Pisteet kissalle ja pari muuta outoa tapausta

Well played Milton, well played...

Veli Milton vei pisteet omaan laariinsa. Onnistui säikäyttämään minulta melkein hapet (ja hapot) pihalle. Minä mykistyin -ja se on paljon se. Täyttelin kaikessa rauhassa ikealaisia heinän annostelumittoja ja kun kiepsahdin 180° ottaakseni toisesta paalista, paalin sisältä katselivat keltaiset silmät. Hyi hiivatti minkä sätkyn sain. Kun sitten vihdoin sain koottua itseni, tajusin, että vanha kunnon Veli Milton oli majoittautunut heinäpaalin sisälle. Siellä se roisto siis aina piileksii.

Olenkin muutaman kerran ollut satavarma, että näin mustan kissan paksut persposket vilahtamassa ohitseni mutta en silti löytänyt kissaa. Se konna on kytistänyt paalin sisällä, löysin kulkureitinkin.

Onneksi se ei ole arkistoinut hiirisaaliitaan heinien sekaan.
Sinänsä fiksu veto, paalin sisällä on lämmintä ja rauhallista ja eturivin paikat seurata koirien pöljäilyjä.
Kuten edellisen postauksen kuvasarja kertoi, sitä pöljäilyä riittää päivästä toiseen.

Viikko on mennyt itseltäkin sellaista haipakkaa, että näin perjantai iltana päässä kolisee sata ajatusta eikä yhdestäkään saa otetta. Samanlainen mysteeri kuin tämä Perillisen kuvaama koristepallero. En tiedä mitä tekniikkaa tai tyylisuuntaa tämä koristepallo edustaa mutta tykkään siitä niin paljon, että se roikuu tuvan ikkunalla vieläkin. Sain sen naapurilta joulukukaksi.

Kirjataan muistiin sääkatsaus. Koko viikko on ollut viheliäisen tuulen säestämä. Pakkaslukemat ovat sinänsä olleet aivan siedettävät, alle kymmenen. Mutta kun tuuli lisää pakkasen purevuutta, sitä on välillä todennut elävänsä ikiroudan, ikijään ja ikitalven maassa. Aamulla tuntui, että naama tipahtaa jäätyneenä maahan. Pipoa vaan syvemmälle päähän, untuvatoppiksen vetskari ylös asti ja kaulukset pystyyn. Kevättä ilmassa? Not.

Aurinko on sentään jaksanut paistaa ja kyllä se on jo hieman uudelleenmuotoillut lumikinoksia. Ne ovat selvästi pehmentyneet ja ehkä aavistuksen verran vajuneetkin.

Tänään saatiin iltapäivällä muistutus talven täälläolosta, lunta tuli todella sakeasti pariinkin otteeseen.

Eilen oli hevosten kynsihuoltopäivä ja kumpainenkin sai sievästi muotoillut kipsuttimet. Tösse olisi varmasti ilahtunut kavionkiillokelakasta, kenties sinne olisi voinut värkätä jotain somia siirtokuviakin. Ja Soosille tietysti vauhtiraidat. Masentaahan se hevostakin kun kevät ei tule, karva irtoaa ja päivä päivältä paleltaa siperian tuulissa pahemmin.

Jos minulla joskus ei ole mitään järkevää tekemistä, voi olla, että ryhdyn kehittelemään tätä ajatusta tekojen asteelle. Mikäli Torpan päiväkirjaan ilmestyy hilekavioita ja muita outouksia, voitte kilauttaa kylän arvauskeskuksen lääkärille ja kertoa, että nyt se Torpan Armo kajahti lopullisesti. Pelastakaa edes hevoset.

Perillisen näkemys valosta ja varjosta

Tänään jatkui neuvonpito tilitoimiston kanssa. Nyt, vihdoin, päästiin asioiden ytimeen ja yhteinen sävel saattoi vihdoin löytyä. Iso-J vietti eilen useamman tunnin samaisessa paikassa ja minä osallistuin tänään. Puolen tunnin pikatapaamiseksi ajateltu juttu venyi parituntiseksi. Tämä saattoi olla hyvän ystävyyden alku.

Ainakin minulla on nyt paljon luottavaisempi mieli ja se on yrittäjälle iso asia, outo kerrassaan. Osakeyhtiön paperit ovat allekirjoitusta ja tarvittavia liitteitä vaille valmiit.

Toisaalta oli hyvä, että rypistin aamulla ennen tapaamista salitreenin. Runttasin sen tunnissa ja uskon, että gluteus maximus ja pari muuta lihasryhmää kinnaa huomenna kireinä kuin viulun kielet. Olinpa ainakin rento ja tyyni.

Huono juttu oli se, että naukuva nälkä alkoi haitata keskittymistäni palaverin puolivälin tienoilla. Pitää yrittää varautua seuraavalla kerralla vähän paremmin, litra vettä tyhjään vatsaan tekee ällöttävän olon.

Joka tapauksessa, viikonlopuksi tuli vähän kotiläksyjä ja miettimistä.

Viikonlopuksi ei ole isompia ohjelmanumeroita luvassa. Saattaapa hyvinkin löytyä jokunen joutilas hetki jolloin voin ehkä rojahtaa olohuoneen soffalle ja katsoa vihdoin jonkun leffan.

Oi, se olisi luksusta. Nykyisin katson tv:n ohjelmatarjonnan päivälehden tv-sivulta.

Ja lopuksi vielä kanalan terveiset. Pääsiäisviikko odottaa jo ja kanalassakin on täysi tohina päällä.
Luulen ratkaisseeni pääsiäispupun munimismysteerin.

Mikä muu värkkää tämmöisen monsterimunan kuin kaikkialle ehtivä Pääsiäispuppeli?

Leppoisaa perjantai-iltaa, missä lienetkin!