Maximus Pitkästys

Siinä se on, vanha kunnon viisykkönen, kohdassa Pickalan liittymä, suuntana Helsinki.
Tuo on sellainen muistojen ja erinäisten tunteiden tie, että oikeastaan se leimaa tiettyä ajanjaksoa elämästäni nyt ja aina.

Sadat kerrat ajoin tuon tien, silloin kun Vanha Harmaa Hevoseni oli vielä hengissä ja voimissaan. Joskus tuota teitä ajettiin öiseen aikaan, ähkyinen ja kipeä hevonen trailerissa, joskus tultiin varsin riemukkaissa fiiliksissä takaisin. Viimeinen kerta oli paha, tyhjä traileri perässä ja hevosen nahkapäitset ja naru käsissä, olo oli tyhjä ja turta.

Nyt ajelen tuota samaa väylää iloisena ja ehkä vähän vieraantuneena, enää taipaleen päässä ei asu kaiken ajan ja rahan nielevää hevosta, vaan iloa elämään tuovia ystäviä. Eilen oli kaipaamani ystävien tapaamispäivä. Rapsuttelin sekä muhkeita isoja koiria, että monenkirjavia hevosia. Omiin tappijalkahevosiin ja pieniin koiriini tottuneena koipeliinit puoliverihevoset ja kaikkialle nenineen yltävät koirat tuntuvat niin isoilta.

Jännä on se, miten tuttuakin tutumpi peltopätkä entisen tallin tienoille on niin iskostunut istumalihaksiin, että osaisin varmasti ajaa sen mutkaisen reitin vaikka silmät ummessa. En kuitenkaan kokeillut sillä koskaan ei voi tietää minkä mutkan takana on peura tai lippalakkikillen bemu penkassa.

Hyvissä ajoin päästiin lumimyterin alta pois. Kävin illalla hakemassa Nuorimmaisen pois kaverinsa luota ja Länsiväylä oli yhtä puuroa. Se, että huitaisin yhdessä risteyksessä liikenteenjakajan väärälle puolelle, laskettakoon Kran Turismon piikkiin. Mitään ei käynyt kenellekään ja pakittelin kiesin pois väärältä kaistalta. Poliisikaan ei ehtinyt paikalle. Olisihan se ollut pikkuisen noloa päätyä Jim -kanavan Poliisit -sarjaan. Nimimerkillä maalaistunut pikkurouva espoolaisessa naapurilähiössä, kiroilee kuin riihipiru.

Auto aiheutti pientä murhetta tulomatkalla. Ihmettelin jo melko pian kotikylän leipomon pihasta lähtiessäni varsin voimakasta 'rengasmelua'. Noh, poppikone kovemmalle ja pedaali pohjaan. Vantaalta lähtiessä metakka oli jo luokkaa pommikone.

Mainitsin siitä Iso-J:n veljelle joka oitis koeajoi. Ja oikean etupyörän laakerihan se siellä ujelsi ja rämisi. Laakeri pois ja hirveällä tsägällä mökkinaapurin autopajalla oli työntekijä lauantaiaamuna hommissa. Uusi laakeri asettui oikealle kohdalleen. Matka jatkuu, nyt auton sisäisestä metelistä vastaan minä.

Taisin jo mainita jossain, että täällä on lunta reilusti paljon enemmän kuin meillä. Nämä paikalliset kujat ovat sellaisia kapeita, jäisiä rännejä ja aivan silkalla tuurilla osutin Pesoliton kärsän oikeasta lävestä sisään ja lasettelin mäkeä alas. Onneksi jarru otti kiinni juuri ja juuri ennenkuin törmäsin autotallin oveen. Pihasta ylösnousu vaati eilen avustusta. Toinen mätti hiekoitushiekkaa etutassujen alle ja toinen nylkytti mäkeä ylös.

Nyt lunta onkin tullut reippaat 20 senttiä lisää ja espoolaiset ahertavat lumitöissä. Toisaalla rouva tyrkkii lumikolaa, toisaalla setä askeltaa piippu suussa ja ohjastaa lumilinkoa.

Joutilaisuus pitkästyttää ja väsyttää. Nyt olisi aikaa katsoa telkkaa, lukea hesaria ja kaikkea. Toisaalla Iso-J ahertaa torpan hommissa ja taitaa vihdoin viimein oivaltaa, että ne minun lokoisat rouvanpäiväni ovat ihan silkkaa urbaanilegendaa.

Tänään vien Perilliset espoolaiseen ostoskeitaaseen shoppailemaan. Taidan itse linnoittautua kahvilan nurkkapöytään ja tyytyä vain katselemaan. Kaikessa rauhassa. Nyt ei ole kiire mihinkään.
Maanantaina lähdemme tyrkkimään kotia kohti ja koska aikaa on koko päivä, pysähdymme ainakin Porvoossa ja kenties ajamme jotain vaihtoehtoista reittiä kotiin.

PeeÄääs:
kävin eilen pitkästä aikaa eräässä espoolaisessa hevosurheilun erikoisliikkeessä. Siinä vaiheessa kun huomaisin hipelöiväni 138 euroa maksavaa koiran kaulapantaa totesin, että ei, tämä paikka ei ole minua varten. Olen uinut kauas ankkalammikon vesileikeistä. Toki minua viehätti halpislaarin kengät, alehinta 199 €,  tyynesti ohitin tuonkin vastustamattoman tarjouksen. Poistuimme tyhjin käsin. Uskon, että hevosemme ja koiramme voivat hyvin vaikka niillä ei olekaan yksisarvisen esinahasta käsin ommeltuja suitsia tai kaulapantoja.

Joo, mun koti ei todellakaan ole täällä.