo ns. tilanne päällä.

Tähän loppuun vielä kiitos Nempalle juttutuokioistamme ja tsemppiä kevään työvääntöihin.

Nyt kipaisen talliin iltaloitsuille ja sitten teen Veli Miltonit ja heittäydyn vapaalle.
Mukavaa maanantaita, missä lienetkin!

PeeÄääs... kun miehen päästää kamerankantajaksi, tässä on nyt sitten se, minkä mies näkee tärkeimmäksi kuvaamiskohteeksi: